Tuula Natunen

Suomessa on noin 800 000 henkilöä, joilla on jonkinasteinen kuulonalenema. Heistä yli 100 000 henkilöä käyttää kuulokojetta ja/tai sisäkorvaistutetta. Noin 200 000 henkilöä hyötyisi kuulonkuntoutuksesta. Laadukas kuulonkuntoutus on panostus hyvinvointialueen väestön toimintakykyyn.
• Hyvinvointialueiden on varattava kuulonkuntoutukseen riittävät resurssit ja• Eri hyvinvointialueiden kuulonkuntoutuksen ja sote-palvelujen valikoima tulee olla keskenään yhdenvertainen.
• Hyvinvointialueilla on noudatettava Valtakunnallisia ohjeistuksia kuulonkuntoutukseen ohjautumisesta ja kuulon apuvälineiden luovuttamisesta.
• Monikanavarahoituksen purku ei saa vaarantaa kuulovammaisten kuntoutujien oikeuksia.
tuettava kuulonkuntoutuksen kehittämistyötä.
• Hyvinvointialueiden tulee ottaa kuulovammaiset ja heitä edustavat järjestöt mukaan alueen päätöksentekoon YK:n vammaissopimuksen velvoitteiden mukaisesti.
• Kuulovammaiset tulee osallistaa alueen sote-palvelujen kehittämiseen.
• Hyvinvointialueiden on tuettava järjestöjen yhteistyötä ja tiedotettava järjestöjen tarjoamista vertais- ja vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista.
• Hyvinvointialueiden tulee ottaa alueen palveluketjuihin mukaan kuuloyhdistysten julkisen kuulonkuntoutuksen palveluja täydentävä kuulolähipalvelu ja vertaistoiminta.
• Hyvinvointialueiden tulee tukea alueellaan toimivien yhdistysten ja järjestöjen mahdollisuuksia tehdä hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä mm. avustuksia myöntämällä

• Hyvinvointialueiden on tuettava kuulonkuntoutuksen ammattilaisten saatavuutta ja panostettava kuulonkuntoutuksen kehittämiseen.
• Hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyötä niiden kuulonkuntoutuksen palvelujen osalta, joiden laadun takaaminen vaatii keskittämistä. Näitä ovat esimerkiksi sisäkorvaistuteleikkaukset ja lasten ja nuorten kuulonkuntoutus.

