Pysäköintiä omilla vai veronmaksajien rahoilla?

Keskustelu maksullisesta pysäköinnistä ja sen vaikutuksesta kaupungin elinvoimalle on taas kiihtynyt Hämeenlinnassa muun muassa keskusta-alueen korotettujen pysäköintimaksujen ja asemanseudun uuden pysäköintitalon myötä. Lehdissä kirjoitellaan muun muassa siitä, miten maksullinen pysäköinti on jälleen rahaa pois tavallisilta työssäkäyviltä ihmisiltä ja vaaditaan pysäköinnin hinnan alentamista.

Pysäköintipaikkojen rakentaminen maksaa aina. Hinta paikkaa kohden on toki halvempi hiekkakentällä kuin pysäköintitalossa, mutta tiivillä alueilla kuten kaupungin keskustoissa hiekkakenttä ei käytössä kauaa kestä ilman kunnossapitoa ja toisaalta eipä sinne kovin paljon autojakaan mahdu. Alueilla, joissa pysäköintipaikoille on kysyntää paljon, täytyy rakentaa pysäköintitalo tai todeta ettei alueella ole pysäköintimahdollisuutta. Jälkimmäinen vaihtoehto kantaa harvoin pitkälle, joten talo on rakennettava.

Mutta kuka pysäköintitalon rakentamisen ja kunnossapidon kustantaa? Maailmalla suurkaupungeissa pysäköinti voidaan hoitaa markkinaehtoisesti – tosin hinta lienee silloin usein vielä korkeampi kuin meille täällä Hämeessä on tuttu. Käytännössä markkinaehtoisuus ei helposti toteudu Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa tai pienemmilläkään paikkakunnilla. Kysymys onkin: kuinka paljon veronmaksajien rahaa halutaan laittaa tiettyjen autoilijoiden pysäköintiin? Kärjistäen: kuinka paljon hauholaisen on maksettava veroa jotta hän voi maksaa pysäköintitalon käyttäjän pysäköinnin?

Mielestäni pysäköintikeskustelussa on hyvä muistaa, että ei sekään ole oikeudenmukaista, että ne jotka pysäköintitaloa tai muuta pysäköintipaikkaa käyttävät vaativat muita osallistumaan heidän pysäköintinsä kustannuksiin. Etenkään aikana jona (kunta)talous on muutenkin tiukoilla. Vapaa markkinatalous on asia, jolle toivoisin kannatusta Suomessa – myös pysäköinnin suhteen. Se ei kuitenkaan ole elämiselle välttämättömyys, eikä sen subventointi verorahoilla tue kansantaloutta samalla tavalla kuin vaikkapa koulutus.

Lauri Hämäläinen
Kirjoittaja on Hämeen keskustanuorten puheenjohtaja