Matti Pirhonen

Pirkkala on tutkimusten mukaan onnellisin kunta Suomessa ja asukkaat ovat tyytyväisiä. Pirkkala sijaitsee kultturimaisemassa ja järvi kiertää aluetta. Työpaikkaomavaraisuus on hyvä ja tamperelaisia käy täällä töissä enemmän kuin tamperelaisia käy Pirkkalassa. Asukasmäärä on ollut nyt jo yli 20 000 ja kasvu on ollut vuosittain ennustetun luokkaa 1,5 %, mikä on ollut tähän asti kohtuullista ja kestävää. Uhkana on kuitenkin ratikkasuunnittelun vetämänä kohtuuton kasvu niin, että n. 25:n vuoden kuluttua asukkaita olisi yli 40 000. Se tarkoittaisi ruuhkia, mittavia kunnallisteknisiä kustannuksia, kulttuuriympäristön tuhoutumista, luontokatoa, valtavia väylähankkeita ja asukkaiden pahoinvointia erilaisin seurauksin mm. terveysongelmat. Jos pidetään kasvu maltillisena eli noin 300 as/vuosi, voidaan palvelut tuottaa häiriöittä, pitää kuntatalous kurissa ja säästää luontoa sekä kulttuurimaisemaa metsineen, rantoineen. Maltillinenkin kasvu edellyttää silti tiukkaa pitkän tähtäyksen talouden ja investointien hoitoa. Talouden, investointien ja palveluiden tulee perustua tarkkoihin mitattaviin tavoitteisiin. Kuntataloudessa hankinnat ammattitaitoisesti toteutettuna ovat työn uudelleen organisoinnin ja tiukan seurannan ohella avain kustannusten hillintään. Katsoisin, että veroäyriä ei saisi nostaa enää ja kiinteistöveroastekin on jo äärirajoilla. Iäkkäät ihmiset eivät voi maksaa kiinteistöveroa enempää. Kotona asuminen on kymmeniä kertoja edullisempaa kuin laitoshoito, pahimmassa tapauksessa sairaalapaikalla. Kunnalle kuuluvalla, terveyttä edistävällä palvelulla on suuri merkitys, mikä vähentää paljon laitospaikkoja. Näin ollen tuo aluehallinnon ja kunnan rajapinta tulee selvittää, valita keinot yhteistyönä täydentäen palveluita. Erityisen merkittävä on lukuisten terveysjärjestöjen työ auttaa ihmisiä hyvinvoinnissa ja näiden järjestöjen tarvitsemien avustusten kanavoiminen kaikkein vaikuttavimmin.

Pirkkalassa kaavoitus toki täyttää lain vähimmäisvaateet. Kaavoitus on keskeisin asumiseen, liikenteeseen, ympäristöön ja luontoon vaikuttava yhteiskuntasuunnittelun väline. Nykyaikaisessa kansalaisyhteiskunnassa ei riitä, että tehdään vain lain edellyttävät toimet, vaan pitää tehdä enemmän. Kaupunkiseudulla, missä maanomistajia ja maankäyttäjiä on paljon, kaavoja on paljon ja niitä päivitetään nopean kasvun seurauksena usein. Ongelmana on, että riitoja tulee kaavaan liittyvissä asioissa runsaasti, jos kaava on epäselvä ja asukkaita ei ole riittävästi kuultu. Riidat viivästyttävät hankkeita ja tulevat oikeusasteissa kalliiksi ja erityisesti häiritsevä rakennuskieltojen takia rakentamista koko prosessin ajan. Siksi olisi tärkeä, että OAS-vaiheessa järjestettäisiin enemmän asukkaiden kuulemistilanteita. Luontoselvitykset tulisi teettää luonto-ammattilaisilla, joilla on taito tunnistaa piilevät arvokkaat luonnonsuojelulain tai metsälain suojaamat alueet. Valitettavasti Pirkkalassa tuhoutuu jatkuvasti arvokkaita luontokohteita, joita ei ole huomioitu kaavojen suunnitteluvaiheessa. Maanomistajia ei ole riittävästi kuultu metsäalueita kaavoitettaessa. Elinkeinon harrastajaa pitää ehdottomasti kuulla ja merkinnät tulee selvittää ennakkoon, jotta elinkeinoa voidaan harjoittaa. Metsäalueet suosittelisin merkittäväksi M-merkinnällä, jotta alue jäisi alkuperäiseen käyttöönsä. Luonnonsuojelussa ja virkistysalueissa tärkeintä olisi tehdä yhteistyötä maanomistajan, kunnan suunnittelun ja luontojärjestöjen kesken. Eri suojelumuodot ja kaavoitus täydentävät toisiaan.

Kiteytettynä kunnan toimintaa haluan korostaa iskulauseella: Vahva ja kilpailukykyinen talous luo edellytykset huolehtia luonnosta, lähipalveluista ja hyvinvoinnista Pirkkalassa. Kunnan tehtävien keskipisteenä tulee olla ihminen. Välineenä kohti hyvinvointia toimii kunnan organisaatio ja vahva kunnan talous. Keskusta korostaa perinteisesti lähellä tapahtuvia toimia, joiden keskiössä on nimenomaan ihminen. Toimintamme lähtee arvoista, joista liikkeen perustaja Santeri Alkio on lausunut: "Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi.” Lasten hoidossa pitäisi kotihoidolle taata riittävät resurssit ja myös perheille riittävä oikeus kotipalveluun. Varhaiskasvatuspalvelut tulee saada läheltä kotia, saman perheen lapset tulisi hoitaa samassa paikassa.