Miten Pohjanmaalla toteutetaan hallinto?
Ensimmäiset aluevaalit ovat siitä erikoiset että tammikuussa valitut valtuutetut luovat hallinnollisen perustan alueen sosiaali ja terveypalveluille sekä pelastustoimelle. Silloin päätetään muun muassa luottamustehtävien mallista lautakuntien ja valiokuntien väliltä. Lautakuntamalli takaa huomattavasti laajemmat mahdollisuudet myös pienten paikkakuntien edustajille, päästä vaikuttamaan ja olisi myös demokratian kannalta läpinäkyvämpi.
Ensimmäinen valtuustokausi on tynkä ja sinne tarvitaan valtuutetut joilla on uudet ajatukset jotta oikeasti saataisiin aikaiseksi toimintamalli, joka palvelee yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla. Uusin silmin katsottuna, ilman mukana tuotua ja opittua tapaa. Kuitenkin, tavoite on toimia palveluiden saatavuuden ja talouden ehdoilla.
Ensimmäinen täyden kauden valtuusto, ensimmäisen jälkeen taas tarvitsee yhteiskunnan sosiaali ja terveyspalveluiden osaajia, tekemään luoduilla resurseilla parhaan tuloksen kansalaisten palveluiden takaamiseksi. Hyvinvointi ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy vasta 1.1. 2023 uusien valtuustojen alaisuuteen. Siihen asti vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä on kunnilla, kuntayhtymillä, sairaanhoitopiireillä ja erityisvastuualueilla.
Hajautetaanko vai keskitetäänkö?
Itse näen, että sosiaali ja terveysuudistus aluevaaleineen, mahdollistaa terveyden hoidon saatavuudelle, lääkäreille ja terveyskeskuksille uuden alun. Myös potilaan kannalta suoraviivaistaminen parantaa ja nopeuttaa hoitoon pääsyä sekä ohjausta.
Esimerkiksi, erikoistuva lääkäri kerran viikossa terveyskeskuksessa ja loppuviikon sote-keskuksessa hoitamassa konsultaatiossa eteen tulleita potilaiden oireita. Hoitopolun lyhentämistä ja hoitoon pääsyn helppoutta? Erilaiset variaatiot sote-lääkärinä olisi mielestäni kehittämisen arvoinen ajatus
Samoin hoitajien osaamista ja jaksamista edesauttaisi mahdollisuus kiertää erilaisissa toimipisteissä, vaihtuvissa tehtävissä. Sillä terveyskeskusten sijanti ja määrä on selkeästi osoittanut ettei yhteiskunnallisesti tuhannen ihmisen kuljettamisen yhden sijaan ole kannattavaa. Siksi vaasassakin tulisi miettiä olemassa olevien palveluiden säilyttämistä. Ristinummi, Vähäkyrö, Gerby. Samat asiat ovat mielissä Maalahdessa, Laihialla ja Mustasaressa. Hallinollinen osuushan kevenee ja varsinainen tarkoitus säilyy. Tässä tulemme varmaan siihen tilanteeseen jossa kuntien sote-seinille määritellään hinta. Eikä pyrkimys yhteiskunnan hiilineutraalisuuteen ainakaan tue keskitettyä palvelua.
Monipaikkainen työskentely on tullut jäädäkseen, etätyön ohella. Miksi emme ajattelisi isosti, vailla vanhaa painolastia kun tilaisuus uudistumiselle on käsissä. Pitää muistaa että sosiaali ja terveysuudistus tehdään ihmistä varten, tavoitteena säilyttää ja parantaa nykyistä tasoa sekä hillitä kustannusten nousua muuttuvassa mailmassa.
Mietittävää, kevyiden puheiden vastapainoksi.
Millaisia taloudellisia, organisaatiouudistus, järjestelmä, logistiikka, hallinnollisia tai neuvottelu taitoja tarvitaan kun 14 kunnan yhteisyritys tarkasti rajatulla talousraamilla aloittaa? Sosiaali ja terveys-uudistuksen alkumetreillä ei päätetä päivittäisestä potilas-kohtaamisesta vaan miten, missä, millä tavalla, kenen kautta ja kuinka se toteutetaan. Jo pelkkä hallinnollinen järjestäytyminen on käsiteltävä.
