Turun arkkihiippakunnassa
Keskustan ja sitoutumattomien lista valitut ovat:
Kirkolliskokoukseen:
Lauri Palmunen, Turun tuomiokirkkoseurakunta
Suvi Routasalo, Rauman seurakunta
Harri Saine, Porin Teljän seurakunta
Hiippakuntavaltuustoon:
Harri Saine, Porin Teljän seurakunta
Kimmo Koivisto, Säkylän seurakunta
Essi Pietilä, Salon seurakunta
Anne-Maarit Vehosmaa, Turun Martinseurakunta
Aleksi Stenberg, Turun Mikaelinseurakunta
Onnittelut valituille ja kiitos kaikille ehdolla olleille!
Keskustan ja sitoutumattomien vaaliteemana arkkihiippakunnassa on
Kirkkomme ja sen jäsenet elävät nopeasti muuttuvan toimintaympäristön keskellä. Tässä ajassa tarvitsemme kirkon sanomaa ja hoitavaa yhteisöllisyyttä.
Visionamme on rakenteiltaan uudistuva kirkko, joka kutsuu kaikkia yhteyteensä.
Toimimme taustastamme riippumatta hiippakuntamme ja sen ihmisten parhaaksi.
Luotamme Sanaan. Etsimme uutta yhdessä. Kunnioitamme toinen toistamme ja tapaamme uskoa. Luotamme yhteistyön voimaan. Sillä saamme paljon aikaan.
Tarjolla on hyviä ja laajan kokemuksen omaavia ehdokkaita monilta aloilta. Nuorempia ja vanhempia. Ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet kantamaan vastuuta.
Vaalikokouksessa äänestetään erikseen kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustoehdokkaista. Kukin äänioikeutettu saa äänestää kummassakin vaalissa yhtä ehdokaslistassa olevaa ehdokasta, vihreällä ääneslipulla hiippakuntavaltuuston ehdokasta ja valkoisella äänestyslipulla kirkolliskokousedustajaa.
Vaaleissa ovat äänioikeutettuja kirkkovaltuustojen, seurakuntaneuvostojen ja yhteisten kirkkovaltuustojen maallikkojäsenet. Jos sama henkilö on jäsenenä sekä seurakuntaneuvostossa että yhteisessä kirkkovaltuustossa, äänioikeutta seurakuntaneuvostossa käyttää hänen varajäsenensä.
Keskustan ja sitoutumattomien ehdokkaiden lyhyet esittelyt ovat tässä alla.
Nro 2
Heimberger Sirpa
kalevalainen jäsenkorjaaja
Raision seurakunta
Sirpa Heimberger on 62-vuotias toimintaterapeutti, kalevalainen jäsenkorjaaja ja kirkkovaltuutettu Raisiosta. Saksassa vietetyt vuodet antoivat kokemusta maahanmuuttajana olemisesta. Raision seurakunnassa hän on tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä ruokajaossa ja on mukana myös Auttajat-työryhmässä. Heikommassa asemassa olevat ihmiset ovat hänen sydäntään lähellä. Hän haluaa olla mukana miettimässä erilaisia ratkaisuja, miten kirkon diakonia voisi hengellisesti ja käytännössä auttaa nykyistä enemmän avun tarpeessa olevia. Kirkon tehtävänä on olla ihmisten tukena ja turvana kaikissa elämäntilanteissa. Kirkon tuki ja turva on erityisen tärkeää maailman tämänhetkisessä tilanteessa, jossa on paljon sotaa, julmuutta ja kärsimystä.
Nro 3
Huhtanen Johanna
kirjanpitäjä
Kankaanpään seurakunta
Johanna Huhtanen on siikaislainen perheenäiti, joka asuu maitotilalla ja on töissä tilan ulkopuolella toimistotehtävissä. Vapaa-aika kuluu pääasiassa luottamustehtävissä seurakunnan ja kunnan puolella. Tällä hetkellä hän on Kankaanpään seurakunnan kirkkovaltuutettu. Ennen Siikaisten liittymistä Kankaanpään seurakuntaan Huhtanen toimi ensin lähetystyön johtokunnassa ja sitten kirkkovaltuustossa. Pari kautta hän ehti olla Siikaisissa myös kirkkoneuvoston jäsen. Kunnan puolella hän vaikuttaa elinvoimalautakunnassa. Kirkon suurimpana haasteena hän pitää jäsenmäärän säilyttämistä tai mieluiten kasvattamista. Hän toivoo, että kirkko panostaisi etenkin lapsiin ja nuoriin kylväen näin siemenen seurakunnalliseen toimintaan. Kirkon tehtävänä yhteiskunnassa ja suomalaisten keskuudessa on luoda turvallisuudentunnetta ja olla läsnä.
Nro 4
Huttunen Hans
tarkastusapulainen
Piikkiön seurakunta
Hans Huttunen on Piikkiössä asuva tarkastusapulainen. Perheeseen kuuluu aviovaimo ja kolme päiväkoti- ja kouluikäistä lasta. Seurakunnan luottamustehtävien ohella hän on Kaarinan kaupunginvaltuutettu ja -hallituksen toinen varapuheenjohtaja. Hän haluaa nostaa keskusteluun lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan, kun lapsia vieraannutetaan kristillisestä kasvatuksesta esimerkiksi kieltämällä suvivirren laulaminen, perinteiset joulujuhlat, ruokarukoukset ja rukoileminen päiväkodeissa. Vieraannuttamista tehdään muutamien uskonnonvastaisten henkilöiden/järjestöjen toimesta ja lainsäädännön myötävaikutuksella. Kirkon tehtävänä yhteiskunnassa on toimia oikeiden arvojen puolustajana ja kristillisen perinteen ylläpitäjänä etenkin nyt, kun perinteitä romutetaan.
Nro 5
Järä Kaija,
luokanopettaja, KM
Maskun seurakunta
Maskulaisen luokanopettaja Kaija Järän perheeseen kuuluvat aviopuoliso, kolme aikuista lasta puolisoineen ja kaksi lastenlasta. Seurakunnassa hän on toiminut mm. valtuustossa, neuvostossa, missiotyöryhmässä ja musiikkityöryhmässä. Hän on ollut kehittämässä seurakunnan kouluyhteistyötä, yhteistyötä partiolippukunnan kanssa ja srk:n omaa gospelmessua, Hemminkimessua. Evankelinen tausta antaa vahvat juuret myös lähetystyön kehittämiseen ja työhön lähimmäisten parissa. Polarisoitumisen sijaan kirkon tulisi hänen mielestään etsiä avointa keskustelua ja yhteistyötä eri kirkollisten ryhmien kesken ja kunnioittaa erilaisia taustoja ja näkemyksiä. Järä pitää tärkeänä myös eri lähetysjärjestöjen säilymistä kirkon yhteydessä.
Nro 6
Kallionsivu Leena
toiminnanjohtaja
Noormarkun seurakunta
Leena Kalliosivu on työeläkkeellä oleva toiminnanjohtaja ja yhdistysaktiivi, joka toimii kirkkovaltuutettuna Porin seurakuntayhtymässä ja varapuheenjohtajana Noormarkun seurakuntaneuvostossa. Hän edustaa Porin seurakuntayhtymää valtuutettuna Kirkon Mediasäätiössä, jonka tavoitteena on kirkon arvoperustalta ponnistaen tukea ja edistää uskontoa ja elämänkatsomusta käsittelevien ohjelmien tekemistä ja esittämistä valtakunnallisissa medioissa. Kirkon isoimpana haasteena hän näkee sen, miten toiminta pystytään luomaan sellaiseksi, että saadaan jäseniä liittymään kirkkoon ja kiinnostumaan toiminnasta. Talous vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa kirkon rakenteeseen. Kirkon pitää elää ajassa mukana ja tarjota toimintaa ja palveluita ottaen huomioon ihmisten ja yhteiskunnan tarpeet.
