Desentralismi

Minun hyvä poliittinen muistini ulottuu ainakin 1970-luvun alkuun. Silloin käytiin politiikassa keskustelua aatteista ja niiden sisällöistä. Aina kun mestarillinen, kuulijoita arvostava puhuja aloitti puheensa, hänellä oli jonkinmittainen periaatteellinen johdatus politiikan sisältöön, minkälaisesta ajatuskehikosta hän lähtee liikkeelle. Pitäisihän tällainen kehikko olla jokaisella. Vaikka yksityiskohdista väännetään ja sovitaan, periaatteista ei pidä peräytyä.

Yksi nykyisin sivurooliin jäänyt trendi, tai ilmaisu on jäänyt viime aikoina vähemmälle huomiolle: Desentralisaatio, tai desentralismi. Kyllä kait sitäkin sivutaan, mutta muilla nimillä. 1970-luvulle tultaessa oli Keskustanuorten keskuudessa (silloin Nuoren Keskustan Liitto, NKL) desentralisaatiosta muodostunut kilpailu, kuka on paras desentralisti.  Tuolla termillä tarkoitettiin vanhastaan hajasijoitusta, eli valtion hallinnon tai yritysten hajauttamista ympäri maata. Hajasijoitus sai vuosien myötä niin kovan vastustuksen keskittävien puolueiden keskuudessa, että uusia nimiä piti keksiä. Alueellistaminen taisi olla sen korvaaja. Kovin tuhooja oli kuitenkin tietotekniikka; nimismiehet, poliisiasemat, työvoimatoimistot, Kela-toimistot, verotoimistot jne. hävisivät paikkakunnilta suurempiin kaupunkeihin. Nyt tietotekniikan edelleen kehittyminen ja pandemia mullistivat työssäkäynnin ja keskittämiskehityksen. Nyt voidaan paljon töitä tehdä kaukana työpaikalta, työpaikka kyllä voikin olla kotona.

Desentralisaatio tarkoitti myös vallan hajautusta. Oikein kansanvaltainen idea. Kaikkea ei tarvitse hoitaa pääkaupungissa. Mielestäni tässä kohden maakuntaitsehallinto olisi päätöksenteon hierarkiassa loistava hallinnon taso. Hyvinvointialuepuuhastelu ei ole vielä sitä. Tarpeellinen tässä tilanteessa sekin, mutta se on nimenomaan sosiaali-, terveys- ja pelastushallinnon organisaatio. Yhteiskunta on muutakin.

Vallan hajautus on organisointikysymys ja se on asennekysymys. Siinä luotetaan organisaation kyvykkyyteen tehdä hyviä ratkaisuja, siinä luotetaan valittujen henkilöiden taitoon toimia omalla paikallaan ja siinä tuetaan valittuja henkilöitä, annetaan mahdollisuus kasvaa. Se on yhdestä näkökulmasta kasvutarina, sillä saadaan uusia henkilöitä johtopaikoille ja vastuuseen. Sillä saadaan uusia näkökulmia toimintaan eri lailla kuin jostain takapenkistä huhuilemalla. Vallan hajautus ja vallan keskitys ovat täysin vastakkaisia näkökulmia kansanvallassa.

Tämä on minun näkökulmani myös puoluetoimintaan. Se on sitä myös omassa piirijärjestössäni, jonka kokouksiin olen osallistunut syksystä 1971 lähtien.

Auvo Taponen

janakkalalainen, 72 vuotta
piirihallituksen jäsen