• Hyvinvointialueiden tulee siirtää ikäkuuloisten kuulonkuntoutuksen palveluja vahvoihin sote-keskuksiin.
• Hyvinvointialueiden tulee huolehtia kuulonkuntoutuksen ammattilaisten saatavuudesta sote-keskuksiin ja tukea audionomien koulutuksen muuttamista tutkintoon johtavaksi.
• Hyvinvointialueen tulee varmistaa, että kuulovammaisilla asiakkailla on mahdollisuus hakeutua hoitoon ja palveluihin myös tekstimuotoisten sähköisten yhteydenottokanavien (tekstipalvelujen) kautta.
• Sote-keskuksien, sairaaloiden ja sosiaalipalvelujen ammattilaisten osaamista kuulovammaisuudesta ja kuulovammaisten tarpeiden huomioimisesta tulee lisätä.
• Hyvinvointialueiden sote-palvelujen tulee järjestää tulkkaus aina, kun kuulovammaisen asiakas sitä tarvitsee.
• Hyvinvointialueiden digitaalisten sote-palvelujen tulee täyttää saavutettavuusvaatimukset
. Parannamme kuulonkuntoutuksen saatavuutta
Kuulokojetta voi joutua jonottamaan tällä hetkellä jopa vuoden. Oikea-aikainen kuulonkuntoutus on
tärkeää mm. työkyvyttömyyden, sairauslomien ja muistisairauksien ennaltaehkäisemisessä. Kuulonkuntoutuksen saatavuutta voidaan parantaa töiden uudelleenjärjestelyillä. Joillakin alueilla on
jo pilotoitu mallia, jossa asiakkaan tutkii ja lähetteen tekee lääkärin sijaan sote-keskuksessa
työskentelevä audionomi tai sairaanhoitaja.
Siirrämme kuulonkuntoutuksen painopistettä perustasolle tekemällä kuulontutkimuksia ja
lähetteitä sote-keskuksissa.
Otamme palveluketjuun mukaan kuuloyhdistysten tarjoaman vertaistoiminnan sekä
Kuulolähipalvelun, joka täydentää julkisia kuulonkuntoutuksen palveluja.
Turvaamme vammaispalveluihin pääsyn
Uusi vammaispalvelulaki astuu voimaan 1.1.2025. Hyvinvointialue on vastuussa siitä, että sen
ammattilaisilla on riittävä vammaisosaaminen huolehtia vammaisten henkilöiden oikeuksien
toteutumisesta ja turvata heille heidän tarpeidensa mukaiset palvelut.
Kuuntelemme aidosti asiakasta, kun päätämme hänen palveluistaan ja hoidostaan.
Huolehdimme ammattilaistemme riittävästä kuulovammaisosaamisesta.
Emme hyödynnä yleislakien ensisijaisuutta säästökeinona hyvinvointialueellamme.
Huolehdimme hyvinvointialueemme palvelujen kuuloesteettömyydestä
Hyvinvointialue on vastuussa siitä, että sen Hyvinvointialueen palvelujen, ml. ostopalvelut, tulee olla
kuulovammaisille asiakkaille saavutettavia. Kuuloesteettömyys koskee sote-palvelujen koko ketjua
hoitoon hakeutumisesta hoitotilanteeseen ja jatko-ohjeistukseen. Myös pelastustoimessa on
huomioitava eri tavoin vammaiset ihmiset.
Huolehdimme fyysisten ja digitaalisten palvelujen kuuloesteettömyydestä. Tarjoamme
esimerkiksi tekstimuotoisen yhteydenottotavan kuulo- ja puhevammaisille asiakkaille.
Tunnemme ja täytämme velvollisuutemme huolehtia kuulovammaisen asiakkaan tulkkauksesta.
Huomioimme varautumisessa ja valmiussuunnitelmissa kuulovammaisten ihmisten tarp
Varmistamme kuulovammaisten asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet
On mahdotonta vaikuttaa asioihin, jos ei pysty osallistumaan keskusteluun. Siksi kaikessa
hyvinvointialueen päätöksenteossa on varmistettava, että se on kuulovammaisille saavutettavaa. Alueen kuuloyhdistyksillä on merkittävä rooli siinä, että kuulovammaisten ääni kuuluu
hyvinvointialueella.
Otamme kuulovammaiset mukaan päätöksentekoon esim. hyödyntämällä Kuuloliiton
kokemustoimijoita ja paikallisyhdistyksiä palvelujen kehittämisessä.
Huolehdimme eri toimielintemme sekä neuvostojen kokousten kuuloesteettömyydestä (esim.
induktiosilmukka). Kokousten videotallenteet tekstitetään.
Tuemme vapaaehtoisvoimin toimivia eri asiakasryhmiä edustavia yhdistyksiä, kuten
kuuloyhdistyksiä, myöntämällä niille avustuksia.

Diabetes ei ole vain terveydenhuollon asia. Diabetesta sairastaa Suomessa jo noin 500 000 ihmistä, meillä Vantaalla vähintään 6 % asukkaista, yli 14 300 henkilöä (lähde: Kelan tilasto, korvattavia diabeteslääkkeitä ostaneet 2020

• Ennaltaehkäisy otetaan toiminnan perustaksi. Sekä tyypin 2 diabetesta että diabeteksen lisäsairauksia tulee ehkäistä nykyistä tehokkaammin. Se vaatii käytännön tekoja diabetesta sairastavan tukemiseksi, mutta myös laajaa yhteiskuntapoliittista sitoutumista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.
• Hoidonohjauksessa korostetaan hyvinvointia. Omahoidosta ei voi pitää lomaa, ja hoitoväsymys on yleistä. Hyvät hoitotulokset perustuvat omahoidossa jaksamiseen.
• Hoitotarvikkeiden ja hoitoteknologian saatavuus turvataan. Yksilöllisen tarpeen mukaiset hoitotarvikkeet ja hoitoteknologia ovat ehdoton edellytys hoitotavoitteiden saavuttamisessa.
• Diabeteshoidon osaamista ja diabetestietoa lisätään:
1) Perustamalla alueellisia diabetesosaamiskeskuksia: tyypin 1 diabeteksen hoito ja vaativa tyypin 2 diabeteksen hoito, hoidonohjaus ja seuranta keskitetään moniammatillisiin, diabeteksen hoitoon erikoistuneisiin keskuksiin ja verkostoihin.
2) Lisäämällä diabeteshoitajien vakansseja: osaava diabeteshoitaja on paras kumppani auttamaan diabetesta sairastavaa saavuttamaan hoitotavoitteensa.
3) Vakinaistamalla diabeteksen hoidon laaturekisteri: laaturekisteristä saatava avoin tieto hoidon tuloksista edistää yhdenvertaisuutta, kehittää hoitoa, parantaa hoitotuloksia ja ohjaa resursseja parhaaseen terveyshyötyyn.

