Olen turkulainen kaupunkitutkija, yrittäjä, vapaa toimittaja ja jalkapallovalmentaja. Olen myös Länsikeskuksen suuralueella omakotitalossa asuva viiden lapsen isä sekä lähistöllä niin ikään omakotitalossa asuvan 92-vuotiaan äitini omaishoitaja.
Olen alueelliseen vaikuttamiseen erikoistuneena yhteiskuntatieteilijänä ja toimittajana halunnut säilyttää sitoutumattomuuteni, mutta koen meidän elävän juuri nyt niin suurta yhteiskunnallista murrosta, että lähdin Keskustan pyynnöstä kuntavaaliehdokkaaksi. Olen huolissani myös suomalaisten keskuudessa lisääntyneestä vastakkainasettelusta ja uskon turkulaisten arvostavan yhteistyökykyä sekä monipuolista Turun ja turkulaisen päätöksenteon tuntemusta.
Olen kauppakamarin asiamiehenä tutkinut ulkomaalaistaustaisten yritysten investointeja Varsinais-Suomeen, johtanut World Trade Center-toiminnan käynnistämistä Turussa sekä myöhemmin tutkijana vertaillut Turun, Tampereen ja Malmön seutujen alueellista edunvalvontaa ja vaikuttamista.
Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 minut valittiin Kaupunginosaviikot -verkoston hallituksen puheenjohtajaksi ja olen viimeisen parin vuosikymmenen aikana toiminut useissa luottamustehtävissä koulujen vanhempainyhdistyksistä (Vähä-Heikkilä, Teräsrautela, Rieskalähde), urheiluseuroihin (mm. Turun Nappulaliiga, FC Inter, TPS) ja kaupunginosayhdistyksiin (Länsi-Turun asukasyhdistys). Olen myös ollut Kaupunkikulttuuri Turku ry:n hallituksen jäsen ja vuonna 2016 minulle myönnettiin Arvostelijain liiton kritiikin punnus turkulaisen alueellisen kulttuuritoiminnan kehittäjänä.
Turkulaisessa jalkapallon seuratoiminnassa olen ollut mukana reilut pari vuosikymmentä. Ja tätä ennen pelaajana ylimmillään Ykkösen sarjatasolla. Vastuuvalmentajan tehtävien lisäksi olen toiminut melkeinpä kaikissa seuratoimijan tehtävissä ja yhteiskunnallisesti erityisen arvokkaana pidän työtäni sekä Nappulaliigan että Interin kotoutumistehtävissä.
Asukas- ja aluetoimijana asukasbudjettiehdotukseni Kalmasvuoren kuntoportaista, Länsikeskuksen kohtaamispaikasta sekä vastaanottokeskusten pakolaisnuorten harrastustuesta ovat tulleet turkulaisten äänestyksissä hyväksytyiksi ja vuosikymmen sitten edesmennyt valtuutettu Olavi Mäenpää kuvaili rooliani ratkaisevaksi kun liikuntalautakunnan esitys Teräsrautelan kentän luovuttamisesta yksityiskäyttöön hylättiin äänestyksessä. Esteettömäksi lähiliikuntapaikaksi uudistettu Teräsrautelanpuisto on tänä päivänä suosittu, kaikille avoin kolmen sukupolven lähiliikuntapaikka.
Ylläpidän useita paikallista osallisuutta edistävää Facebook-ryhmää (mm. Kaupunginosien Turku, Länsiturkulaiset ja Puistot, pelikentät, puutarhat - kaupunkilaisten kohtaamispaikat) sekä julkaisen mm. TS- ja Turun Seutusanomat -juttujen lisäksi kymmenettä vuotta Suburban Turku-blogia. Blogin keskeisinä teemoina ovat mm. asukasosallisuus ja -vaikuttaminen, alue- ja kaupunkikehitys, paikallispalvelut, yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja muut sosiaaliset ongelmat sekä liikunta- ja muun harrastustoiminnan merkitys henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tuojana.
