Olen 71-vuotias eläkkeellä oleva autoinsinööri. Syntyperäinen kalantilainen, jolla kuitenkin noin 5 vuotinen kokemus miltä tuntuu asua Hämeessä.
Ammattioppilaitoksen opettajan tehtävissä toimin noin 40 vuotta. Lisäksi pienimuotoista maa- ja metsätalouden harjoittamista sivutoimisena.
Valtuusto- ja lautakuntakokemusta reilu 20 vuotta. Viime vaaleissa en ollut ehdolla, mutta nyt jotkut sai houkuteltua vielä mukaan.
Harrastuksena nykyisin on vaarina toimiminen10 lapselle ja metsähoitotyöt. Asustelen vaimoni kanssa kotitilallani Kalannissa.
Koko kaupungin kehityksen pohja on yhteistyö, niin poliittisten puolueiden
kuin kaupungin viranhaltijoiden kanssa. Keskusta on pyrkinyt viemään eteenpäin poliittista sopimusta paikkajaosta, jonka pohja on vaalien tulos. Tällöin heti vaalien jälkeen alkaa toimiva yhteistyö. Yhteistyötä tarvitaan myös ns kolmannen sektorin kanssa.
Kaiken kehityksen tausta löytyy siitä, että on yrityksiä ja työpaikkoja. Uusien syntymistä on kaikin keinoin tuotteva, niin kaavoituksellisesti että markkinoinnilla.
Ikäihmisten tukipalveluita tarvitaan koko ajan yhä enemmän. Ennalta ehkäiseviin palveluihin pitää satsata, samoin palveluasuntojen saatavuuteen.
Kotihoito on tärkeä osa tarvittavaa palvelua, mutta jollakin konstilla myös
laitospaikkojen määrän on saatava vastaamaan tarvetta.
Jokaisen ihmisellä on oltava oikeus itse määrätä missä haluaa asua. Säännöillä ja määräyksillä ei saa rajoittaa asuinpaikan valintaa.
Tukea tarvitsevien lapsien ja nuorten määrä kasvaa. Meidän on lisättävä
resursseja, jotta tarvittava tuki löytyy läheltä ja riittävän aikaisin.
Lähikoulut pitää säilyttää ja luokkakoot riittävän alhaisina.
Lapsille on luotava selkeät koulutuspolut. Erityislapsien määrä kasvaa, heitä
ei saa unohtaa, vaan erityisopetukseen tarvitaan selkeästi lisäresursseja.
Samoin meidän pitää taata myös ammatillisen koulutuksen taso ja myös sen
säilyminen Uudessakaupungissa. Vaikka sitä järjestää meillä koulutuskuntayhtymä meidän on huolehdittava, että oman oppilaitoksemme pysyy kehityksessä mukana.