Aluevaaleista ja aluevaltuustoista

Aluevaalien ja aluevaltuustojen yksi keskeisimmistä tavoitteista on sotepalveluiden laadun varmistaminen ja parantaminen sekä saatavuudesta huolehtiminen.  Sotepalveluiden yhdistäminen yhdelle organisaatiolle keventää varmasti byrokratiaa ja vähentää asiakkaan pompottelua luukulta toiselle; onhan yhden hallinnoitsijan helpompi hallita saman asiakkaan kaikkia sotepalveluita yhdeltä luukulta, kun nykyisessä tilanteessa hallinnoitsija usein vaihtuu palvelutarpeen muuttuessa.

Kustannukset tuskin ainakaan aluksi pienenevät, vaatiihan yhdistäminen organisaatioiden henkilöstön, toimintakulttuurien ja ATK-järjestelmien ym. yhdenmukaistamista, joka aiheuttaa toteutettaessa varmasti lisäkuluja, jotka ovat toivottavasti pääasiassa kertaluonteisia ja yhdistämisen hyödyt näkyvät jatkossa paitsi palvelujen tasapuolisessa laadussa, myös kustannuksia laskevina.

Vaatimus terveydenhoitopalveluiden tuottamisesta kaikissa toimialueen kunnissa on sinänsä tavoittelemisen arvoinen, mutta lopputulos ei voi olla sellainen, että palvelu on näennäisesti tarjolla, mutta sisällöt eivät vastaa sitä, mitä julkistenkin perusterveydenhoitopalveluiden tulee täyttää, tuotetaan ne siten isommassa tai pienemmässä yksikössä. Eli pienen kunnan pienessä terveyskeskuksessa ei saa olla yhtä kiireistä lääkäriä, joka liukuhihnalta, kysynnän ollessa suurta, hoitaa potilaat nopeasti, mutta ei kykene resurssiensa ja työaikansa puitteissa riittävästi keskittymään haastavampien tapausten diagnosointiin, joita haastavia varmasti joutuu kohtaamaan. Tapahtuuhan terveyskeskuksessa usein lääkärin ja potilaan ensikohtaaminen uusien oireiden kansalaisella ilmennyttyä.  Liukuhihnalta kyllä hoituu vanhojen perussairauksien rutiinikontrollit, lasten selvät korvatulehdukset ja nilkannyrjähtämiset ym. mutta epävarma syöpädiagnosointi ja erilaiset sisätautioireet, harvinaisemmista oireyhtymistä puhumattakaan, vaativat ensikohtaamiselta tarkkuutta, mahdollista konsultointia kokeneempien kollegoiden kanssa ja kykyä lähettää potilas jatkotutkimuksiin heti eikä kuukauden tai kahden jälkeen, kun kotona on ensin seurattu, meneekö oireet aspiriinilla tai /ja levolla ohi.

Näistä syistä vaadin jokaiselle hyvinvointialueelle perustettavalle terveysasemalle riittävää resurssointia lääkärien(monikossa) ja hoitajien sekä laitteiden ja konsultointimahdollisuuksien osalta. Jollei riittävä laatu toteudu, ei puolinaisesti toimivaa terveysasemaa uupuvan lääkärin ja hoitajan resurssilla kannata perustaa, vaan palvelu on tuotettava silloin siellä, vaikka kauempanakin, jossa peräämäni hoidon riittävä resurssointi on toteutettavissa. Muu ei ole sen koommin potilaan, kuin järjestävän organisaationkaan etu.

Timo Silván
Hausjärvi