Minut on kutsuttu vuonna 2023 asiantuntijana eduskuntaan pyöreän pöydän keskusteluun Harrastamisen Suomen mallista. Samana vuonna toin raadin jäsenenä asukkaan näkemyksiä Turun lähiövisioon ja olen myös toiminut kutsuttuna työryhmän jäsenenä Turun koulusegraation vähentämiseen tähtäävässä hankkeessa. Turun valmistellessa omaa osallisuuden ja vaikuttamisen toimintamalliaan toimin Paikallisen osallisuuden työryhmän puheenjohtajana, kunnes tämä toiminta lakkautettiin kaupungin toimesta.
Vaaliteemat
Asukasosallisuus, alueellinen eriarvoistuminen ja kotoutuminen
Toisin kuin viime kuntavaalien alla luvattiin, siirtyminen pormestarimalliin ei ole lisännyt avoimuutta ja asukasosallisuutta. "Valtuutettu Henry Toivarin mielestä järjestelmä suitsii keskustelua ja keskittää valtaa johtavien poliitikkojen ja virkamiesten käsiin." (Yle, 11.3.22).
Osallistumista edistämään on käynnistetty asukasbudjetointia, aluefoorumia ja Yhteisöllinen Turku -kärkihanketta, mutta vaikutukset ja turkulaisten osallisuus ovat jääneet vähäisiksi.
Kiistattomana myönteisenä kehityksenä Turku on kasvanut nopeasti viime vuodet. Väestönkehityksessä on kuitenkin huomioitava turkulaisten nopea ikääntyminen sekä väestönkasvun voimakas riippuvuus maahanmuutosta. Tämä tarkoittaa, että seniorien, kuten yleensäkin turkulaisten tarpeita tulee kuunnella nykyistä huomattavasti herkemmällä korvalla ja kotoutumiseen on panostettava.
Maahanmuuttajien kotoutumisessa “maassa maan tavalla” -ajattelu on yhä käyttökelpoinen ohjenuora. Ja harrastustoiminnan kautta lapset ja nuoret, sekä monesti myös heidän perheensä pääsevät mukaan suomalaiseen elämään ja turkulaiseen arkeen.
Ilman aktiivisia kotoutumistoimia ja panostusta aluekehitykseen asuinalueiden sosioekonominen eriarvoistuminen ja etninen eriytyminen ovat yhä suurempi yhteiskunnallinen uhkatekijä.
Nyt ei ole raitiotien aika - panostus lähipalveluihin ja aluekehitykseen
Vaikka eräät tahot pelottelevat kielteisen raitiotiepäätöksen johtavan Turun taantumiseen kasvukeskusten kilpailussa, Turun strategiajohtaja Timo Aro viesti tammikuussa 2025 Turun väestönkasvun jatkuneen ennätyksellisenä. "Turku oli viime vuonna ainoa suurista kaupungeista, jossa väestönlisäys ylitti edellisen vuoden tason" - ilman raitiotiepäätöstä.
Tuntuu myös siltä, että Turussa ei olla herätty viime vuosien voimakkaaseen väestönkasvuun. On varsin erikoista ja jopa huolestuttavaa, että 200 000+ asukkaan kaupungissa kaupunkikehittämisen keskiössä on väestön tiivistäminen täydennysrakentamisen kautta ydinkeskustaan, jotta saadaan perusteet raitiotien rakentamiselle.
Nopeasti kasvavassa kaupungissa painopisteen pitäisi ehdottomasti olla aluekehittämisessä ja paikallispalveluihin panostamisessa, eikä ihmisten painostamisessa liikkumaan keskustaan kun palvelut on sinne keskitetty. Kuitenkin Turun aluekehitystyö on valitettavan epäjohdonmukaista eikä osallisuustyön virkahenkilöiden suuri vaihtuvuus ole luonnollisestikaan edistänyt aluetyötä.
Varissuon terveysaseman siirto Kupittaalle, päätös Normaalikoulun siirrosta yliopistokampukselle sekä totaalinen hiljaiselo Impivaaran liikuntakeskuksen kehittämisestä edustavat Turussa vallalla olevaa keskittämispolitiikkaa. Toivottavasti Turun yliopiston tuore päätös peruuttaa Normaalikoulun siirto on merkki laajemmasta panostuksesta aluekehitykseen ja lähipalveluihin.
