Syntyperäinen maalainen, ex-kaupunkilainen, yksi työura teekkareita kouluttamassa, toinen menossa pienimuotoisena yrittäjänä. Viihtyy paremmin duunarin asussa kuin puvussa, sosialisoi kernaammin harrastusten parissa kuin kekkereissä. Rentoutuu lentopallokentillä, lintukiikareiden takana ja ahvenia Etelä-Karjalan loistavilla vesillä narraamassa. Soittaa kitaraa mieluummin kuin hyvin. Ihmisläheinen ja kuitenkin asiakeskeinen, onnistuen välillä hyvin ja toisinaan huonommin. Aika tavallinen ihminen siis kaikkinensa.
Mitäpä millään olisi merkitystä ilman ihmisiä; raha on renki, jota välttämättä tarvitaan osaltaan säällisen elämän edellytysten täyttämiseen, mutta niin talous- kuin muissakin asioissa ihmislähtöisyys antaa soivan pohjavireen.
Ehdottomuus ja erilaiset eri suuntiin kovin kallellaan olemiset sumentavat näköalaa. Kokonaisuus ei koskaan koostu vain ääripäistä, vaan katseen ja ymmärryksen on ulotuttava koko alueelle laidasta laitaan saakka. Yhteisen hyvän eteen ponnistellessa tunteen on tehtävä yhteistyötä järjen kanssa. Arkijärki katsoo ja varautuu tämän päivän asioiden hoitamisessa ja päätöksenteossa myös huomiseen.
Joskus pitää uskaltaa; olla tarvittaessa eri mieltä, puuttua epäkohtiin, heittää uusia ideoita esille, kokeilla jotain perinteestä poikkeavaa. Etenkin taloudessa on houkuttelevaa hiihdellä vanhoja latuja vanhoin maisemin; onhan se tuttua ja melko turvallistakin. Uudet maisemat vaativat uusien latujen avaamista, mikä lie raskasta, mutta myös inspiroivaa. Rohkeus näkee leikkauksien ja veronkorotusten sijaan muitakin mahdollisuuksia talouden petraamiseen, mutta samalla uskoo niiden olevan saavutettavissa pikemminkin yhteisellä kekseliäisyydellä ja lujalla työnteolla kuin epämääräisillä pikavoitoilla.