Nro 7
Kantola Juha
maanmittausinsinööri
Noormarkun seurakunta
Juha Kantola (44) on maanmittausinsinööri (amk), neljän lapsen isä ja aviomies Porista. Hän on Porin kaupunginvaltuuston ja sivistyslautakunnan jäsen ja valtuustoryhmänsä puheenjohtaja. Hän toimii Satakunnan aluevaltuutettuna ja hyvinvointialueen toimitilalautakunnan puheenjohtajana. Erilaisissa työ- ja luottamustehtävissään hän on pyrkinyt hakemaan sovinnollisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Hiippakuntavaltuuston toimintaan hän on päässyt tutustumaan ensimmäisenä varajäsenenä. Kirkon resurssien vähentyessä on hänen mielestään keskityttävä perustehtävään eli Jumalan sanan ja evankeliumin ilosanoman julistamiseen. Tärkeisiin tehtäviin kuuluu myös kristillinen kasvatus ja heikommista huolehtiminen. Kantolan mielestä on huolehdittava siitä, että perustehtäviin kohdistuva rahoitus pystytään säilyttämään. Säästöjä voidaan hänen mielestään saada hallinnosta ja kiinteistöistä.
Nro 8
Koivisto Kimmo
kirkon nuorisotyöntekijä, eläk.
Säkylä-Köyliön seurakunta
Kimmo Koivistolla on pitkä kokemus kirkon nuorisotyönohjaajana ja lapsityönohjaajana. Nykyisin eläkeläisenä hän toimii Säkylä-Köyliön seurakunnan kirkkovaltuuston varapuheenjohtajana. Hän toiminut kuuntelevalla ja ratkaisuja hakevalla otteella hiippakuntavaltuutettuna vuodesta 2008 ja tuomiokapitulin istunnon maallikkojäsenenä vuodesta 2020. Kirkolliskokousedustajana hän vaikutti vuosina 2000-2004. Koivisto on toiminut myös useiden järjestöjen hallinnossa, mm. Kirkkopalvelut, Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys, KNT ry ja Suomen meripelastusseura. Hän kokee haasteena nuorempien sukupolvien vieraantumisen kirkosta sekä taloudellisten resurssien ja jäsenmäärän supistumisen. Seurakunnan tehtävänä on toimia hengellisenä kotina ja kirkon tulee toimia yhteiskunnan henkisenä ja hengellisenä selkärankana. Kriiseissä kirkko on vahvimmillaan ihmisten lähellä toimivana toivon tuojana.
Nro 9
Laaksonen Jukka
lähihoitaja
Loimaan seurakunta
Jukka Laaksonen on 45-vuotias lähihoitaja Loimaalta. Hän työskentelee yksityisellä palvelutuottajalla, joka tarjoaa mielenterveyskuntoutusta. Kokemusta Laaksosella on hoitajan tehtävissä myös vanhusten ja vammaispalveluiden palveluasumisessa, lastensuojelussa ja kuntouttavassa työtoiminnassa. Hän on Loimaan seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kuuluu myös kirkkoneuvostoon. Aiemmin hän on toiminut myös kaupunginvaltuustossa ja erityishuoltopiirin valtuustossa, pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Laaksosta huolestuttaa se, että niin monet ihmiset Suomessa eivät koe kirkkoa riittävän tärkeäksi asiaksi elämässään. Laaksonen haluaisi tuoda kirkon ja seurakunnan toiminnan lähelle ihmisiä ilman kynnyksiä. Hän on valmis toimimaan kirkon kynnyksen madaltamiseksi. Hänen mielestään kirkon tärkeimpänä tehtävänä yhteiskunnassa ja suomalaisten keskuudessa on toimia hengellisyyden edistäjänä.
Nro 10
Manninen Helena
yrittäjä
Huittisten seurakunta
Huittislainen yrittäjä Helena Manninen on ollut mukana seurakuntatyössä yli 30 vuotta. Ensin hän toimi lapsi- ja perhetyön johtokunnassa, myöhemmin kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa usean kauden ajan. Suontaustan diakoniapiiriä hän on myös vetänyt pitkään. Manninen toimii myös kaupungin luottamustehtävissä. Hänen läheisiinsä kuuluu aviomiehen ohella vammaistyön ja vapaaehtoistoiminnan diakonina toimiva tytär perheineen. Kirkon suurimpana haasteena hän näkee nuorien perheiden etääntymisen kirkosta. Lapsia ei enää kasteta ja nimiäisjuhlat ovat ns. muodissa. Hänen mielestään kirkossa tarvitaan rohkeita ideoita ja aktiivista otetta, jotta pääsemme ihmisten arkeen mukaan. Mannisen mielestä meidän tulee mennä ihmisten luo, eikä vain odottaa, että ihmiset tulevat kirkkoon. Kirkon tehtävä on olla osana arkea, tuoda lohtua, turvaa ja lähimmäisenrakkautta jokaiselle. Manninen toivoo uusia toimintamalleja, joilla seurakuntien ja kuntien yhteistyötä saataisiin entistä vahvemmaksi.
Nro 11
Mäkilä (Niilo) Henrik
talouspäällikkö
Eurajoen seurakunta
Henrik Mäkilä on 35-vuotias kahden lapsen isä Eurajoelta. Seurakunta on hänelle tärkeä paikka, koti. Hän toivoo, että seurakunta olisi tärkeä myös hänen lapsilleen nyt ja tulevaisuudessa. Mäkilä on toiminut Eurajoen seurakunnassa kirkkovaltuutettuna vuodesta 2011 ja kirkkoneuvoston jäsenenä vuodesta 2019. Työkseen hän hoitaa Uudenkaupungin seurakunnan talouspäällikön virkaa. Aiemmin hän on toiminut myös seurakunnan nuorisotyönohjaajan tehtävissä. Kirkon toiminnan suurimpia haasteita arkkihiippakunnan alueella on pienten seurakuntien resurssipula niin työntekijöiden kuin talouden osalta. Ongelmaan on hänen mielestään löydettävä ratkaisuja, joilla pystytään varmistamaan seurakunnallisen toiminnan jatkuvuus sekä työntekijöiden jaksaminen ja hyvinvointi. Mäkilän mielestä kirkon ensisijainen tehtävä on lähetyskäsky. Ihmisille kirkko tuo turvaa ja pysyvyyttä muuten muuttuvassa maailmassa. Kirkko tarjoaa kodin, jossa moniääninen kristittyjen joukko voi oppia toimimaan ja elämään yhdessä.
Nro 12
Palmunen Kerttu
VTM
Maarian seurakunta (Turku)
Kerttu Palmunen on 40-vuotias turkulainen valtiotieteilijä, joka työskentelee työllisyyspalveluissa. Hänellä on kaksi kouluikäistä lasta ja opettajapuoliso. Kirkon asiat ovat sydäntä lähellä, samoin yhteiskunnallinen toiminta. Palmunen toimii myös hiippakuntavaltuutettuna. Vaikka ihmisten sitoutuminen seurakuntiin heikkenee, on kirkolla ja hengellisyydellä edelleen paljon annettavaa ihmisille ja yhteisöille muuttuvassa maailmassa. Palmunen haluaa olla rakentamassa kirkkoa, joka kutsuu luokseen merkitystä ja lohtua kaipaavia ilman ehtoja. Ihmisellä on kaipuu kohti itseä suurempia merkityksiä, ja kristillinen, evankelisluterilainen kirkko tarjoaa sanomaa suuremmasta. Seurakunnat ja kirkko ovat historiallisesti olleet lähes sama asia kuin hyvinvointiyhteiskunta. Palmunen katsoo, että tulevina vuosikymmeninä kirkon pitää edelleen olla osaltaan rakentamassa luottamusta, mielekästä elämää ja identiteettiä. Eurooppalaisessa Suomessa kirkon pitää hänen mielestään olla avoin ja ystävällinen kumppani myös muille uskonnollisille yhteisöille.