Miten paras palvelutaso saavutetaan ja tavoiteena oleva säästö, jolla turvataan sosiaali ja terveyspalveluiden kattavuus tälläisenä myös tulevaisuudessa. Kolmen vuoden siirtymäajan puitteissa on luotava järjestelmä ja palveluverkosto joka on toiminassa ainakin yhden sukupolven ajan. Päätökset ja ratkaisut eivät ole vain kilven kiillotusta, kuvan saamista lehteen tai hetkellistä politiista voittoa vaan oikeasti jokaista meitä koskettava prosessi. Sillä on vaikutusta saako 11 000 asukaan gerbyyläiset tai 8000 ristinummelaista palvelua omalla terveysasemalla. Tai Vähäkyröläiset, laihialaiset, mustasaarelaiset omissa terveyskeskuksissaan vai ajavatko kaikki entiselle pesäpallokentälle etsimään parkkipaikkoja? Tähän liittyy myös selkeä lakiteksti joka on seuraavanlainen: Sote-järjestämislaissa määritellään nykyistä tarkemmin sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen järjestäjän rooli, vastuu ja velvoitteet. Hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen sisältyy vastuu asukkaan oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta. Nyt ei ole kyse kunnallispoliittisesta performansista jossa valmiiksi pureskeltu virkamiesesitys nuijitaan. Kyse ei ole imagosta tai brändistä vaan sinusta.
Ajatellaan isosti, ainakin kymmenen vuoden päähän.
Tero Jaskari
MIKSI VAASA LAKKAUTTAA GERBYN JA RISTINUMMEN TERVEYSASEMAT KESKEN KORONAROKOTUSTEN?
Sain loppiaisena rokotteen Gerbyn terveysasemalla. Vastassa olivat rempatut tilat, loistava asiakaspalvelu ja toimiva työyhteisö. Aulan penkeillä rupattelin vaasalaisten kanssa. Moni on huolestunut sekavasta tilanteesta. Missä vaasalainen saa terveyspalvelut vuoden päästä ja miksi tätä eivät media tai ehdokkaat nosta esiin? Yli 15 000 asukkaan alueen Gerbyn terveysasema keskitetään pois. Sekin siis sairaalalle ja H-talolle vietäisiin valtapuolueiden suunnitelmassa. Hoitajat paiskivat rokotuskierrosta, mutta muuttoa olisi aloitettava jo vuoden 2022 aikana. Ei tämä mene monen maalaisjärkeen.
Kun Vaasan kansanedustajat poseerasivat kuvissa sairaalan puolesta, niin samalla kulisseissa puskivat läpi omien Ristinummen ja Gerbyn sote-asemien lakkautuksen. Ensin lähtisivät lääkärit, lopulta myös neuvolat ja hoitajat? Koronakriisi muutti sote-palveluja. Keskittäminen ei kannata. Kalliin erikoissairaanhoidon ja “sairaalan puolustajia” löytyy, tiekylteissäkin. Haluan vahvistaa perusterveydenhuollon työtä, ennaltaehkäisevää otetta ja arjen helppoja lähipalveluja terveysasemilla. Jonot on purettava. Terveysasemilla on ahkeria puurtajia. Nyt aluevaaleissa valta palveluverkosta siirtyy aluevaltuustolle.
Usean sote-aseman verkosto Vaasassa on ollut korona-aikana turvallinen ja toimiva malli. Rokotukset ovat siellä sujuneet ja tutut terveysasemat keräävät kiitosta. Massa-altistumiset on vältettävä. H-talon ja sairaala-alueen parkkipaikat eivät riitä. Vastustan toimivan lähipalvelun rikkomista ja keskittämistä. On neuvoteltava jatkoaika Vaasan toimiville terveysasemille. On kuunneltava henkilöstöä. Ei rehata muksuja neuvolaan ja mummoja lääkärille takseilla. Yliruuhkaisessa H-talossa ei voita terveys, talous eikä työhyvinvointi.
Monelle vaasalaiselle keskustalaiset eivät ole vielä tuttuja. Aluevaaleissa linjamme on kirkas. Haluan olla vaihtoehto Vaasan vanhalle vallalle ja tälle keskittävälle kehitykselle. Yksin se ei onnistu. Siksi haastan Tolppasen, Heinosen ja Strandin linjaa ja puolueporukkaa asiasta. Kerään Vaasan valtuutettuja ja ehdokkaita yli kieli- ja puoluerajojen pohtimaan asian uusiksi. Hyvä vaasalainen veronmaksaja, sinä maksat ja sinä päätät.
Aluevaaliehdokkaamme Merja Rintamäki otti kantaa inhimmillisen laitoshoidon puolesta.
INHIMMILLINEN LAITOSHOITO
Laitoshoito mielletähän suurimmaksi osaksi vanhusten hoitolaitoksiksi. Erinlaaset elämän sattumukset kuitenkin sitouttavat kaikenikääsiä turvautumahan tähän vaihtoehtohon. Inhimillisen elämän, myönteisten kokemusten, elämänilon säilyttämiseksi toivon uuren sotekuvion tuavan järkeilyä tähän asiahan.
Puhutahan työntekijöören uupumisesta hoitoalalla, rasitusvammoosta, sairaslomista ja tekevien käsien riittämättömyyrestä.
Työvoiman saanti on haastavaa ei pelkästänsä huonon palkkauksen takia, vaan työn haasteellisuuskin vaikuttaa: on nostamista, kääntämistä ja vääntämistä.
