Wassan lakkautus vaatii avoimuutta ja oikeaa tietoa

Satakunnan hyvinvointialue esittää aluehallitukselle Merikarvialla sijaitsevan kehitysvammaisten, kuusipaikkaisen Wassan yhteisöllisen asumisen asumisyksikön lakkauttamista. Perusteluina esitetään yksikön pieni koko, neljän asukkaan käyttöaste, korkeat kustannukset sekä se, ettei henkilöstömitoitus vastaa yhteisöllisen asumisen mallia. Lisäksi todetaan, että toimintaa on tuotettu käytännössä ympärivuorokautisen asumisen hinnalla ja että talousarviossa pysyminen edellyttää muutoksia.

Nämä perustelut ansaitsevat kriittisen tarkastelun. Se, ettei paikkoja ole saatu täytettyä, ei automaattisesti tarkoita, että palvelu olisi tarpeeton, vaan voi kertoa myös sijoitus- ja palveluohjauksen ongelmista. Pienen yksikön kustannukset eivät yksin kerro kokonaisvaikutuksista, jos samalla sivuutetaan asukkaiden toimintakyvyn heikkenemisen, lisääntyvien kuljetusten tai raskaampien palvelujen tarve muualla.

Perusteluissa tuodaan esille, etteivät Wassan tilat vastaa ikääntyvien asukkaiden hoivan ja huolenpidon toteuttamista. Tämä ei pidä paikkaansa. Wassan tilat ovat esteettömät, remontoidut ja soveltuvat niin liikuntarajoitteisten kuin ikäihmistenkin asumiseen. Tämän vuoksi on perusteltua kysyä, miksi ratkaisuna esitetään yksikön lakkauttamista sen sijaan, että toimintaa kehitettäisiin tai asumismuotoa tarkistettaisiin yhteistyössä henkilöstön ja Merikarvian kunnan kanssa.

Lisäksi päätöksenteossa sivuutetaan keskeinen oikeudellinen näkökulma. Suomen perustuslain 6 § ja 19 § turvaavat yhdenvertaisuuden sekä oikeuden välttämättömään huolenpitoon ja ihmisarvoiseen elämään. Näihin oikeuksiin kuuluu myös tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, missä ja miten ihminen asuu. Vammaispalvelulain lähtökohtana on vammaisen henkilön oikeus elää ja asua osana yhteiskuntaa sekä saada palvelut, jotka tukevat itsenäistä elämää ja osallisuutta.

On myös olennaista todeta, että osa asukkaista on alle 65-vuotiaita ja käyvät edelleen päivä- ja työtoiminnassa viitenä päivänä viikossa, joka sijaitsee samassa kiinteistössä. Päivätoiminta tukee heidän arjen rytmiä, osallisuutta ja toimintakykyä. Tätä kokonaisuutta ei ole arvioitu esityksessä lainkaan.

Erityisen huolestuttavaa on mielestäni se, miten lakkauttamisprosessia on viety eteenpäin. Valmistelua on tehty pitkälti hallinnollisena ja talouslähtöisenä prosessina ilman aitoa vuoropuhelua asukkaiden, omaisten, henkilöstön tai Merikarvian kunnan kanssa. Kuulemisia ei ole järjestetty ennen esityksen tuomista päätöksentekoon eikä esimerkiksi kunnalle ole tarjottu mahdollisuutta etsiä yhdessä vaihtoehtoisia asumisratkaisuja. Tämä toimintatapa on ristiriidassa sekä hyvän hallinnon periaatteiden että lain edellyttämän osallisuuden kanssa.

Henkilöstön osalta esityksessä todetaan, että neljälle lähihoitajalle voidaan tarjota työtä vammaispalveluissa, mutta muutokset tehtävänkuviin, työaikoihin ja työn tekemisen
paikkoihin ovat merkittäviä. Työpaikan säilyminen ei yksin riitä perusteeksi, jos samalla menetetään paikallista osaamista ja työhyvinvointi heikkenee.

Taloudellisena säästönä esitetään noin 131 000 euroa vuodessa henkilöstön uudelleen organisoinnista sekä noin 41 600 euroa vuosivuokrasta. Nämä luvut kuulostavat selkeiltä, mutta niistä puuttuu kokonaiskuva: mitä maksaa, jos asukkaat sijoitetaan kauemmas, palveluketjut pitenevät ja korjaavien palvelujen tarve kasvaa? Pelkkä yksikkökohtainen säästö ei ole sama asia kuin todellinen kustannusvaikuttavuus.

Koska aluehallitus päättää merkittävistä ja laajavaikutteisista muutoksista, vastuu päätöksen laadusta on suuri. Wassan lakkauttamista ei tulisi viedä eteenpäin ennen kuin vaikutukset on arvioitu aidosti, asukkaat, omaiset ja henkilöstö kuultu, perusoikeudet varmistettu sekä Merikarvian kunnan kanssa on yhteistyössä selvitetty vaihtoehdot, joilla asuminen voidaan järjestää inhimillisesti ja kestävästi lähellä asukkaiden omaa tuttua, turvallista elinympäristöä – kotia.

Maarit Viikilä 
aluevaltuutettu, aluehallituksen varajäsen (kesk.)
Merikarvia