Nro 13
Pavela Lahja
kanatilan emäntä, lastentarhanopettaja
Laitilan seurakunta
Lahja Pavela on kanatilan emäntä ja lastentarhanopettaja Laitilasta. Perheeseen kuuluvat aviopuolison lisäksi kaksi aikuista tytärtä ja omaishoidossa oleva 95-vuotias äiti. Pavela on toiminut Laitilan kirkkovaltuutettuna koko 2000-luvun ja neuvostossa viimeiset kaudet. Hän vetää seurakunnan lapsikuoroa ja MuskariPyhistä. Hän itse laulaa raumalaisen Fransiscus-kuoron riveissä. Pavela kokee kirkon suurimpana haasteena lasten vieraantumisen Jeesuksen tuntemisesta. Meillä kasvaa sukupolvi, jolla ei ole enää minkäänlaista yhteyttä Raamatun sanomaan. Sanan pitäminen kirkkaana on kirkon ainoa todellinen haaste aikana, jolloin päiväkodeissa korvataan rukoukset loruilla eikä Jumalan rakkaudella saa rauhoittaa vanhusten kuolemanpelkoa. Jeesuksen meille antama tehtävä on kastaa ja opettaa, ja Raamatun sanoman tunteminen onkin kaiken perusta. Ilman syntiemme hahmottamista emme ymmärrä, mihin Jeesusta ja armoa tarvitaan. Pavelan mielestä tulisi rohkeasti tunnustaa uskoa ja innostaa vapaaehtoiset vastuunkantoon. Koti, uskonto ja isänmaa ovat hänelle sydämen asia.
Nro 14
Pessi Santeri
VTM, yrittäjä
Paimion seurakunta
Santeri Pessi on 29-vuotias valtiotieteiden maisteri ja yrittäjä Sauvosta. Hän toimii Paimion seurakunnassa luottamustehtävissä julistuksen vastuuryhmän jäsenenä ja kirkkovaltuuston varajäsenenä. Vapaa-ajalla hän toimii myös erilaisissa muissa luottamustehtävissä. Pessin mielestä suuri haaste kirkon toiminnassa tulevina vuosina tulee olemaan taloudellisten resurssien riittävyys. Haasteena on myös yhteisen linjan löytäminen tällä hetkellä pinnalla olevissa arvokysymyksissä. Yksi haaste on myös saada kirkon jäsenmäärän lasku pysäytettyä ja ihmisiä mukaan kirkon toimintaan. Kirkon tehtävä suomalaisessa yhteiskunnassa on ylläpitää kristillisiä perinteitä ja arvoja Suomessa. Tämä tapahtuu Pessin mukaan esimerkiksi kirkkovuoden tapahtumien ja koulun uskonnonopetuksen kautta. Hän pitää tärkeänä sitä, että seurakunta ottaa huomioon kaiken ikäiset ja järjestää erilaista toimintaa kaikenikäisille seurakuntalaisille lapsista vanhuksiin.
Nro 15
Pietilä Essi
puutarhayrittäjä, puutarha-asiantuntija
Salon seurakunta
Essi Pietilä on kolmen jo aikuisen lapsen äiti ja yhden miehen vaimo Koskelta Tl. Ammatiltaan hän on hortonomi (amk). Hän toimii puutarhayrittäjänä perheen tilalla ja työskentelee osa-aikaisesti puutarha-asiantuntijana Pirkanmaan Martoilla. Hänen mielestään kirkon toiminta vaikuttaa tällä hetkellä kasvottomalta. Harva tunnistaa oman alueensa seurakunnan työntekijöitä. Tiedämmekö kenen puoleen kääntyä, jos tulee asiaa hengellisissä asioissa, kysyy Pietilä. Kynnys ottaa yhteyttää pappiin tai diakoneihin on tavalliselle seurakuntalaiselle usein liian korkea. Pietilä haluaisi edistää alueiden tunnettavuutta ja kirkon astumista oikeasti ihmisten keskelle. Seurakunnalla tulisi olla alueellisesti sopivaa aktiivista toimintaa. Kirkon tehtävä on hänen mielestään tukea jokaisen omaa uskoa sekä ohjata lapsia ja nuoria seurakunnan toimintaan ja sitä kautta oman uskon löytämiseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa kirkko on toinen tukipilari yhdessä valtion kanssa. Kiinteällä yhteistyöllä sekä henkinen että maallinen hyvä olo kohtaavat, uskoo Pietilä.
Nro 16
Pietilä Satu
diakonissa-sairaanhoitaja (yamk)
Uudenkaupungin seurakunta
Satu Pietilä on 63-vuotias diakonissa-sairaanhoitaja (yamk). Perheeseen kuuluu aviomies, koira ja kaksi aikuista poikaa perheineen. Hän on työskennellyt sairaanhoitajana julkisen sektorin ja järjestöjen palveluksessa sekä diakonissana Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Tällä hetkellä hän työskentelee TYKS:n Vakka-Suomen sairaalassa. Pietilälle tärkein asia on kristinuskon välittämä armo, anteeksianto, toivo ja elämän tarkoitus. Hänen mielestään kirkon suurimpia haasteita on löytää muuttuvassa maailmassa riittävän yhteneväinen kirkon perustehtävä, jossa on tilaa moniäänisyydelle. Kirkolla on edelleen tärkeä paikka välittää ihmisille pysyviä arvoja, jotka ovat kantaneet kautta sukupolvien tähän päivään. Hän toivoo kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon avointa arvokeskustelua, jossa uskalletaan käyttää argumentteja puolesta ja vastaan. Kirkossa tarvitaan hänen mielestään todellista moniäänisyyttä ja toistemme mielipiteiden arvostamista. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä kaikissa asioissa.
Nro 17
Pirttilä Tero
maanviljelijä, agrologi
Someron seurakunta
Tero Pirttilä on 56-vuotias maanviljelijä Somerolta. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme aikuista lasta. Hän on ensimmäisen kauden kirkkovaltuutettu Someron seurakunnassa. Kunnallispolitiikassa hän on toiminut pidempään, Someron kaupunginvaltuustossa vuodesta 2001 alkaen ja kaupunginhallituksessa vuodesta 2005 alkaen. Kirkon on Pirttilän mukaan uudistuttava, mutta pitäydyttävä hengellisessä ydintehtävässään. Maallistumisen lisääntyessä suuri kysymys on, minkä päälle me tulevaisuutta rakennamme? Aktiivisella lapsi- ja nuorisotyöllä turvataan seurakuntien tulevaisuutta. Kiinteistömassan ylläpito ei Pirttilän mukaan kuulu seurakunnan ydintehtäviin. Vanhoihin kiinteistöihin liittyy usein paljon tunteita ja tunteille on annettava sijansa. Ylimääräisistä kiinteistöistä on kuitenkin pyrittävä luopumaan ja ohjaamaan nämä resurssit varsinaiseen toimintaan. Kirkon tehtävä on sielujen pelastaminen, evankeliumin ja armon julistaminen, kristillinen opetus, lähimmäisenrakkaus, diakonia ja lähetystyö. Kirkon tulee toimia yhteiskunnan omatuntona, joka puolustaa ihmisarvoa, tasa-arvoa, totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Nro 18
Rekola Päivi
maatalousyrittäjä, projektityöntekijä
Euran seurakunta
Päivi Rekola on euralainen maatalousyrittäjä ja kahden aikuisen nuoren miehen äiti. Hän toimii Satakunnan alueella työntekijänä valtakunnallisessa Välitä viljelijästä -projektissa, joka auttaa viljelijää kuormittavassa elämäntilanteessa ja tarjoaa ennaltaehkäisevää tukea ja osaamista. Euran seurakunnan kirkkovaltuustossa hän vaikuttaa ensimmäistä kautta. Nuorten aikuisten eroaminen kirkosta on Rekolan mielestä iso haaste kirkolle. Samoin kirkon kiinnostavuuden lisääminen nuorten ja aikuisten parissa, johon on herättävä! Rekola itse haluaa olla mukana etsimässä niitä keinoja ja lääkkeitä, joilla kirkosta saataisiin kiinnostavampi myös tulevaisuudessa nuorille. Kirkolla on tärkeä paikka suomalaisten ihmisten elämässä ja suomalaisen yhteiskunnassa. Rekola kokee, että kirkon tehtävänä on toimia hengellisenä kotina ja turvana sekä antaa hengellistä opetusta.