Miksi esimerkiksi vanhukset piretähän liijan huonokuntoosiksi asti kotona? Miksi heille ei suora asumista tuetus ympäristös, itte tehren valinnan tuen määrästä ja tarpehesta? Esimerkiksi tänään laitan ittelleni ruuan, mutta huomenna voisinkin kävellä ruokasalihin kaikkien muiren mukahan valmiisehen pöytähän.
Puhumattakaan että jaksan tehrä tavalliset viikkosiivot ihan aikanikin kuluksi itte, mutta juhlapyhien alla olis kiva saara apua ikkunooren pesuhun ja karteekien vaihros.
Miksi istuusin kotona yksin ja orottaasin, että naapuri taikka sukulaaset kävähyttääsivät tai soittaasipas eres lehtimyyjä!
Täälä on juttuseuraa muista asukkahista tai henkilökunnan kans voi vaihtaa ajankohtaasia kuulumisia.
Sekä voin tulla ja mennä vapahasti omihin harrastuksihini, kyläällä ja hoitaa omia asiootani asumismuorosta huolimata.
Pienille paikkakunnille investoosin intervallipaikkoja. Koska omaaset ovat lähellä, pääsisivät vaivattomasti kattomahan omaistansa, näin yleisten kulkuyhteyksien puuttuminen kaupungihin ei haittaasi. Sekä, intervallipaikkoja tarvittevat kaikenikääset, kaiken tasooset ihmiset nuaresta, aikuusehen ja vanhuksehen.
Uuret sotekuviot on mahdollisuus kehittää, avata ja luoda uutta ei vain karsia.
Merja Rintamäki (kesk.)
aluevaaliehdokas
Vaasa
Blogiteksti: Vammaisten henkilökohtainen budjetointi (HB) vammaispalvelulakiin 2022
Minulla oli viime vuonna onni ja kunnia valmistella Vaasan yhteistoiminta-alueelle (Vaasa ja Laihia) sosiaali- ja terveysministeriön keväällä haussa ollutta hanketta, joka käsittelee vammaisten henkilökohtaista budjetointia (HB). Hankevalmistelussa oli mukana sote-toimialan terävin kärki. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja oli ylimpänä poliitikkona mukana valmistelussa. Kokosin keväällä 2020 hankehakemuksen sen seitsemäntoista sortin erilaisista mielipiteistä ja tavoitteista, ja on ilokseni todettava että hanke meni läpi ja lähes rakentamallani budjetilla (421 600 e) se myös toteutuu. Onneksi olkoon!
Henkilökohtaista budjetointia on kokeiltu Suomessa ja maailmalla jo useammisssa hankkeissa (kts www.henkilokohtainenbudjetointi.fi), mutta STM:n rahoittama ja THL:n koordinoima valtakunnallinen hankepaketti on se viimeinen puristus, ennen kuin henkilökohtainen budjetointi sisällöllisesti määritellään ja otetaan osaksi lisäpykälänä vammaispalvelulakiin vuonna 2022. Vaasa ja Laihian yhteistoiminta-alueen lisäksi muutamat muutkin alueet saivat vastaavan hankehakemuksensa läpi (kts. https://stm.fi/-/vammaisten-henkiloiden-henkilokohtaisen-budjetoinnin-kokeiluhankkeeseen-myonnetaan-2-9-miljoonaa-euroa-valtionavustusta).
Mitä tarkoittaa vammainen ja mitä tarkoittaa henkilökohtainen budjetointi?
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380 (vammaispalvelulaki) kertoo lakonisesti 2 §:ssä, että ”vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista”. Lause on lyhyt mutta se tarkoittaa että on olemassa paljon erilaisia diagnosoituja vammoja, ja niitä on eri asteisia, sekä vammat ovat pitkäaikaisia tai pysyviä, joten vamma tai vammat väistämättä vaikeuttavat jokapäiväistä elämää. Vammainen-sanaa on kansainvälisesti problematisoitu, koska sen on ajateltu olevan liikaa stigmatisoiva, ja varsinkin englanninkielisessä kirjallisuudessa on keksitty poliittisesti korrekteja kiertoilmaisuja kuten ”person with disabilities” tai ”physically challenged”. Vammaisuus käsitteenä on Vammaispalvelujen käsikirjan mukaan aina sidoksissa yhteisöön ja siihen ympäristöön, jossa sitä käytetään. Vammaisuus on yhteiskunnan ja yhteisöjen normien, historiallisten tilanteiden ja asenteiden määrittämää. Suomen kielessä vammainen-sanan käyttöön ei liity poliittisen korrektiuden ongelmaa vaan se on normaali sana. Käytä vammainen-sanaa vaan reilusti, se kuvaa suoraan sen miten asia on, kukaan ei loukkaannu.
Henkilökohtainen budjetointi on myös haasteellinen määriteltävä. Henkilökohtainen budjetointi STM:n määritelmän mukaan ”yksilöllisesti räätälöidyn avun ja tuen järjestämisen tapa, jossa henkilö on itse keskiössä suunnittelemassa, valitsemassa ja järjestämässä tarvitsemaansa apua, tukea ja palvelujen kokonaisuutta.”
