Korona-aika toi meille suomalaisille aivan uudenlaisen haasteen. Jouduimme tilanteeseen, että emme saaneet tavata toisiamme ja sulkeuduimme neljän seinän sisälle. Ne viimeisetkin sosiaaliset kontaktit, mitä meillä oli, saattoivat hävitä.
Nyt kun yhteiskunta on alkanut jälleen avautua, näemme karun totuuden. On paljon ihmisiä, jotka eivät uskalla tai halua lähteä enää tapaamaan ketään. Kohtaamiset pelottavat tai emme osaa enää keskustella toistemme kanssa. Varsinkin tilanne on näkyvissä ikäihmisten parissa. Yksin asuvat ikäihmiset ovat todellakin jääneet yksin, keskustelu kumppanit ovat kadonneet tai jopa sanat ovat unohtuneet. Kaikilla ei välttämättä ole enää omaisia tai läheisiä, jotka kävisivät tervehtimässä ja jutustelemassa.
Kaikkea ei voi korjata, mutta varmasti on jotain tehtävissä. Nyt jos koskaan olisi hyvä katsella ympärilleen; asuuko lähipiirissäni yksinäinen ihminen? Voisinko minä olla se, joka tuo piristystä yksinäisen päivään näin joulun aikaan? Otetaan tänä jouluna askel lähimmäisenrakkauden kanssa ja viedään piristystä yksinäisyyteen. Jatketaan sitä myös tulevana vuonna!
Lähimmäisen rakkauden täytteistä joulua kaikille!
Pirkko Lokinperä
Hattula