Nro 19
Saari Ismo
eläkeläinen
Salon seurakunta
Ismo Saari on 76-vuotias eläkeläinen. 1980-luvulta alkaen hän on ehtinyt toimia monenmoisissa erilaisissa luottamustehtävissä ja rooleissa seurakunnassa ja kunnassa. Harrastuksiin kuuluvat muun muassa lukeminen ja ahkera, kantaaottava kirjoittaminen. Korona valitettavasti lopetti konsertit ja muut vastaavat. Kirkolla on hänen mielestään sama ongelma kuin yhdistystoiminnalla: ihmiset eivät osallistu. Suhtautuminen voi olla hyvin myönteistä, mutta ei lähdetä mukaan. Seurakunnissa ja kirkossa olisikin pohdittava, pitäisikö sama asia sanoittaa jotenkin uudelleen. Voisiko siten saada lisää väkeä liikkeelle? Kirkon tehtävänä suomalaisten ihmisten elämässä ja suomalaisessa yhteiskunnassa on lohdullinen ja armollinen sanoma. Rakasta lähimmäistäsi, muukalaisia syrjimättä! Siinä on Saaren mielestä hyvä pohja tasapainoiseen luottamusyhteiskuntaan.
Nro 20
Saine Harri
kasvatustiet. tri, erityisopettaja
Porin Teljän seurakunta
Harri Saine on 63-vuotias porilainen erityisopettaja ja kasvatustieteen tohtori. Hän on toiminut Porin Teljän seurakuntaneuvostossa ja Porin yhteisessä kirkkovaltuustossa jo yli 30 vuotta, josta valtuuston puheenjohtajana yli 12 vuotta. Hiippakuntavaltuustossa hän on toiminut useita kausia ja yhden kauden kirkolliskokousedustajana. Turun tuomiokapitulin kollegiossa hän oli 4 vuotta maallikkojäsenenä. Kirkon suurimmat haasteet alkavalla nelivuotiskaudella kirkolliskokouksessa ovat Saineen mielestä kirkon yhtenäisyyden säilyminen sekä evankelioimisen ja lähetystyön määrätietoinen jatkaminen. Kaikkia herätysliikkeitä tarvitaan. Rakentava ja kunnioittava keskustelu kaikkien asianomaisten kanssa on tärkeää. Kirkon missio on kaikkina aikoina ammentanut sanomansa Jeesuksen antamasta kaste- ja lähetyskäskystä. Tiivistäen: menkää, tehkää, kastakaa, noudattakaa. Sekä lupaus: olen teidän kanssanne. Tähän perustuu lähimmäisestä huolehtiminen hengellisesti, henkisesti ja aineellisesti seurakunnan eri työmuotojen kautta.
Nro 21
Stenberg Aleksi
DI, laivasuunnittelun projektinvetäjä
Turun Mikaelinseurakunta
Aleksi Stenberg on 34-vuotias perheenisä ja aviomies, konetekniikan diplomi-insinööri. Hän on syntynyt Eurassa mutta on töiden kautta päätynyt Turkuun. Hän työskentelee suunnittelu- ja projektinhallintatehtävissä laiva-alalla. Hän on Turun Mikaelinseurakunnan seurakuntaneuvoston ja tulevaisuustyöryhmän jäsen sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkovaltuutettu. Kirkon keskeisenä haasteena on tavoittaa sanomallaan ihmisiä, etenkin nuoria, pitäen samalla kiinni arvoistaan. Kirkon tulee uudistua ajassa, mutta pitää kirkkaana evankeliumi, eikä kulkea maailman virran mukana. Jäsenmäärä on laskenut, eikä kirkon maallistuminen ole tuonut ratkaisua tähän, päinvastoin. Jäsenkato viestii siitä, etteivät ihmiset näe kirkon merkitystä elämässään, vaikka meillä on maailman paras sanoma. Kirkon tehtävä on luoda pysyvyyttä ja toivoa perussanomansa kautta. Stenbergin mielestä kirkon tulee keventää hallintoaan ja varmistaa resurssit seurakuntien keskeisiin toimintamuotoihin.
Nro 22
Tuominen Eeva-Liisa
omaishoitaja, lähihoitaja
Kokemäen seurakunta
Eeva-Liisa Tuominen on 57-vuotias lähihoitaja, mielenterveyshoitaja ja maatalousyrittäjä. Hän on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Tällä hetkellä hän on myös nuorimman lapsen omaishoitaja. Tuominen on työskennellyt pienten lasten saattohoitorenkaista aina ikäihmisten hoivaan. Hän on Kokemäen kirkkovaltuuston jäsen ja kasvatustyön johtokunnan puheenjohtaja. Alkavalla nelivuotiskaudella kirkkoa haastavat talous ja seurakuntien vähenevä jäsenmäärä. Tulevaisuudessa onkin päätettävä, miten eri toimintoja tullaan järjestämään. Tuomisen mielestä vähemmän on enemmän tulevaisuudessa. Kiinteistöjen ylläpito/korjausvelka on myös yksi haaste. Kirkon perustehtävää ei kuitenkaan saa unohtaa. Koulut ja päiväkodit haastavat seurakuntia kieltämällä uskonnollisen materiaalin esittämisen niin, että esimerkiksi seurakunnan pitämän aamunavauksen täytyy olla neutraali. Kirkko tarvitsee jalkautumista ihmisten keskelle ja uusia toimintatapoja unohtamatta perustehtävää. Tärkeää on etenkin lapsi- ja nuorisotyö sekä diakoniatyö. Kirkon tehtävänä yhteiskunnassa on uskon luominen, vakauden ja lohdun tuominen.
Nro 23
Tuominen Matti
insinööri
Ulvilan seurakunta
Matti Tuominen on 66-vuotias insinööri Ulvilasta. Hän toiminut seurakunnan luottamustehtävissä kaksitoista vuotta eri tasoilla, tällä hetkellä Ulvilan seurakunnan kirkkoneuvostossa ja -valtuustossa. Kirkon haasteena nyt ja tulevaisuudessa on se, että kirkon asemaa koko ajan kyseenalaistetaan. Kirkon asemaa nakerretaan hänen mielestään sekä ylätasolla että myös ”lattiatasolla”. Tämä näkyy siinä, että jäsenmäärä koko ajan laskee. Kirkon on Tuomisen mielestä uskallettava ottaa kantaa päivänkin asioihin, eikä jättää vain poliitikkoja sekoittamaan asioita. Kirkon tehtävä on kasvattaa ihmiset niin, että he mieltävät oikein velvollisuudet ja oikeudet, tässä järjestyksessä. Kirkon on toimittava niin, että kaikki suomalaiset ja Suomessa asuvat tuntevat olevansa samassa veneessä. Nyt niin ei ole. Tuomisen mukaan kirkko on velvollinen muistuttamaan muita yhteiskunnan tahoja ja toimijoita tästä. Esimerkiksi Itä-Suomi vaikeuksineen on tyystin hylätty ja samoin maaseutu on todella heikoilla. Tosiasia on, että yhteiskunta satsaa vain kaupunkeihin. Kirkko ei saa ajautua tähän.