Poliittinen ideologia taustalla on se, että potilas ei ole hallintoalamainen vaan asiakas. Viiteteoria on New Public Management eli libertaari yhteiskuntateoria. Tässä ajattelussa ihmistahto on oletetusti aina vapaa, ja oma onni elämässä on mahdollista, koska kukin ihminen/kansalainen/asiakas/potilas/vammainen itse tietää, mitä palvelua haluaa ja päättää itse sen mitä itse pitää järkevänä tai haluttavana. Ostokset määritellään itse, yrityksiä kilpailutetaan ja yritykset kilpailevat keskenään asiakkaista. Kilpailu pitää palvelujen laadun korkeana ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Asiakas on aina oikeassa ja asiakas päättää.
Henkilökohtaisessa budjetissa asiakkaalle/vammaiselle annetaan joko kokonaan tai vain osin kaikki rahat tarvitsemiensa palvelujen tuottamiseen, jotka muutoin julkinen sote-toimija käyttäisi oman palvelubyrokratiansa kulujen maksuun. Budjetti on sillä tavalla suojattu että palveluja voi ostaa vain sovitulla rajatulla tavalla, eli ruskeaa kirjekuorellista setelituppoa ei suinkaan anneta. Jos vamma on lievempi eikä vaikuta älylliseen toimintaan, ja vammainen on innostunut henkilökohtaisella budjetilla nuukana ostamaan kilpailuttamiaan palveluja, niin mikäs siinä, homma saattaa toimia helpostikin.
Voisi olettaa, että periaatteet ovat selviä, mutta ”person with serious disabilities” kuvaa sitä tilannetta, että jos asiakas onkin esimerkiksi vakavasti neliraajahengityselinvammainen, jonka ympärillä täytyy pitää 8 henkilökohtaista sairaanhoitajaa 5-vuorotyössä. Silloin ao. vammaisella henkilöllä on varmasti muutakin miettimistä kuin yksityispalvelujen kilpailuttaminen ja siihen liittyvä vaiva. Kaikki vammaiset eivät voi, eivät jaksa, eivät ehdi tai eivät uskalla tai heidän ei ole edes järkevää kokeilla henkilökohtaista budjettia. Ei ainakaan yksin. Henkilökohtaisella edunvalvojalla tai lääkärillä tai hoitajilla tai omaisella tai puolisolla pitää olla sananvaltaa sanoa milloin HB tuottaisi vammaiselle enemmän vahinkoa ja vaivaa kuin konkreettista hyötyä.
Tässäpä se hankkeen haaste onkin. Mitä henkilökohtainen budjetointi on ja mitä se voi käytännössä olla erilaisille vammaisille henkilöille? Kuka päättää palveluista, kuka ei? Mitä palveluja voi HB:llä ostaa, mitä ehdottomasti ei? Nyt rahoituksen saaneessa hankkeessa ei vielä makseta mitään palveluja, vaan hankkeessa vasta kartoitetaan Vaasan ja Laihian yhteistoiminta-alueella vammaisten asiakkaiden mielipiteitä ja toiveita sekä tarpeita, mitä ne palvelut voivat olla ja kannattaisi olla, joita voidaan kattaa henkilökohtaisella budjetilla. Palvelut eivät ole vain taksimatkoja, lääkinnällistä kuntoutusta, sairaanhoitoa tai kotipalvelua vaan ne voivat olla myös keinoja päästä mukaan osaksi yhteiskuntaa, harrastusta ja kulttuuripalveluja, matkailua tai muuta mielen- ja ruumiin virkistystä. Elämän laadun parantaminen on tietenkin tavoitteena. Mitä palvelua vammainen voisi ostaa, mutta joka on nyt kategorisesti julkisen sotepalvelun ulkopuolella, jota kuitenkin haluttaisiin?
Toivotan menestystä hankkeelle!
Jouni Niskanen
Kunnallisjärjestön johtokunnan varapuheenjohtaja
Vaalipäällikkö
SOTE-uudistuksesta – tärkeintä on se että lopultakin päästäisiin jo maaliin
Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kokonaisuudistusta on tehty pitkään ja hartaasti kuten tiedämme.
