-

Timo Laaninen

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, Kerava
pastori, toimittaja, 70

Olen Timo Laaninen, seitsenkymppinen pappi ja toimittaja Keravalta. Olen tehnyt kolme työuraa ensin toimittajana, sitten erilaisissa politiikan tehtävissä kuten useiden keskustan pääministereiden avustajana ja keskustan puoluesihteerinä 2010-2016. Ennen virallista eläkkeellejäämistä työskentelin pappima Malmin seurakunnassa vuosina 2018-2021. Sen jälkeen olen toiminut luottamustehtävissä Keravalla, Keravan kaupunginvaltuustossa vuodesta 2021 sekä Vantaan Keravan hyvinvointialueen valtuustossa vuodesta 2022. Perheeseeni kuuluu vaimo, kaksi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Harrasta liikuntaa, josta päävastuun kantaa kolme kertaa päivässä koiramme Gimli.

Vaaliteemat

Talouden sopeutus vaatii aikaa

Vantaan Keravan hyvinvointialue on saavuttanut jopa parempia tuloksia kuin toiminnan käynnistyessä odotettiin. Hoitojonot ovat lyhentyneet, lääkäri- ja hoitajapula on helpottanut ja palveluita on kehitetty voimakkaasti. Esimerkiksi sopivat perhekeskukset, jotka kokoavat yhteen perheiden tarvitsemia palveluja. Tämän kehitystyön tuloksena hyvinvointialue voi saada taloutensa tasapainoon tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, jopa vuoreen 2028 mennessä. Petteri Orpon hallitus vaatii kuitenkin alijäämien kattamista vuoteen 2026 mennessä, mikä on käytännössä mahdotonta. Siihen voitaisiin päästä vain leikkaamalla rajusti perustuslaissa turvatuista sosiaali- ja terveyspalveluista. Siksi vetoan Orpon hallitukseen: Vantaan Keravan hyvinvointialueelle on annettava lisäaikaa talouden sopeuttamiseen.

Palvelut pitää saada läheltä

Keskusta puolustaa voimakkaasti lähipalveluja. Vantaan Keravan hyvinvointialueella tämä tavoite toteutuu varsin hyvin. Tästä on pidettävä kiinni jatkossakin. Keravalaisille on tärkeää säilyttää terveyskeskus ja kehittää Sampolan perhekeskuksen toimintaa. Kannatan lähipalveluiden toteuttamista myös Vantaan alueella.

Turvallisuus luo hyvinvointia

Vantaan Keravan hyvinvointialue pärjää monessa asiassa hyvin, mutta erityisesti yhdessä suhteessa huonosti. Täällä kärjistyvät monet huono-osaisuudesta koituvat turvallisuusongelmat. Ne näkyvät katukuvassa esimerkiksi huumeiden käyttönä ja kauppana. Turvallisuuden vahvistaminen vaatii turvallisuusviranomaisten, kaupunkien ja hyvinvointialueen hyvää yhteistyötä. Nuorten syrjäytymiskierteet on katkaistava, koulujen ja kotien yhteistyötä ja perheiden tukea vahvistettava. Turvallisuuden vahvistaminen voi vaatia myös poliisin valtuuksien ja voimavarojen lisäämistä. On kuitenkin muistettava, että turvallisuutta ei saada vain kurilla ja voimatoimilla vaan on puututtava turvattomuuden juurisyihin. Toimintaohjeeksi sopii yksinkertainen ajatus: hyvinvointi luo turvallisuutta ja turvallisuus luo hyvinvointia.