Nro 24
Vehosmaa Anne-Maarit
tarkastussihteeri
Turun Martinseurakunta
Anne-Maarit Vehosmaa työskentelee Turun kaupungin revisiotoimistossa tarkastussihteerinä. Kolmen pojan äiti toimii Martin kirkon seurakuntaneuvostossa sekä varalla kirkkovaltuustossa, vapaaehtoisena messuryhmissä, Alfa-kurssien vetäjänä, naisverkkotoiminnassa sekä missiobändissä. Kirkon tulee nojata vahvasti Raamatun sanaan ja opetukseen. Vehosmaa kokee tärkeiksi etenkin Alfa-kurssit, joissa kristinuskon sanoma kerrotaan ymmärrettävästi ”kansankielellä”. Keinona sanoman etenemiseen ja leviämiseen on sen vieminen sinne missä ihmiset ovat! Eli ulos kirkoista, toreille, baareihin, kauppakujille, kouluille, tempauksia, joissa olisi tarjolla kahvia/keittoa sekä aina mahdollisuus keskusteluihin ihmisten kanssa. Kirkon ovien tulee olla auki kaikille ihmisille! Kirkon tulisi koota ihmisiä yhteen niin, että ketään ei syrjitä ja mielipide-eroista huolimatta pystytään kunnioittamaan ja tukemaan toisia. Yhdessä toisia ihmisiä kunnioittamalla, kuuntelemalla ja arvostamalla saadaan Vehosmaan mukaan luotua kirkko, jossa kaikilla on hyvä olla ja tervetullut olo. Kirkon tehtävänä on tuoda turvaa, lohtua ja valoa ihmisten elämään.
Nro 25
Lempa Tuuli
FM, kanttori
Liedon seurakunta
Tuuli Lempa on Liedon seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen, Raision seurakunnan kanttori ja yhdistysaktiivi. Työssään kirkkomuusikkona hänen tavoitteenaan on osallistaa ja kutsua ihmisiä kirkon toimintaan heidän omista lähtökohdistaan ja kiinnostuksenkohteistaan lähtöisin. Hän on työskennellyt toiminnanjohtajana, radiotoimittajana, freelance-pianistina sekä pianonsoiton opettajana. Kirkon tämänhetkinen opillinen kahtiajako repii kirkon toimintaa. Konservatiivien ja liberaalien näkemysten yhteensovittaminen on Lempan mielestä kirkon tämän hetken suurin haaste. Toistemme kuunteleminen ja arvostaminen on ydinasemassa yhteisten ratkaisujen löytämiseen. Hän itse haluaa olla avoin vastakkaisille näkemyksille, puolustaa vähemmistöjä sekä ajaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sanomaa. Kirkon tärkein tehtävänä hänen mielestään on pitää uskon sanomaa ja rukousta yllä sekä levittää Jumalan sanaa toivosta, lähimmäisenrakkaudesta ja ikuisesta elämästä sekä tuoda ihmisiä yhteen tämän sanoman äärelle, erilaisina ja samanarvoisina.
Nro 26
Haaki Jenni
FM
Paattisten seurakunta
Jenni Haaki on hoiva-alalla työskentelevä luonnontieteilijä: hän on lähihoitaja, joka jatkoi opintojaan filosofian maisteriksi, maaperägeologiksi. Hän toimii päivystysluonteisesti turva-auttajana eli nostaa kaatuneita turvarannekkeen haltijoita ylös. Haakilla on menossa kolmas kausi Paattisten seurakuntaneuvostossa, jossa hän on varapuheenjohtaja. Hän toimi aiemmin kaksi kautta myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkovaltuustossa. Hän on myös Paattisten Kyläyhdistyksen puheenjohtaja ja kyläaktiivi pitkältä ajalta. Hän näkee kirkon jäsenmäärän haasteellisena ja haluaisi helpottaa kirkkoon liittymistä. Lapsi pitäisi pystyä hänen mielestään kastamaan, vaikka vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon. Kirkko on Haakin mukaan merkittävä yhteiskunnan tukipilari, heikompiosaisten auttaja ja yhteisöllisyyden vahvistaja.
Nro 124
Ahorinta Keijo
eläkeläinen
Rauman seurakunta
Keijo Ahorinta on 74-vuotias raumalainen vapaaehtoistyöntekijä, ret. erityisopettaja, joka toimi ”viikonloppuisänä” Rauman kaduilla vuosina 1984 – 1995. Vuodesta 2009 lähtien hän on ollut rakennuttamassa paikallisin työvoimin Sri Lankan sisällissota-alueelle koteja pakolaisina omassa maassa oleville ihmisille, Keembielaan vammaisten lasten kuntoutuskodin, turvakodin katulapsille (150 lasta) ja remontoinut kouluja raumalaisen Aito Fiilis ry:n kautta korona-aikaan saakka. Varsinaista hengellistä kotia hänellä ei ole, mutta hän käy säännöllisesti eri herätysliikkeiden kokouksissa. Franciscus-kuorossa hän on laulanut bassona hengellisiä lauluja klassisesta musiikista souliin 43 vuoden ajan. Kirkon opetuksessa/julistuksessa ollaan hänen mielestään hukattu punainen lanka, kun on unohdettu usko Jumalan sanan voimaan. Jumala on pilkottu niin pieniin osiin, että Häntä on todella vaikea uskoa samaksi Jumalaksi, joka näyttäytyy Raamatun ilmoituksen kautta. Uushenkisyys on Ahorinnan mielestä noussut tukahduttamaan Raamatun totuuden ja johtaa itsekeskeisyyteen ja oman mielen diktatuuriin. Kirkon pitäisi olla vahva, luja ja uskossaan horjumaton tämän levottoman ajan keskellä.
Nro 125
Eeva Raija
VTM, diakoni
Maarian seurakunta (Turku)
Raija Eeva on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja diakoni. Hän työskentelee Turun tuomiokirkkoseurakunnassa vastaavana diakoniatyöntekijänä. Hän on työskennellyt myös Yhdysvalloissa luterilaisen kirkon ylläpitämässä yömajassa, joitain aikoja myös sosiaalityöntekijänä Helsingissä ja Paimiossa. Kirkon toiminnan suurimpia haasteita on hänen mielestään yhteiskunnalliseen muutokseen sopeutuminen siten, että kirkko löytää oman paikkansa muutoksen keskellä. Kirkon tulisi rohkeasti tuoda esille sitä, että se on edelleen monelle tärkeä osa elämää ja pitää huolta, että se saa näkyä yhteiskunnassamme. Tätä voimme edesauttaa kannustamalla ihmisiä kertomaan toiveistaan kirkon läsnäolosta eri instituutioille, päiväkodeille, kouluille, vanhusten palvelukeskuksille. Eevan mukaan on tärkeää kehittää myös toimintamuotoja, jotka vastaavat ihmisten odotuksiin ja yhteiskunnalliseen muutokseen. Jos onnistumme muutoksissa, lisäämme samalla taloudellista vakautta, mikä on tällä hetkellä haaste monessa seurakunnassa. Kirkon tehtävä on pitää yllä toivoa ja tulevaisuuden uskoa sekä kertoa, että suurin toivon lähde on Jumala. Kirkon tehtävä on kertoa lähimmäisen rakkaudesta sekä elämää ylläpitävistä arvoista.