Nykyjärjestelmänä vielä voimassa oleva Sote-kokonaisuus on melko sekametelinen. Suomessa on 294 kuntaa, jotka ovat vastuussa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoittamisesta väestölleen. Kunnat ovat voineet siirtää sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon järjestämisvastuun yhteistoiminta-alueelle. Maakuntaa kattavia vapaaehtoisia ja koko sosiaali- ja terveydenhuollon integroivia sote-kuntayhtymiä on nyt 8 kappaletta, joissa on 65 kuntaa. Yhteistoiminta-alueita on yhteensä 59 ja niissä on 220 kuntaa. Perusterveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista vastaa 33 kuntayhtymää, joissa on yhteensä 158 jäsenkuntaa. Osa kuntayhtymistä vastaa vain perusterveydenhuollosta. Vastuukuntamallin mukaisia yhteistoiminta-alueita on 26, ja niissä on mukana 62 kuntaa. Yhteensä 61 kuntaa ovat siirtäneet vain terveydenhuollon tai osia sosiaalihuollosta yhteistoiminta-alueelle. Kunnista 74 järjestää sosiaali- ja terveyspalvelunsa itsenäisesti. Yli 20 000 asukkaan kuntia näistä on 23, ja Paras-puitelain väestöpohjavaatimuksen alle jää 51 kuntaa. Väestöstä merkittävä osa asuu suurissa kaupungeissa, jotka järjestävät ja tuottavat suuren osan palveluista itse. Lisäksi 20 sairaanhoitopiiriä vastaa osaltaan erikoissairaanhoidon järjestämisestä. Kehitysvammaisten erityishuollosta vastaa 16 erityishuoltopiiriä, joista 9 on sulautunut sairaanhoitopiiriin. Kunnissa äänestäjät valitsevat päättäjät, mutta sairaanhoitopiireissä, erityishuoltopiireissä ja muissa uusissa hallintohimmeleissä kansalaiset eivät valitse päättäjiä, vaan puolueet ja kunnat päättävät ketkä näissä päätöksiä tekevät.
Julkisten toimijoiden lisäksi iso osa näennäisesti kuntien tai kuntayhtymien vastuulla olevista tehtävistä on yksityisten yritysten tuottamia palveluja, ja yrityksistä osa on ulkomaisessa omistuksessa. Esimerkiksi Länsi-Pohjan erikoissairaanhoidosta on sikäläisten kuntienvälisten kärhämien jälkeen päätynyt hoitamaan yksityinen yhtiö Mehiläinen, jonka omistaa isoimmalta siivultaan luxemburgilaiset pääomasijoittajat. Painavin päättävä sana on Luxemburgissa eli käytännössä ties missä.
Työterveyshuolto on oma kokonaisuutensa, joka on rakenteeltaan vieläkin moninaisempi, mutta se ei onneksi kuulu Sote-pakettiin. Hallituksen esityksen mukaan pelastuspalvelut otetaan mukaan samaan kokonaisuuteen. Pelastuspalvelu on kokenut melkomoisia organisaatiomuutoksia viimeaikoina, mutta sekin olisi tulossa lainsäädännön mukaan. Se on luontevaa koska pelastuspalvelut ovat hoito-hoiva-ketjun osa.
Mutta melkoinen sekametelisoppa siis tämä Sote kuitenkin nykyään siis kaiken kaikkiaan. Tarvitaan määrätietoisia tekoja, jotta Sote-hallintohimmeli ei mene enää vieläkin sekaisemmaksi. Veneen keikuttajia on nyt jo liikaa ja ison rahan Sote-kerman kuorijoita olisi tulossa kyllä rajojen takaa.
Nykyinen vaihe on se että eduskunnalle on joulukuussa 2020 annettu hallituksen esitys useiden lakien uudistamiseksi koskien tulevaa Sote-järjestelmää (linkki: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_241+2020.aspx).
Mikä on tiedossa on se että palvelujen kysyntä (Koronan lisäksi) kasvaa ja kustannukset kasvavat koko ajan.
Eduskunta on nauttinut yltäkylläistä joululomaansa ja palasi töihin vasta helmikuussa. Hallituksen esitys on rauhassa saanut makoilla pari kuukautta kansanedustajien I-pädeissä ja pöytäkasoissa kaikessa rauhassa.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi nykyisten sekavien alueellisten hallintohimmeleiden korvaajiksi uuden hallintotason, hyvinvointialueiden, perustamisen. Esityksen mukaan Suomeen muodostetaan 21 hyvinvointialuetta, joille siirrettäisiin kuntien vastuulla nykyisin olevat sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät. Uudenmaalla sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu poikkeaisi muun maan ratkaisusta siten, että Helsingin kaupungille jäisi kuitenkin edelleen niiden järjestämisvastuu. Lisäksi palvelujen järjestämisestä vastaisi Uudellamaalla neljä hyvinvointialuetta ja terveydenhuollossa lisäksi HUS-yhtymä. Terveydenhuollon järjestämisvastuu jakautuisi laissa ja järjestämissopimuksessa määriteltävällä tavalla alueen hyvinvointialueiden, Helsingin sekä HUS-yhtymän välillä.
Sosiaali- ja terveyspalveluja sekä pelastustointa koskevan uudistuksen tavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveys- sekä pelastustoimen palvelut, parantaa turvallisuutta, palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua.
