Hyväksytkö koulukiusaamisen?
Väitän, että jos somekommentoijilta kysyttäisiin, mitä mieltä ovat koulukiusaamisesta, kaikki tuomitsisivat. Miten niin sama käytös olisi sitten sallittua muualla kuin kouluympäristössä? Julkisessa keskustelussa, somessa, työpaikoilla, perheissä, luottamustehtävissä?
Ministeri vierailee kutsuttuna yleisötapahtumassa, lausuu valtiovallan tervehdyksen ja toivottaa ihmisille mukavaa yhteistä tapahtumaa. Someen tulee vierailusta julkaisuja eri sivustoilla, yksityisissä ja ryhmissä. Yhdessä ryhmässä vierailun hyväntahtoinen kuvaus saa runsaasti kärkevää kommentointia. Yksi jättää lukijoille paljon arvailtavaa kommentoidessaan, että jos olisi itse ollut paikalla, olisi saattanut sanoa pahasti. Toinen arvioi poliitikon ulkonäköä. Kolmas osoittaa, että ei halua olla missään tekemisissä tapahtuman kanssa, jossa esiintyy (tämän ministerin edustaman) poliittisen ryhmän edustajia. Neljäs kertoi olevansa tyytyväinen kun ei tarvinnut olla paikalla kuuntelemassa. Viides lisää kommentointeihin syytöksen ministeriä kohtaan, jonka todenperäisyyttä ei kai mitenkään voi tarkistaa.
Yle ja Erätauko-säätiö ovat vetäneet loistavaa Hyvin sanottu! -hanketta, jossa on juhlistettu erilaisten ajatusten väriä, moninaisuuden tuottamaa uutta luovaa ja kunnioittavaa puhetta. Valtaosa suomalaisista kaipaa tällaista keskustelua vaikeistakin asioista. Samalla lähes neljäsosa meistä pelkää sanoa oman mielipiteensä tai ajatuksensa, koska pelkää muiden reaktioita. Politiikassa on hyvin välttämätöntä sanoa, miten asioita haluaisi muutettavan. Ja on erittäin tärkeää, että mahdollisimman monenlaiset näkökulmat asioiden ratkaisemiseksi tulevat kuulluiksi. Mitä kinkkisempi ongelma, sitä enemmän näkökulmia olisi hyvä olla. Epäselvät, hankalat asiat on otettava puheeksi, muuten ne eivät selviä. Miten asioiden ajattelee muuttuvan ihminen, joka ei halua antaa arvoa, kunnioittavaa kuuntelua muiden ajatuksille ja työlle?
Edellä mainitsemaani somekeskusteluun tuli kommentti, jossa vedettiin yhtäläisyysmerkki koulukiusaamisen ja tuon somekommentoinnin välille. Kirjoittaja sanoi, ettei yhtään ihmettele koulukiusaamisen jatkuvan, kun aikuisetkaan eivät osaa käyttäytyä. Itse tein joskus, ainakin itseäni ällistyttävän havainnon, että niissä aikuisissa, jotka olivat erityisen tuohtuneita siitä, miten on mahdollista, että koulukiusaamista ei saada loppumaan, oli hämmästyttävän paljon niitä, jotka itse hyvin helposti viestittivät muille aikuisille koulukiusaamisen kanssa samanlaista asioita: en halua, että tulet tänne, en pidä sanomaasi arvossa, ulkonäkösi ei ole oikeanlainen, arvaa vaan, mitä haluaisin tehdä sinulle, levittelen sinuun liittyviä juoruja tosina. Kuten tässä somekeskustelussa. Väitän, että jos kommentoijilta kysyttäisiin, mitä mieltä ovat koulukiusaamisesta, kaikki tuomitsisivat. Miten niin sama käytös olisi sitten sallittua muualla kuin kouluympäristössä? Julkisessa keskustelussa, somessa, työpaikoilla, perheissä, luottamustehtävissä?
Kannustetaan puheeksi ottamiseen, avoimeen rakentavaan keskusteluun, toisten ajatusten ja mielipiteiden kunnioittamiseen. Juhlistetaan erilaisuutta, ollaan armollisia epäonnistumisille ja ollaan avuksi silloinkin kun toinen ei osaa sitä pyytää. Arvostelu on turhaa, arviointia voi ja kannattaa tehdä. Meistä suomalaisista voi hyvinkin tulla maailman parhaiten keskusteleva kansa. Se alkaa jokaisesta kohtaamisesta. Kehutaan toisiamme, kriitikkoja löytyy riittävästi kunkin sisältä. Näillä elämäntaitojen perusperiaatteilla uskon, että olemme lähempänä koulukiusaamisen loppumista kuin sen lisääntymistä.
12.12.2022
Ilmastoteko: kaksi miljardia puuta pitäisi kaataa!
Viime aikoina on käyty kärjekästä keskustelua hiilinielujen ”romahduksesta”. Itse en kaikkea usko, mitä eri yhteyksissä metsien kasvun pienenemisestä on ”totena” puhuttu. Lisäksi tietyiltä tahoilta on suomalaisia peloteltu EU:lta tulevilla miljardien laskuilla hiilinielutavoitteisiin liittyen. Tosiasia on, että Suomen metsien vuotuinen kasvu on ollut hakkuita ja muuta poistumaa suurempi jo monen vuosikymmenen ajan. Mielestäni tämä negatiivinen uutisointi on edesvastuutonta asioiden hoitoa ja epäisämaallista toimintaa, omaan jalkaan ampumista.
Suurin uhka Suomen metsien tulevaisuudelle, niin hiilivaraston kuin hiilinielunkin osalta on nuorten metsien hoitamattomuus: meillä on noin miljoona hehtaaria hoitamattomia taimikoita ja nuoria metsiä.
Tämä on kova haaste! Mikäli haluamme turvata hyvät ja elinvoimaiset tulevaisuuden metsät, joissa on riittävät hiilivarastot ja -nielut, tulisi tämä miljoona hehtaaria nuoria metsiä hoitaa kuntoon mahdollisimman nopeasti. Tämä tulisi tiedostaa kaikissa organisaatioissa.
Taimikonhoidossa ja nuorten metsien harvennuksissa poistettavien puiden määrä on noin 2000 runkoa hehtaarilta, karuilla mailla ehkä vähemmän, viljavilla mailla enemmän. Kun miljoona hehtaaria laitetaan kasvukuntoon, se vaatii noin kahden miljardin puun kaatamista! Näin saamme nuoriin metsiin puustolle kasvutilaa ja turvaamme tulevillekin sukupolville tuottavat ja elinvoimaiset metsät, monimuotoisuutta ja sosiaalista kestävyyttä unohtamatta.
Suomessa on metsäammattilaisia koulutettu 160 vuotta ja metsäntutkimusta on tehty yli sata vuotta. Meillä on suurelta osin hyvin ja vastuullisesti hoidetut metsät, joita kehtaa esitellä aivan mille kansakunnalle tahansa.
Itse olen hoitanut metsiäni alle kymmenvuotiaasta, noin kuudenkymmenen vuoden ajan, ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi. Olen ylpeä siitä, mitä olen saanut metsässä aikaan: puuston määrä sekä kasvu ovat kolminkertaistuneet, samalla siis hiilivarasto ja -nielu kolminkertaistunut.
Näistä syistä koen meitä metsänomistajia vastaan kohdistetun syyttelyn ja asioiden vääristelyn epäasiallisena ja loukkaavana, sekä koko metsäsektorin aliarvioimisena.
Matti Äijö
metsätalousinsinööri
metsätalousyrittäjä
8.2.2023