Nro 126
Huttunen Hans
tarkastusapulainen
Piikkiön seurakunta
Hans Huttunen on Piikkiössä asuva tarkastusapulainen. Perheeseen kuuluu aviovaimo ja kolme päiväkoti- ja kouluikäistä lasta. Seurakunnan luottamustehtävien ohella hän on Kaarinan kaupunginvaltuutettu ja -hallituksen toinen varapuheenjohtaja. Hän haluaa nostaa keskusteluun lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan, kun lapsia vieraannutetaan kristillisestä kasvatuksesta esimerkiksi kieltämällä suvivirren laulaminen, perinteiset joulujuhlat, ruokarukoukset ja rukoileminen päiväkodeissa. Vieraannuttamista tehdään muutamien uskonnonvastaisten henkilöiden/järjestöjen toimesta ja lainsäädännön myötävaikutuksella. Kirkon tehtävänä yhteiskunnassa on toimia oikeiden arvojen puolustajana ja kristillisen perinteen ylläpitäjänä etenkin nyt, kun perinteitä romutetaan.
Nro 127
Kallionsivu Leena
toiminnanjohtaja
Noormarkun seurakunta
Leena Kalliosivu on työeläkkeellä oleva toiminnanjohtaja ja yhdistysaktiivi, joka toimii kirkkovaltuutettuna Porin seurakuntayhtymässä ja varapuheenjohtajana Noormarkun seurakuntaneuvostossa. Hän edustaa Porin seurakuntayhtymää valtuutettuna Kirkon Mediasäätiössä, jonka tavoitteena on kirkon arvoperustalta ponnistaen tukea ja edistää uskontoa ja elämänkatsomusta käsittelevien ohjelmien tekemistä ja esittämistä valtakunnallisissa medioissa. Kirkon isoimpana haasteena hän näkee sen, miten toiminta pystytään luomaan sellaiseksi, että saadaan jäseniä liittymään kirkkoon ja kiinnostumaan toiminnasta. Talous vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa kirkon rakenteeseen. Kirkon pitää elää ajassa mukana ja tarjota toimintaa ja palveluita ottaen huomioon ihmisten ja yhteiskunnan tarpeet.
Nro 128
Kantola Juha
maanmittausinsinööri
Noormarkun seurakunta
Juha Kantola (44) on maanmittausinsinööri (amk), neljän lapsen isä ja aviomies Porista. Hän on Porin kaupunginvaltuuston ja sivistyslautakunnan jäsen ja valtuustoryhmänsä puheenjohtaja. Hän toimii Satakunnan aluevaltuutettuna ja hyvinvointialueen toimitilalautakunnan puheenjohtajana. Erilaisissa työ- ja luottamustehtävissään hän on pyrkinyt hakemaan sovinnollisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Hiippakuntavaltuuston toimintaan hän on päässyt tutustumaan ensimmäisenä varajäsenenä. Kirkon resurssien vähentyessä on hänen mielestään keskityttävä perustehtävään eli Jumalan sanan ja evankeliumin ilosanoman julistamiseen. Tärkeisiin tehtäviin kuuluu myös kristillinen kasvatus ja heikommista huolehtiminen. Kantolan mielestä on huolehdittava siitä, että perustehtäviin kohdistuva rahoitus pystytään säilyttämään. Säästöjä voidaan hänen mielestään saada hallinnosta ja kiinteistöistä.
Nro 129
Koivisto Kimmo
kirkon nuorisotyöntekijä, eläk.
Säkylä-Köyliön seurakunta
Kimmo Koivistolla on pitkä kokemus kirkon nuorisotyönohjaajana ja lapsityönohjaajana. Nykyisin eläkeläisenä hän toimii Säkylä-Köyliön seurakunnan kirkkovaltuuston varapuheenjohtajana. Hän toiminut kuuntelevalla ja ratkaisuja hakevalla otteella hiippakuntavaltuutettuna vuodesta 2008 ja tuomiokapitulin istunnon maallikkojäsenenä vuodesta 2020. Kirkolliskokousedustajana hän vaikutti vuosina 2000-2004. Koivisto on toiminut myös useiden järjestöjen hallinnossa, mm. Kirkkopalvelut, Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys, KNT ry ja Suomen meripelastusseura. Hän kokee haasteena nuorempien sukupolvien vieraantumisen kirkosta sekä taloudellisten resurssien ja jäsenmäärän supistumisen. Seurakunnan tehtävänä on toimia hengellisenä kotina ja kirkon tulee toimia yhteiskunnan henkisenä ja hengellisenä selkärankana. Kriiseissä kirkko on vahvimmillaan ihmisten lähellä toimivana toivon tuojana.
Nro 130
Lehtinen Harri
poliisi, eläkeläinen
Eurajoen seurakunta
Harri Lehtinen on 61-vuotias eläkkeellä oleva poliisi, naimisissa ja kahden aikuisen pojan isä ja kahden pikkutytön pappa. Hän toimii kolmatta kautta kirkkovaltuustossa, nykyisin myös valtuuston puheenjohtajana. Kirkon haasteena on hiipuva jäsenmäärä ja taloudellisen liikkumavaran kaventuminen. Väestön keskittyminen suuriin asutuskeskuksiin tyhjentää pienet kunnat ja pieniin seurakuntiin jää ”turhia” kiinteistöjä, joista on vaikea päästä eroon. Tärkeintä olisi löytää keinot millä nykyinen jäsenmäärä saataisiin pidettyä ja ihmiset sitoutettua kirkon toimintaan. Seurakuntalaisten aktivoimista esimerkiksi tekstien lukemiseen ja ehtoollisavustamiseen pitäisi lisätä. Kirkon tulee pitää esillä sanomaa rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta ja toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi kirkkoon, samalla kuitenkin pitäytyen Raamatun ilmoitukseen. Kirkko joutuu tulevaisuudessa enenevässä määrin tukemaan yhteiskunnan vähäosaisia taloudellisesti ja kirkon diakoniatyön osuus tulee korostumaan. Kirkolla on Lehtisen mielestä tulevaisuudessa velvollisuus ylläpitää ja kenties johtaa keskustelua yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta.
Nro 131
Manninen Helena
yrittäjä
Huittisten seurakunta
Huittislainen yrittäjä Helena Manninen on ollut mukana seurakuntatyössä yli 30 vuotta. Ensin hän toimi lapsi- ja perhetyön johtokunnassa, myöhemmin kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa usean kauden ajan. Suontaustan diakoniapiiriä hän on myös vetänyt pitkään. Manninen toimii myös kaupungin luottamustehtävissä. Hänen läheisiinsä kuuluu aviomiehen ohella vammaistyön ja vapaaehtoistoiminnan diakonina toimiva tytär perheineen. Kirkon suurimpana haasteena hän näkee nuorien perheiden etääntymisen kirkosta. Lapsia ei enää kasteta ja nimiäisjuhlat ovat ns. muodissa. Hänen mielestään kirkossa tarvitaan rohkeita ideoita ja aktiivista otetta, jotta pääsemme ihmisten arkeen mukaan. Mannisen mielestä meidän tulee mennä ihmisten luo, eikä vain odottaa, että ihmiset tulevat kirkkoon. Kirkon tehtävä on olla osana arkea, tuoda lohtua, turvaa ja lähimmäisenrakkautta jokaiselle. Manninen toivoo uusia toimintamalleja, joilla seurakuntien ja kuntien yhteistyötä saataisiin entistä vahvemmaksi.