Tavoitteet ovat kaikin tavoin kannatettavia. Pohjanmaa on valmistellut omaa hyvinvointikuntayhtymäänsä ja näillä näkymin se olisi melko hyvin sopusoinnussa tulevan lain kanssa. Olen täysin hallituksen esityksen takana. Nykyinen esitys poistaa Kokoomuksen väkisin vänkäämän yksityisten palvelutoimijoiden roolin lisäämisen palvelujen tuottamisessa ja järjestämisessä. Kokoomuksen valinnanvapausmalli olisi merkinnyt nykyistäkin enemmän julkisella varoilla maksettujen palvelujen siirtymistä yksityisesti tuotetuiksi, aikaa myöden ulkomaalaisomisteisiksi markkinaehtoisiksi rahantekokoneiksi, mikä olisi ollut kokonaisuutena katastrofi suomalaiselle veronmaksajalle ja sote-palvelujen asiakkaille. Julkinen kontrolli palvelujen järjestämisessä on edelleen ylläpidettävä.
Kokoomus on vastustanut maakuntamallia, siksi että siinä tulee uusi hallinnollinen taso. Väite on väärä sillä hallinnon tasojen määrä ei lisäänny. Päinvastoin, hallintohimmelien ja tasojen määrä vähenee. Nykyinen sekava kuntayhtymä-, vastuukunta-, erikoissairaanhoitopiiri, -sosiaalihuoltopiiri-, ym. sekametelisoppa kaadetaan pois ja tilalle tulee yksi maakuntapohjainen malli vaikka sitä kutsutaankin hyvinvointialueeksi. Eikä se hallintotasojen vastustaminen edes ollut oikeasti Kokoomuksen tavoite. Kokoomuksen oikeana, mutta piiloteltuna, tavoitteena on koko ajan ollut rahakkaiden ja loputtoman kysynnän Sote-palvelujen yksityistäminen ja myyminen kotimaisille ja lopulta ulkomaisille sijoittajille. Rahakas Sote-bisnes olisi mahtava herkkupala mille tahansa kotimaiselle ja ulkomaiselle pääomasijoitusrahastolle ostettavaksi ja uudelleen kaupattavaksi minne tahansa veroparatiisiin.
Pääkaupunkiseutu vaatimalla vaati lakiesityksiin poikkeusta Helsingin ja HUS:n osalta ja lopputulos on kompromissi, jota ainakaan minä en olisi halunnut, mutta yhtä kaikki: kompromissina lakiesityskokonaisuus on nieltävissä ja nyt on tärkeää saada lakipaketti voimaan. Täydellinen lakikokonaisuus ei ole, mutta kyse on isosta asiakokonaisuudesta, joka on saatava etenemään eduskunnassa nuijankopautukseen saakka. Uuden Soten kehittäminen ”täydelliseksi” on tulevien vuosikymmenten asia.
Missään nimessä ei saa eduskunnassa palata taas jälleen kerran nollapisteeseen ja aloittaa samaa Sote-soppaa taas jälleen alusta uudestaan alkamaan niin kuin on jo monet kerrat tehty.
Jouni Niskanen
Kunnallisjärjestön johtokunnan varapuheenjohtaja
Vaalipäällikkö
Mielipidekirjoitus Ilkka-Pohjalainen 3.2.2021: Vaasalaista priorisointia
Vaasalainen arvomaailma on kyllä kokenut kunnon kolauksen. Hallintotalon remonttiin hukattiin pari miljoonaa ylimääräistä 7 miljoonan lisäksi ja samaan aikaan Vaasassa tarvittaisiin kolme uutta päiväkotia. Ainoa mistä porukka on äänessä, on kusiputka ”lenkkipolun” varrella.
Lähes Reininkadun pyörätien varteen tehtiin uusi pyörätie, joka alkaa samasta kohtaa ja päättyvätkin molemmat vielä Wärtsilän uudisrakennuksen nurkille. Toinen aivopieru menee vanhan kevyenliikenteen väylän vieressä muutaman sata metriä. Kuitenkin meillä on asuinalueita, joilla tienpiennar 80 km/h -alueella on osa lasten koulumatkaa.
Keskusta-alue kehittyy seniorikansalaisten ja opiskelijoiden yhteisöksi ja kuitenkin sinne kehitellään ja mietitään koko ajan uusia erilaisia toimintoja. Kuitenkin ongelma on jo tänään pysäköinti, joka kuihduttaa aluetta.
Samanlaista touhua on pesäpallokentän ympärillä. Kentän siirto sijansa ja jopa tekojää sinne samalla kertaa. Koko ajatus perustuu tie- ja pysäköintiongelmaan sairaalan mäellä. Jos siirto ja tekojää toteutuisivat, puuttuisi sieltä pysäköintialue, joka katoaa siirrosta johtuen, vaikka alueen virkistyskäyttöä olisi tarkoitus lisätä.
Olisiko pysäköinti sairaalan alueelle vaihtoehto, jonka pysäköintitilojen puute oli koko alkuperäisen ajatuksen lähtökohta?
Puuttuuko Vaasasta kokonaiskuva vai näyttävätkö asiat vain siltä? Investointien ja summien kertyminen suppealle alueelle on selkeästi nähtävissä ja mieleen tulee Monopoli, jossa kadulla on väliä.