Aluekehittämisen ja suuraluetyön ponnettomuus heijastuu myös seutuyhteistyöhön. Turun seudun joukkoliikenne Föli menestyy mainiosti kansainvälisissä asiakastyytyväisyysmittauksissa, mutta ympäryskuntia ei olla saatu mukaan Turun raitiotiehankkeeseen eikä Turku-Kaarina yhteistyö ole edennyt molemmille tärkeässä uimahallihankkeessa. Ja epäilen että varsin harva turkulainen osaa mainita esimerkkejä Turun kaupunkiseudun kuntayhtymän saavutuksista tai edes tietää edunvalvontaorganisaation olemassaolosta.
Lähiluonto, lähiliikunta ja lasten harrastustoiminta
Viime vuosina kiihtyneen täydennysrakentamisen seurauksena puistoalueet, pelikentät ja lähiluonto ovat yhä useammin jääneet tiivistyvän kaupunkirakenteen alle. Parhaimmillaan, tai pahimmillaan puolisen tusinaa koulua on toiminut koulun piha-alueelle/kentille sijoitetuissa konteissa. Läntisen ydinkeskustan ainoaa liikuntakeskusta, lukuisille kouluille korvaamatonta Parkin kenttää "uudistetaan" täydennysrakentamiskohteena.
Samaan aikaan vuoden 2016 liikuntapaikkasuunnitelma ei tunnu lainkaan etenevän, vaikka keskeiset liikuntapaikat kuten Kupittaan urheiluhalli sekä Impivaaran jalkapallo- ja jäähallit ovat elinkaarensa lopussa.
Alkuperäisessä suunnitelmassa "Turun kaupungissa on 3 monipuolista ja isoa liikuntakeskusta: Kupittaa, Urheilupuisto ja Impivaara."
Kuitenkin päättyvällä valtuustokaudella kunnallisten liikuntapaikkojen ulkoistaminen, niiden muuttuminen maksullisiksi sekä varsin erikoinen Artukaisten liikuntakeskushanke ovat olleet Boostii -liikuntasetelin ohella Turun kaupungin keskeiset liikuntapanostukset.
Impivaaran kehittämisestä ei ole puhuttu sanaakaan ja viime viikkoina jopa Impivaaran alimittaisen jalkapallohallin korvaavaksi ajateltua areenaa ollaan kaupungin kabineteissa keskittämässä Kupittaalle. Kaupungin yli 5000 jalkapalloharrastajan talviharjoitteluolosuhteet ovat olleet jo vuosia ala-arvoiset, mutta Impivaaran nykyisen hallin ja naapurissa sijaitsevan TPS:n LähiTapiola Areenan synergiaetujen unohtaminen ja lajin keskittäminen Kupittaalle viestivät jälleen ongelmallisesta kaupunkisuunnitelusta ja lajiväen kuulemisen laiminlyönnistä.
Kun Turussa niin usein viitataan Tampereen dynaamiseen kaupunkikehittämiseen, Auran rannoilla voitaisiin myös ottaa oppia tamperelaisten viime vuosien panostuksesta liikuntaan ja ulkoiluun. Kun Tampereella liikuntainvestoinnit vuonna 2023 olivat 130,40€/asukas, Turun vastaava panostus 16,24€/asukas.
Ja jos Turun kaupunki pyrkii keskittämään kuningaslajin harrastamisen Kupittaanpuistoon ahdetulla hallilla, Tampereelta löytyy uuden Tammelan areenan, Ratinan ja Pyynikin lisäksi jalkapallokeskukset mm. Kaupista, Pirkkahallista, Vuoreksesta, Hervannasta ja Kaukajärveltä.
Jollei Turussa investoida kunnallisiin liikuntapaikkoihin, jo nyt huolestuttavalle tasolle kohonneet harrastuskustannukset jatkavat nousuaan ja liikkumattomuus, eriarvoistuminen, syrjäytyminen ja monet muut sosiaaliset ongelmat lisääntyvät entisestään.