Nro 132
Määttänen Iiris
toimistosihteeri
Salon seurakunta
Salolainen toimistosihteeri Iiris Määttänen on lähes kolmekymmentä vuotta toiminut kirkkovaltuutettuna ja muissa luottamustehtävissä seurakunnassa. Hiippakuntavaltuuston kokouksiin hän on myös päässyt osallistumaan varavaltuutettuna. Päivätöinään hän työskentelee hyvinvointialueella ja hoitaa ikääntyneiden omaishoidon palkkioon ja vapaisiin liittyviä asioita.
Kirkon suurimmat haasteet alkavalla nelivuotiskaudella ovat jäsenmäärän laskeminen ja siihen sopeutuminen. Haasteena Määttänen pitää myös ihmisten eriarvoisuuden lisääntymistä, vastakkainasettelua sekä toisten ihmisten vihaista ja ilkeää puhuttelua. Määttänen muistuttaa, että yksin kukaan ei pysty asioita muuttamaan, vaan siihen tarvitaan aina yhteistyötä. Hänen mielestään kirkon tehtävänä suomalaisten elämässä ja suomalaisessa yhteiskunnassa on kuunnella ja auttaa hädässä olevia sekä luoda uskoa ja toivoa kaikille tässä maailmantilanteessa.
Kirkko voi ja saa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, katsoo Määttänen.
Nro 133
Palmunen Lauri
valtiotieteen maisteri
Turun tuomiokirkkoseurakunta
Lauri Palmunen on valtiotieteen maisteri ja tietokirjailija, joka on tehnyt työuransa maakuntahallinnossa. Hän on seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsen Turussa. Kirkolliskokouksen jäsen ja aktiivinen puheenvuorojen käyttäjä hän on ollut kahdeksan vuotta. Kirkolliskokouksessa hän haluaisi edelleen ajaa Turun tuomiokirkon peruskorjauksen rahoitusta, mikä viime kaudella ei vielä toteutunut. Hän viittaa raamatunkohtaan ”Ihminen ei ole sapattia varten vaan sapatti on ihmistä varten.” Hallintoa on Palmusen mukaan kevennettävä ja byrokratiaa vähennettävä. Kirkko ei ole hallintoa varten, vaan hallinto on kirkkoa varten. Yhtenä tavoitteena on myös siirtyminen yhtymäseurakunnissa yhden lipun vaaliin, mitä hän ajoi jo viime kaudella. Palmunen katsoo, että aikaa ja voimavaroja kulutetaan kirkon perustehtävän kannalta epäolennaiseen. Kansankirkko on keskeinen osa Suomen isoa tarinaa. Pappilat olivat aikanaan paikkakunnan kulttuurikeskuksia, ja seurakuntien olisikin edelleen vaalittava paikallisuutta. Valtion ja kirkon suhteen Palmunen säilyttäisi suunnilleen nykyisen kaltaisena. Suomi tarvitsee evankelis-luterilaista kirkkoa.
Nro 134
Pietilä Satu
diakonissa-sairaanhoitaja (yamk)
Uudenkaupungin seurakunta
Satu Pietilä on 63-vuotias diakonissa-sairaanhoitaja (yamk). Perheeseen kuuluu aviomies, koira ja kaksi aikuista poikaa perheineen. Hän on työskennellyt sairaanhoitajana julkisen sektorin ja järjestöjen palveluksessa sekä diakonissana Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Tällä hetkellä hän työskentelee TYKS:n Vakka-Suomen sairaalassa. Pietilälle tärkein asia on kristinuskon välittämä armo, anteeksianto, toivo ja elämän tarkoitus. Hänen mielestään kirkon suurimpia haasteita on löytää muuttuvassa maailmassa riittävän yhteneväinen kirkon perustehtävä, jossa on tilaa moniäänisyydelle. Kirkolla on edelleen tärkeä paikka välittää ihmisille pysyviä arvoja, jotka ovat kantaneet kautta sukupolvien tähän päivään. Hän toivoo kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon avointa arvokeskustelua, jossa uskalletaan käyttää argumentteja puolesta ja vastaan. Kirkossa tarvitaan hänen mielestään todellista moniäänisyyttä ja toistemme mielipiteiden arvostamista. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä kaikissa asioissa.
Nro 135
Pirttilä Tero
maanviljelijä, agrologi
Someron seurakunta
Tero Pirttilä on 56-vuotias maanviljelijä Somerolta. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme aikuista lasta. Hän on ensimmäisen kauden kirkkovaltuutettu Someron seurakunnassa. Kunnallispolitiikassa hän on toiminut pidempään, Someron kaupunginvaltuustossa vuodesta 2001 alkaen ja kaupunginhallituksessa vuodesta 2005 alkaen. Kirkon on Pirttilän mukaan uudistuttava, mutta pitäydyttävä hengellisessä ydintehtävässään. Maallistumisen lisääntyessä suuri kysymys on, minkä päälle me tulevaisuutta rakennamme? Aktiivisella lapsi- ja nuorisotyöllä turvataan seurakuntien tulevaisuutta. Kiinteistömassan ylläpito ei Pirttilän mukaan kuulu seurakunnan ydintehtäviin. Vanhoihin kiinteistöihin liittyy usein paljon tunteita ja tunteille on annettava sijansa. Ylimääräisistä kiinteistöistä on kuitenkin pyrittävä luopumaan ja ohjaamaan nämä resurssit varsinaiseen toimintaan. Kirkon tehtävä on sielujen pelastaminen, evankeliumin ja armon julistaminen, kristillinen opetus, lähimmäisenrakkaus, diakonia ja lähetystyö. Kirkon tulee toimia yhteiskunnan omatuntona, joka puolustaa ihmisarvoa, tasa-arvoa, totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Nro 136
Rekola Päivi
maatalousyrittäjä, projektityöntekijä
Euran seurakunta
Päivi Rekola on euralainen maatalousyrittäjä ja kahden aikuisen nuoren miehen äiti. Hän toimii Satakunnan alueella työntekijänä valtakunnallisessa Välitä viljelijästä -projektissa, joka auttaa viljelijää kuormittavassa elämäntilanteessa ja tarjoaa ennaltaehkäisevää tukea ja osaamista. Euran seurakunnan kirkkovaltuustossa hän vaikuttaa ensimmäistä kautta. Nuorten aikuisten eroaminen kirkosta on Rekolan mielestä iso haaste kirkolle. Samoin kirkon kiinnostavuuden lisääminen nuorten ja aikuisten parissa, johon on herättävä! Rekola itse haluaa olla mukana etsimässä niitä keinoja ja lääkkeitä, joilla kirkosta saataisiin kiinnostavampi myös tulevaisuudessa nuorille. Kirkolla on tärkeä paikka suomalaisten ihmisten elämässä ja suomalaisen yhteiskunnassa. Rekola kokee, että kirkon tehtävänä on toimia hengellisenä kotina ja turvana sekä antaa hengellistä opetusta.
Nro 137
Routasalo Suvi
erityisluokanopettaja
Rauman seurakunta
Suvi Routasalo on 44-vuotias äiti ja erityisluokanopettaja. Hän on toista kautta jäsenenä sekä Rauman kirkkovaltuustossa että kirkkoneuvostossa. Kirkon suurimmat haasteet ovat hänen mielestään taloudessa ja kirkon kyvyssä uudistua. Taloudessa pitää miettiä sopivia ratkaisuja, joilla pystytään tukemaan eri seurakuntia. Seurakunnat ovat erilaisia, joten se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toimi toisessa seurakunnassa. Kirkon pitäisi olla hyvä ja turvallinen paikka kaikille. Kirkon pitää Routasalon mukaan uudistua, mutta samalla sen pitää pysyä merkityksellisenä myös heille, jotka kaipaavat perinteisempää kirkkoa. Partiossa ja yläkoulun opettajana hän on itse tottunut kompromisseihin ja ihmisten erilaisiin näkemyksiin asioista. Usein keskustelemalla ja kuuntelemalla pääsee jo pitkälle. Kirkko on osa suomalaista kulttuuria ja vakaata yhteiskuntaa, yksi yhteiskunnan ja ihmisten tukipilareista, johon turvaudutaan etenkin kriisiaikoina. Kirkko on instituutio, jota suurin osa ihmisistä ei ajattele aktiivisesti. Jos kirkot purettaisiin, jo pelkkä maiseman muutos aiheuttaisi ihmisissä todennäköisesti paniikkia, arvelee Routasalo.