Vaasassa postinumerolla on väliä, 65100:lla tai 66510:lla on huomattava ero, vaikka veroprosentti on molemmissa sama 21,00. Yleinen kiinteistöveroprosentti sekin on sama 1,25 % eikä vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentti 0,55% ole eritasoinen. Ihan Botniahallin tasoista hajauttamista naapurikuntaan en kuitenkaan suosittele.
Tero Jaskari
Kunnallisjärjestön johtokunnan hallituksen jäsen
BLOGI: Vaasan energiaklusterista ja turpeesta
Maamme hallitus teki budjettiriihessä päätöksen syksyllä 2020, että turpeen käyttö polttoenergiaksi puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Käytännön leikkauskeinona on polttoturpeen minimiverotuksen kiristäminen. Hallituksen vihreät esittivät turpeelle kovaa lattiahintamekanismia. Lattiahinnan avulla turpeen verolle säädetään sellainen päästöoikeudesta riippumaton minimivero, että turpeen poltto vähenee hallitusohjelman mukaisesti.
Käytännössä se oli päätös turvetuotannon lopettamisesta tuohon mainittuun vuoteen mennessä.
Keskustan laajalle kenttäväelle ja kaikille turvetuottajille 21-budjetin varjolla tehty verotuspäätös oli puhdasta myrkkyä. Keskusta on mukana hallituksessa, joten hämmennys on kenttäväellä kova.
Ittellä on niin kuin malliksi jotain suonpätkää, joka ei valitettavasti kelpaa polttoturpeen nostoon. Mutta on sieltä nostettu turvetta ja muraa kuokalla aikanaan ja viety maanparannusaineiksi pelloille. Hyötykäyttöä sillä oli silloin. Nyt on soita ojitettu ja istutettu metsää, mutta ei ojituksista huolimatta kostea turvepohja ihan automaattisesti ole paras mahdollinen metsämaan pohja. Turvesuon tuotto metsämaana voi olla heikkokin.
Turvetta maassa kuitenkin riittää. Turve koostuu eri sammaleiden, heinäkasvien sekä myös puiden ja muidenkin kasvien juurista ja muista maatumattomista eloperäisistä paikalla aikanaan kasvaneista materiaaleista. Turve ei ole mädäntynyttä vaan hyvin säilynyttä biomassa, jota happamat märät ja ennen kaikkea hapettomat olosuhteet säilövät kosteana. Turvekerros kertoo geologille, mitä paikalla on kasvanut viimeisen 15 tuhannen vuoden aikana.
Hallituksen päätös turpeen alasajosta oli huono ja maaseudun turveyrittäjille tuhoisa. Tunnen ihmisiä, joille oma elinkeino on nostaa turvetta polttoaineeksi, kasvinviljelykäyttöön ja kuiviketurpeeksi. Pohjanmaan maakunnissa kun ajelee niin ei kovin kauas tarvitse mennä kun polttoturvesuo tulee vastaan. Isoilla koneilla nostetaan ja puserretaan polttoturve briketeiksi, pusketaan aumoihin, annetaan kuivua ja viedään Vaskiluodon voimalaitokselle polttoaineeksi tai muuhunkin hyötykäyttöön.
Vastustin kotimaisen turpeen polttokieltoa, koska samaan aikaan maahan edelleen tuodaan öljyä, kivihiiltä ja muita polttoaineita ulkomailta, vaikka on 100% huoltovarma kotimainen polttoaine saatavana. Norjaa ja Pohjanmeren rantavaltioita lukuun ottamatta maat, joista polttoaineita Suomeen tuodaan, ovat pääsääntöisesti despoottien ja diktaattorien johtamia korruptiovaltioita. Polttoturvetta tehdään kotimaisella työllä kotimaisen lainsäädännön valvomana, mutta niin ei ole asia ulkomailta tuodun kivihiilen, öljyn, kaasun, tuontisähkön tai uraanibrikettien osalta.
Olen sitä mieltä että hiilidioksideista välittämättä hallituksen olisi pitänyt ensijaisesti tukea kotimaista energian huoltovarmuutta ja paikallista työllisyyttä.
Vaskiluodon voimalaitos Vaasassa on yksi harvoista jäljellä olevista kivihiilen polttolaitoksista Suomessa. Vuonna 2012 vaasalaiset rakensivat Vaskiluodon voimalaitokseen maailman suurimman biokaasuttimen, jolla voi polttaa puuta ja haketta ja seassa pitää olla turvettakin. Vaasassa on onnistuttu tekemään täyskäännös kivihiiliriippuvuudesta kohti puhtaampia energianlähteitä. Kivihiilen osuus kaukolämmön tuotannosta on enää alle 5%. Kotimainen turve on niissä samoissa prosenteissa ennen kuin sekin lopetetaan ihan kokonaan. Hyvähän se on että kotimainen haketettu metsärisu kelpaa edelleen pääasiallisena polttonaineena.