Lisää diabetesosaamista kouluihin ja varhaiskasvatukseen
Kun lapsi sairastuu diabetekseen, hän tarvitsee osaavan omahoidon tukijan päiväkoti- tai koulupäivän ajalle.
Nyt omahoidon tuki ei aina vastaa lapsen tarvetta. Diabetesta sairastavan lapsen päiväkoti- ja koulupolku käynnistyy
sujuvammin, kun kunta ja hyvinvointialue tekevät yhteistyötä turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi.
Pienimpien kuntalaisten turvallinen arki ja perusoikeuksien toteutuminen ovat aikuisten päätösten varassa. Tietoa ja
ymmärrystä diabeteksesta tarvitaan lisää, jotta päiväkoteihin ja kouluihin saadaan tarpeeksi osaamista diabeteksen
hoidon tukeen.
• Onko kunnassa tehty yhdessä hyvinvointialueen kanssa varhaiskasvatusta ja perusopetusta koskeva lääkehoidon
suunnitelma ja prosessi?
• Ovatko koulut ja päiväkodit varautuneet diabetesta sairastavan lapsen tuen tarpeisiin? Pidetäänkö
diabetesosaamista yllä?
• Saavatko lapset osaavia avustajia ja kasvattajia?
Lisää diabetesosaamista kouluihin ja varhaiskasvatukseen
Kun lapsi sairastuu diabetekseen, hän tarvitsee osaavan omahoidon tukijan päiväkoti- tai koulupäivän ajalle.
Nyt omahoidon tuki ei aina vastaa lapsen tarvetta. Diabetesta sairastavan lapsen päiväkoti- ja koulupolku käynnistyy
sujuvammin, kun kunta ja hyvinvointialue tekevät yhteistyötä turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi.
Pienimpien kuntalaisten turvallinen arki ja perusoikeuksien toteutuminen ovat aikuisten päätösten varassa. Tietoa ja
ymmärrystä diabeteksesta tarvitaan lisää, jotta päiväkoteihin ja kouluihin saadaan tarpeeksi osaamista diabeteksen
hoidon tukeen.
• Onko kunnassa tehty yhdessä hyvinvointialueen kanssa varhaiskasvatusta ja perusopetusta koskeva lääkehoidon
suunnitelma ja prosessi?
• Ovatko koulut ja päiväkodit varautuneet diabetesta sairastavan lapsen tuen tarpeisiin? Pidetäänkö
diabetesosaamista yllä?
• Saavatko lapset osaavia avustajia ja kasvattajia?
Kunnat ja hyvinvointialueet tekevät terveyttä tukevat elinolot
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien ja hyvinvointialueiden yhteinen tehtävä. Asukkaiden terveyttä
ja hyvinvointia rakennetaan tai nakerretaan kaikilla päätöksillä.
Suomessa on osoitettu, että terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ehkäisevät tyypin 2 diabetesta merkittävästi silloinkin, kun siihen on suuri geneettinen riski [2]. Tuuppaako elinympäristö kohti terveyttä tukevia valintoja?
• Kuinka varmistetaan, että maksutonta matalan kynnyksen elintapamuutoksen tukea saavat kaikki,
jotka sitä haluavat?
• Tukeeko kunnan perusrakenne arki- ja hyötyliikkumista? Edistetäänkö kaikenikäisten liikkumista tavoitteellisesti?
• Miten hyödynnetään järjestöjen toiminta ja palvelut asukkaiden terveyden tukijana?
• Arvioidaanko päätösten terveysvaikutukset järjestelmällisesti?