Nro 138
Saine Harri,
kasvatustiet. tri, erityisopettaja
Porin Teljän seurakunta
Harri Saine on 63-vuotias porilainen erityisopettaja ja kasvatustieteen tohtori. Hän on toiminut Porin Teljän seurakuntaneuvostossa ja Porin yhteisessä kirkkovaltuustossa jo yli 30 vuotta, josta valtuuston puheenjohtajana yli 12 vuotta. Hiippakuntavaltuustossa hän on toiminut useita kausia ja yhden kauden kirkolliskokousedustajana. Turun tuomiokapitulin kollegiossa hän oli 4 vuotta maallikkojäsenenä. Kirkon suurimmat haasteet alkavalla nelivuotiskaudella kirkolliskokouksessa ovat Saineen mielestä kirkon yhtenäisyyden säilyminen sekä evankelioimisen ja lähetystyön määrätietoinen jatkaminen. Kaikkia herätysliikkeitä tarvitaan. Rakentava ja kunnioittava keskustelu kaikkien asianomaisten kanssa on tärkeää. Kirkon missio on kaikkina aikoina ammentanut sanomansa Jeesuksen antamasta kaste- ja lähetyskäskystä. Tiivistäen: menkää, tehkää, kastakaa, noudattakaa. Sekä lupaus: olen teidän kanssanne. Tähän perustuu lähimmäisestä huolehtiminen hengellisesti, henkisesti ja aineellisesti seurakunnan eri työmuotojen kautta.
Nro 139
Stenberg Aleksi
DI, laivasuunnittelun projektinvetäjä
Turun Mikaelinseurakunta
Aleksi Stenberg on 34-vuotias perheenisä ja aviomies, konetekniikan diplomi-insinööri. Hän on syntynyt Eurassa mutta on töiden kautta päätynyt Turkuun. Hän työskentelee suunnittelu- ja projektinhallintatehtävissä laiva-alalla. Hän on Turun Mikaelinseurakunnan seurakuntaneuvoston ja tulevaisuustyöryhmän jäsen sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkovaltuutettu. Kirkon keskeisenä haasteena on tavoittaa sanomallaan ihmisiä, etenkin nuoria, pitäen samalla kiinni arvoistaan. Kirkon tulee uudistua ajassa, mutta pitää kirkkaana evankeliumi, eikä kulkea maailman virran mukana. Jäsenmäärä on laskenut, eikä kirkon maallistuminen ole tuonut ratkaisua tähän, päinvastoin. Jäsenkato viestii siitä, etteivät ihmiset näe kirkon merkitystä elämässään, vaikka meillä on maailman paras sanoma. Kirkon tehtävä on luoda pysyvyyttä ja toivoa perussanomansa kautta. Stenbergin mielestä kirkon tulee keventää hallintoaan ja varmistaa resurssit seurakuntien keskeisiin toimintamuotoihin.
Nro 140
Tuominen Eeva-Liisa
omaishoitaja, lähihoitaja
Kokemäen seurakunta
Eeva-Liisa Tuominen on 57-vuotias lähihoitaja, mielenterveyshoitaja ja maatalousyrittäjä. Hän on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Tällä hetkellä hän on myös nuorimman lapsen omaishoitaja. Tuominen on työskennellyt pienten lasten saattohoitorenkaista aina ikäihmisten hoivaan. Hän on Kokemäen kirkkovaltuuston jäsen ja kasvatustyön johtokunnan puheenjohtaja. Alkavalla nelivuotiskaudella kirkkoa haastavat talous ja seurakuntien vähenevä jäsenmäärä. Tulevaisuudessa onkin päätettävä, miten eri toimintoja tullaan järjestämään. Tuomisen mielestä vähemmän on enemmän tulevaisuudessa. Kiinteistöjen ylläpito/korjausvelka on myös yksi haaste. Kirkon perustehtävää ei kuitenkaan saa unohtaa. Koulut ja päiväkodit haastavat seurakuntia kieltämällä uskonnollisen materiaalin esittämisen niin, että esimerkiksi seurakunnan pitämän aamunavauksen täytyy olla neutraali. Kirkko tarvitsee jalkautumista ihmisten keskelle ja uusia toimintatapoja unohtamatta perustehtävää. Tärkeää on etenkin lapsi- ja nuorisotyö sekä diakoniatyö. Kirkon tehtävänä yhteiskunnassa on uskon luominen, vakauden ja lohdun tuominen.
Nro 141
Vainio Heikki
opetusneuvos, rehtori-sivistysjohtaja evp,
Loimaan seurakunta
Heikki Vainio on 67-vuotias opetusneuvos Loimaalta. Perheeseen kuuluu puoliso ja aikuinen tytär. Vainio on eläkkeellä rehtori-sivistysjohtajan virasta, tällä hetkellä sivutoimisena maahanmuuttajien matematiikan tuntiopettajana Loimaan Evankelisella Kansanopistolla. Hän on kolmatta kautta kirkkovaltuustossa, nyt valtuuston puheenjohtajana. Hän on aktiivinen vapaaehtoinen jumalanpalveluksissa suntiona ja ehtoollisavustajana sekä diakoniatyössä mm. ruoka-avun jaossa. Seurakuntien yhteistyötä tulee Vainion mielestä lisätä, mikä vähentää byrokratiaa. Näin saadaan niukkenevat voimavarat kohdennettua paremmin toimintaan, esimerkiksi erilaisiin jumalanpalveluksiin ja tapahtumiin. Nuorten mielenterveysongelmiin ja pahoinvointiin tulee Vainion mielestä kiinnittää erityistä huomiota lisäämällä resursseja lapsi- ja nuorisotyön. Diakoniatyön panostusta sinne, missä avun tarve on suurinta. Kirkon tehtävänä on edelleen olla läsnä ihmisen elämän taitekohdissa: syntymä ja kaste, nuoruus ja rippikoulu, avioliitto ja kuolema. Seurakuntalaiset tarvitsevat kirkon sanomaa ja hoitavaa yhteisöllisyyttä, lähimmäisenrakkautta.
Nro 142
Haaki Jenni
FM
Paattisten seurakunta
Jenni Haaki on hoiva-alalla työskentelevä luonnontieteilijä: hän on lähihoitaja, joka jatkoi opintojaan filosofian maisteriksi, maaperägeologiksi. Hän toimii päivystysluonteisesti turva-auttajana eli nostaa kaatuneita turvarannekkeen haltijoita ylös. Haakilla on menossa kolmas kausi Paattisten seurakuntaneuvostossa, jossa hän on varapuheenjohtaja. Hän toimi aiemmin kaksi kautta myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkovaltuustossa. Hän on myös Paattisten Kyläyhdistyksen puheenjohtaja ja kyläaktiivi pitkältä ajalta. Hän näkee kirkon jäsenmäärän haasteellisena ja haluaisi helpottaa kirkkoon liittymistä. Lapsi pitäisi pystyä hänen mielestään kastamaan, vaikka vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon. Kirkko on Haakin mukaan merkittävä yhteiskunnan tukipilari, heikompiosaisten auttaja ja yhteisöllisyyden vahvistaja.