Back to basic, paluu juurille!

Ei liene kenellekään lukijoista yllätys, että keskustalaisuus ei ole tämän ajan muotiliike. Se kärsii omaan identiteettiinsä kääriytymisestä ja olemassaolonsa perusteena olevasta arvopohjasta, johon muiden on helppo tarpeen tullen tukeutua. Keskustasta on tullut oman identiteettinsä uhri, jota muut voivat hyödyntää oman politiikkansa tiivistäjänä. Keskusta on siis kaveri, jonka jokainen toivoo omistavansa puolen yön jälkeen nakkijonossa. Se on kaveri, joka puolustaa yhdessä sovittuja linjoja ja koko Suomen kansan parasta erottelematta tai eriarvoistamatta ketään säätyyn tai luokkaan katsomatta.

Keskustan sanotaan olevan puolue, joka pettää aina. Kuitenkin kaikki politiikassa tietävät tämän syväviestin merkityksen. Se on kuin julman Stalinin antama kehu ja hymy, jonka kohdatessaan henkilö tiesi olevansa vainon seuraava uhri. Keskustan syväviesti on olla se puolue, jonka kaikki tietävät kantavan vastuun kaikissa tilanteissa ja sen nälviminen pettämisestä kuuluu asiaan.

Keskusta ei koskaan ole ollut kuninkaiden puolue, vaan tavallisen suomalaisen arjen puolustaja. Se on sitä silloin, kun menee hyvin, ja erityisesti silloin, kun menee huonosti. Keskusta on kivijalka, kumppani, johon kaikki voivat luottaa. Se ei höntyile, horju tai syyllisty äkkinäisiin ja harkitsemattomiin askeliin. Se voi vaikuttaa kankealta, mutta sen elinehto on harkitsevaisuudessa.

Mutta miksi Keskustan suosio kyntää? Miksi meitä ei huomata? Ehkä kysymys tulisi muotoilla uudelleen ja todeta: miksi meidät huomattaisiin?

Keskustelin keväällä maanviljelijäveljeni kanssa aiheesta. Veljeni, joka on samalla tavoin kasvatettu kuin minut, arvostamaan ylisukupolvisesti alkiolaisia juuria, uskomaan Keskustan arvoihin ja identiteettiin. Luottamaan, että maaseudun pojalla on mahdollisuus nousta ojasta ja olla osa suurta suomalaista narratiivia. Veljeni esitti kysymyksen: miten Keskusta oikeasti tuntee ja huomioi juurensa? Miksi Keskusta ei nouse puolustamaan heitä, jotka ovat aina puolustaneet Keskustaa? Mitä Keskusta antaa heille, jotka tasapainoilevat omassa työssään kannattavuuden rajoilla? Onko Keskusta unohtanut juurensa?

Olen myös itse usein työni puolesta miettinyt samaa. Toimin ammatillisena opettajana ja viimeisten vuosien aikana koulutus on kokenut karvaita supistuksia ja varojen leikkauksia. Aikana, jolloin Keskusta on ollut osa hallitusta. Keskusta, joka profiloi itsensä sivistyksen ja oikeudenmukaisuuden puolueeksi on ollut osana hallitusta, jossa koulutuksen rahoituksia on supistettu ja karsittu. Olen siis miettinyt, miten Keskusta ajaa omalle ideologialleen tärkeitä arvoja? Onko Keskusta unohtanut juurensa?

Vastaus on helppo. Ei, Keskusta ei ole unohtanut juuriaan. Keskusta on vain profiloitunut poliittiseen rooliinsa luotettavana kumppanina. Jokainen tietää, että kumppanuuteen kuuluu erimielisyyksiä ja joskus riidellään. Mutta kumppaniin voi myös luottaa. Suomalaisessa politiikassa Keskustasta on tullut luotettava kumppani. Kumppani, joka pystyy yhteistyöhön kaikkien kanssa ja se on valmis etsimään ratkaisuja. Keskusta kyllä tekee politiikkaa, jossa se ajaa omien etuja, mutta se ei vain näy. Koska Keskusta ei huutele, se ei käy muiden päälle, vaan hakee yhteisiä ratkaisua koko Suomea ajatellen.

Lähestymme vaaleja, joissa kaikki puolueet palautuvat ”keskustalaiseen” linjaan. Vaaleihin, joissa jokainen on arvokas. Ihmisen muisti ja mieli vain tekevät kepposet. Meidän ei tarvitse katsoa edes viime kevään aluevaaleja kauemmaksi. Muistamme, miten kaikille puolueille lähialueiden palvelut olivat arvokkaita, ja ne oli taattava kaikkien saataville. Tänään tilanne on toinen, oikeastaan ketään ei kiinnosta miten alueellinen tasapaino säilyy. Tästä poikkeuksen tekee Keskusta, jolle jokainen on yhtä tärkeä säätyä, luokkaa tai aluetta katsomatta. Keskusta siis toteuttaa politiikkaansa edelleen omien arvojensa ja juuriensa mukaan, huomioiden heikoimmat ja he joiden ääni ei kuulu. Se ei vain ole kiinnostavaa, eikä se näy. Jotta keskusta tulevaisuudessa olisi yksi suurimmista puolueista, tulee sen palauttaa omien luotto itseensä, ajaa kannattajakuntansa näköistä politiikkaa sortumatta populismiin ja katteettomiin lupauksiin. Sillä kuka voi luottaa puolueeseen, johon omienkin usko horjuu? Vain sellainen puolue voi saada luottoa muilta, johon omat luottavat. Keskustalla on paras aihio ja se vain pitää saada uudelleen eläväksi. Koska Suomi tarvitsee juurevan kumppanin!

Jyri Kaunisto
piirihallituksen jäsen, kuntayhdistyksen pj
Tammela