On se hyvä että turvetta saa vielä tänään kaukolämpökattiloissa biokaasutettuna polttaa, koska ulkona on tätä kirjoitettaessa 16 astetta pakkasta ja illaksi luvataan kiristyvää. Voisi koko kaupungissa tulla melko holotnaa, jos Vaskiluodon voimalaitos pantaisiin illalla kiinni.
Jos turvetta ei saa ja voi polttaa, eikä Westenergyn roskienpolttolaitos pysty kärventämään kiinalaista muoviroskaa sun muuta jätettä enempää kuin mitä ruotsinkielinen ja suomenkielinen Pohjanmaa pystyy jätteenä yhteensä tuottamaan, niin mistä sitten Vaasan kaukolämpö syntyy?
Risusavotoista saa risuja (”bioenergiaa”) edelleen hakea poltettavaksi, niitähän ei vihreät ole vielä kieltäneet (vaikka ihan samaa hiilidioksidia risut tuottavat kuin turvekin ja vielä saman verran), mutta niitä vaan täytyy haravoida metsien pohjilta entistä tarkemmin ja kuskata yhä kauempaa maakuntien rajojen tuolta puolen jotta vaasalaiset asunnot ja työpaikat pysyvät lämpiminä.
On siis pakko tehdä jotain, jotta kaupunkilaisten kämpät pysyvät Vaasassakin pakkasilla lämpiminä tulevina vuosikymmeninä, kun vieressä olevilla turvesoilla on pakko olla hipihiljaista. Ratkaisuksihan ei saa kelvata se, että ajetaan rekoilla (venäläisperäisellä dieselöljyllä) entistä kauemmas ja etsitään lisää risuja poltettavaksi, ostetaan Norjasta ja Venäjältä enemmän halpaa sähköä, tai että laitetaan aurinkokenno tai tuulimylly joka kotiin tai että laitetaan vaan töpseli seinään ja lämpöpatteri päälle.
Tarvitaan ihan uudenlaisia ratkaisuja, muuten turve-energian kiellosta tulee kaaos Vaasan sähkön ja lämmön tuotantoon. Työttömyysvaikutukset on kompensoitava uusien energianmuotojen kehittämisellä ja rakentamisella eli uudella työllisyydellä. Toivottavasti työttömyysvaikutukset näkyvät kuitenkin erityisesti siellä missä työttömyys lisääntyy, jos Vaskiluodon voimalan hetki sitten huippumoderni energiatuotantokaasutuslaitos joudutaan viherpoliittisista syistä kokonaan purkamaan. Toivottavasti niin ei käy!
Onko ratkaisu geoenergian kehittämisessä, mitä pääkaupunkialueella nyt kokeillaan? Vai kaavoitetaanko matalan meren ranta täyteen sata metriä korkeita tuulimyllyjä? Pakotetaanko kaikki kerrostalot ja omakotitalot rakentamaan aurinkokeräimiä tai aurinkopaneeleja? Vai mitä tehdään?
Energiahaasteita tulee myös joukkoliikenteessä, ja varsinkin sähköautoilussa. Miksi Vaasan akkutehtaasta ei meinaa tulla mitään? Mitenköhän käy Vaasan sähkölentokoneen – kuka uskaltaa kyytiin? Niistä puhun muissa blogitekstissä.
Vaasan asemaa energiaosaamisessa on ylläpidettävä alan korkeakoulutusta ja tutkimusta tukemalla, ja annettava kaavoituksella ja infrastruktuurirakentamisella täysi tuki alan teollisuuden ja palvelujen kehittymiseen.
1. Energian tuotantotekniikka ja käyttötavat ovat kehittymässä ja muuttumassa Vaasassakin, ja ne vaikuttavat vaasalaisten jokapäiväiseen elämään.
2. Tämän päivän energiateknologiat vanhenevat nopeasti ja käyttökelpoinenkin tekniikkaa poistuu ja vaihtuu hiilidioksidipäästöjen vähentämisen takia.
3. Vaasassa täytyy varautua akkutehtaan lisäksi sähköautojen ja sähkölentokoneiden vaatimaan latausmahdollisuuksien parantamiseen, kaavoittamaan tuulivoimalle tuotantoalueita, ja alkaa selvittää geoenergian hyödyntämistä kaukolämmön tuotannossa.
4. Vaasan kaupungin on oltava mukana tukemassa ja mahdollistamassa alan ammatillisten oppilaitosten sekä korkeakoulujen alan opetusta, aikuiskoulutusta ja tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
5. Vaasan edellä kävijyyden energiatekniikassa on kompensoitava työttömyysvaikutuksia, joita maakunnallisen turvetuotannon valitettava alasajo on aiheuttamassa myös vaasalaisille.
Jouni Niskanen
Kunnallisjärjestön johtokunnan varapuheenjohtaja
Vaalipäällikkö
