Olen Sari Hassi, 58-vuotias, Sastamalassa asuva nainen.
Ammatiltani olen psykiatrinen sairaanhoitaja ja päihdesairaanhoitaja. Työurani on alkanut 40 v. sitten laitoshuoltajan tutkinnosta, ja sen jälkeen monenlaista on matkaan mahtunut.
Tämä kaikki on antanut näkökulmia siihen, mitkä kaikki tekijät ovat vaikuttamassa ihmisen hyvin- ja pahoinvointiin.
Olen kahden aikuisen tyttären äiti ja yhden pikkuisen mummu. Lisäksi olen toiminut yhdeksän vuotta tukiperheenä monelle lapselle erilaisissa elämäntilanteissa.
Hyvinvointialueella toimin luottamustehtävissä tällä hetkellä Keskustan varavaltuutettuna ja monipalveluvaliokunnan jäsenenä.
Kuntapolitiikassa toimin Keskustan varavaltuutettuna, kaupunginhallituksen varajäsenenä ja konserni- ja elinvoimajaoston jäsenenä. Valtakunnan tasolla olen puoluevaltuuston jäsen.
Eräässä keskustelussa kollega totesi, että Sari sairaanhoitaja on politiikan myyttisin hahmo. Tässä kohtaa voin todeta, että Sari Sairaanhoitaja Sastamalasta ei ole millään tavoin myyttinen, vaan aidosti olemassaoleva, selkeä, suorasanainen ihmisen tavallisen arjen erittäin hyvin ymmärtävä henkilö.
Hyvinvointi ja tulevaisuus rakentuvat ruohonjuuritasolla, kodeissa, lähellä ihmistä. Perhe- ja lapsimyönteinen ilmapiiri, laadukas varhaiskasvatus ja perusopetus sekä erilaisten perheiden tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen ovat oleellinen tekijä hyvinvoinnissa. Tässä kunnat ja hyvinvointialueet voivat tehdä vahvaa yhteistyötä ja se on tarpeen.
Turvallisuus pitää sisällään kuntalaisten turvallisen asuin- ja elinympäristön. Kunta ja erilaiset toimijat ovat yhdessä vaikuttamassa siihen, miten turvalliseksi asukas ympäristönsä kokee. Huoltovarmuus pitää sisällään turvallisuuden kokemuksen ja ruokahuollon lisäksi myös sen, millä tavoin varaudutaan kriisitilanteisiin, sekä konkreettisiin että hybridiuhkiin eli ulkoiseen vaikuttamiseen.
Elämänvoima syntyy paikallisista ratkaisuista, jotka vastaavat ihmisten tarpeisiin hyvästä elämästä. Tarvitaan luovia, kokeilevia ratkaisuja ja eteenpäin katsovaa toimintakulttuuria. Kuntien välinen yhteistyö on mahdollisuus, ei uhka ja tässä voidaan ylittää myös maakunnallisia rajoja. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse.