Kirjat, päivitys 2.11.

Se on sitten aika lopetella Minna Silverin kertoma tarina farao Tutankhamonista. Tästä taitaisi olla luontevaa jatkaa marraskuun vaihtoehto-päivitykseen – kun lokakuussa katsottiin Tutankhamonin hautaan ja siihen, kuinka faraota oli tällä puolen valmistettu matkaan tuonpuoleiseen, jos seuraavaksi pyrkisi menemään rajan toiselle puolelle saakka. Jos viikon sisällä yrittelisi esittelyä Sir Arthur Conan Doylen spiritismistä kertovasta teoksesta Haudantakainen elämä.
Ja jos ennen Tutankhamonia vielä traileri leffasta, joka kertoo fiktion muodossa näistä asioista. Miten vainaja, varsinkin kuoleman tullessa yhtäkkisesti, käsittää oman kuolemansa, ja millä keinoin voi tuonpuoleisesta olla yhteydessä tämän puolen asukkeihin, siitä kertoi M. Night Shyamalanin läpimurtoteos The Sixth Sense (1999, suom. Kuudes aisti) juuri kuten Doyle kirjassaan. Tarina on varmaankin jokaiselle jo tuttu, mutta jos muistin virkistämiseksi kertaus lyhyesti.

The Sixth Sense

—– —– —– —– —– —– —– —– —– —–

Kuukauden Vaihtoehto
Minna Silver: Tutankhamonin salaisuudet
Tallinna Raamatutrükikoja (paino), Gaudeamus 2022
446 sivua

Tiivistelmä 3/3, kirjan sivut 164 – 446.

Nykyisen näkemyksen mukaan Tutankhamonin katsotaan syntyneen Amarnassa farao Ekhnatonin 7. – 11. hallitusvuotena. Amarnassa hänet todennäköisesti naitettiin prinsessa Ankhesenpaatonille, farao Ekhnatonin ja Nefertitin tyttärelle. Ekhnatonin kuoltua ja Smenkharan tai Nefertitin lyhyen hallintokauden jälkeen prinssi olisi noussut valtaistuimelle Tutankhaton-nimisenä noin vuonna 1336 eaa.

Tutankhamon hallitsi useamman vuoden ajan. Tämä näkyy hänen rakennustöissään. Theodore Davisin kaivauttamasta haudasta, jonka luultiin kuuluneen Tutankhamonille, oli paljastunut kaksi pellavakankaan kappaletta, joista toisessa mainittiin Tutankhamonin kuudes hallitusvuosi kartusseineen ja toisessa kahdeksas hallitusvuosi. Kirjuri Horemhebia kuvaavassa patsaassa puolestaan mainitaan Tutankhamonin kahdeksas hallitusvuosi.
Carter esittää, että Tutankhamonin haudasta löytyi myös faraon läntisen virran tilalta peräisin olevista viiniruukuista merkintä 9. hallitusvuodesta. Nykytutkijat ovatkin melko yksimielisiä siitä, että kokonaisuudessaan Tutankhamonin hallituskausi kesti noin yhdeksän vuotta ja että lapsifarao olisi noussut valtaan 8-9-vuotiaana.

Syntymänimi Tut-ankh-aton on yleensä käännetty ”Atonin elävä kuva”. Jo nimellä viestittiin kuninkaallista ja jumalallista asemaa farao Amenhotep IV´n eli Ekhnatonin aloittamassa yksijumalaisessa Aton-uskonnossa, jonka keskukseksi uusi pääkaupunki oli muotoutunut Amarnassa. Tutankhaton todennäköisesti kruunattiin vielä Aton-jumaluuden pääte nimessään.
Tulkinta seuraa Flinders Petrien ajatusta, jonka mukaan poikafarao kantoi hallitusajastaan kuusi vuotta Tutankhatonin nimeä ja kolme vuotta Tutankhamonin nimeä. Perusteluina Petrie esitti Amarnasta löydettyjen Tutankhamoniin liittyvien esineiden määrän.
Myöhemmin on ehdotettu, että nimenmuutos Tutankhatonista Tutankhamoniksi, samoin kuin puolison nimenmuutos Ankhesenpaatonista Ankhesenamoniksi, olisi tapahtunut hallituskauden puolivälissä, noin poikafaraon neljäntenä hallitusvuotena.

Prinsessan naiminen olisi jo itsessään merkinnyt Tutankhatonille paikkaa Egyptin perinteisessä vallanperimysjärjestyksessä, mutta nykyisin tiedetään Tutankhatonin olleen syntyjään prinssi. Hän oli jo lapsena valmistautunut kuninkaalliseen tehtävään leikkiessään hallitsijan valtikan, varstan ja paimensauvan pienoismalleilla, jotka asetettiin mukaan hänen hautansa myöhemmin.
Tutankhamonin haudasta paljastui myös lapselle tarkoitettu tuoli joka muistutti valtaistuinta. Se on tyypiltään hyvin afrikkalainen, veistetty eebenpuusta ja koristeltu upotetuin geometrisin norsunluukoristein sekä kultalevyihin pakotetuin aihein. Tuolilla on leijonan tassut jalkoina, ja jälleen tässä huonekalussa nähdään, kuinka kuninkuus yhdistetään leijonaan. Oliko tämä prinssin tuoli vai poikafaraon ensimmäinen valtaistuin?

Ennen Ekhnatonin Amarna-vallankumousta Amonin oli perinteisesti katsottu olleen tärkeä faraon suojelija. Thebassa Karnakin Amonin temppeli oli näytellyt merkittävää osaa faraoiden kruunajaisseremonioissa. Tutankhatonin kruunajaisiin mennessä Amonin temppeli ei vielä ollut täysin korjattu sen jouduttua laiminlyödyksi lähes koko Ekhnatonin valtakauden ajan.
Todennäköisimmin Tutankhaton kruunattiin Karnakin Amonin temppelissä kolmannen pylonin eli porttirakennelman alueella ja sitä seuraavien obeliskien luona. Tästä todisteena on säilynyt veistoksia.

Tutankhamon on tullut tunnetuksi nimenomaan kultaisesta kuolinnaamiostaan. Siinä poikafaraolla on päässään raidallinen liinamainen nemes-päähine. Se on laskostettu niin, että se laskeutuu sivuilta ja pään takaosaan kimpuksi kerättynä. Otsalle on sijoitettu kuninkaallinen uraeus-kobra. Leuassa faraolla oli punottu parta.

Tutankhamonin haudasta löytyi yhteensä neljä valtaistuimeksi tulkittua istuinta. Niistä kuuluisin on Tutankhamonin kullattu valtaistuin,  jonka selkämyksessä hän esiintyy vaimonsa kuningatar Ankhesenamonin kanssa. Se on veistetty puusta ja silattu lehtikullalla, ja koristelut on tehty lasiupotuksin terrran värillä, lapis lazulin sinisen ja turkoosikiven väriä seuraten.
Istuimen jalkoina ovat kultaiset leijonan tassut, jotka johtavat istuimen edessä ulkoneviin kultaisiin leijonan päihin. Kultaisissa kädensijoissa siipensä levittävät käärmepäiset kotkat, jotka kantavat sekä Ylä- että Ala-Egyptin kruunua ja tukevat kuninkaan kartusseja siivenkärjillään.
Valtaistuimen selkämyksen etupuolella kuvataan farao ja kuningatar palatsissa jonkinlaisen koristellun baldakiinin eli katoksen ja aurinkojumaluus Atonin kiekosta lähtevien suojelevien säteiden alla. Tutankhamon istuu pehmustetulla tuolilla nojaten oikealla kädellään sen selkämykseen, ja Ankhesenamon seisoo hänen edessään koskettaen häntä hellästi oikealla kädellään.
Kuningattarella on voiteluastia toisessa kädessään ja koskettaessaan faraota hän itse asiassa vaikuttaa voitelevan tätä. Onko kysymys rituaalisesta öljyämisestä vai vain hyväntuoksuisella palsamilla voitelusta, siitä ei ole varmuutta, mutta valtiollisessa istuimessa rituaalinen voitelu olisi luonteva osuus kuninkuuteen liittyvissä seremonioissa. Jo muumiota käsitellessään Carter huomioi muinaisen hallitsijoiden voitelutavan. Voiteiden tuli antaa elinvoimaa vielä kuolemankin jälkeen.
Valtaistuimen selkämyksen takana kuvataan papyruskaislikkoa, jossa lentelee vesilintuja, ja selkää kannattelee joukko kobria. Takana on myös kirjoitus, jossa hallitsija esiintyy vielä nimellä Tutankhaton. Tämä saattaa viitata siihen, että valtaistuin ehkä oli käytössä hallitsijan vielä oleskellessa Amarnassa. toisaalta farao esitetään jo varttuneena.

Ennen Tutankhamonin haudan löytymistä tiedettiin, että Amenhotep IV eli Ekhnaton oli Tutankhamonia edeltänyt farao. Välissä oli muutaman vuoden hämärä hallituskausi, joka perinteisesti on yhdistetty farao Smenkharaan, sittemmin myös kuningatar Nefertitiin. Amarnassa Ekhnaton esiintyy useissa piirtokirjoituksissa valtaistuinnimellään Neferkheperura-Waenra, Ylä- ja Ala-Egyptin hallitsija.
Ekhnatonin vaimoista kuuluisin oli kauneudestaan tunnettu Nefertiti, joka syntyi noin vuonna 1370 eaa. Hänen nimensä esiintyi myös muodossa Neferneferuaton-Nefertiti. Hän nousi Ekhnatonin päävaimoksi ja toimi mahdollisesti tämän kanssahallitsijana.

Ollessaan vielä Amenhotep IV, ennen Atonin yksijumalaisuuteen kääntymistä ja uuden hallintokaupungin rakentamista, Ekhnaton mahdollisesti aloitti Thebassa oman kuninkaallisen hautansa rakentamisen. Kuninkaiden laakson läntisessä osassa keskeneräiseksi jääneen haudan WV₂₅ on arveltu kuuluneen hänelle.
Uuteen pääkaupunkiinsa Amarnaan siirryttyään Ekhnaton perusti erillisen kuninkaallisten ja ylhäisön hauta-alueen ja hakkautti sen kallioihin oman hautansa, joka on nimetty numerolla TA₂₆ ja jonka hän halusi viimeiseksi leposijakseen. Paikka oli kapeassa laaksossa syrjässä päälaaksoissa.
Haudasta paljastui Ekhnatonin graniitista veistetty sarkofagi, jonka piirtokirjoituksissa omistetaan valta Aton-jumaluudelle. Sarkofagin jokaisessa kulmassa esitetään suojelijana kuningatarvaimo Nefertiti kuin jumalatar, levitetyin käsivarsin.

Todennäköisesti Ekhnaton oli alun perin haudattu sarkofagiin, mutta hänen muumiotaan ei Amarnasta paljastunut. Haudassa oli pystykivi, jossa Ekhnaton, Nefertiti ja kaksi heidän vanhinta tytärtään kuvataan palvomassa Aton-jumalaa. Hautaan oli valmistettu myös paikka yhdelle perheen naisista, jonka henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi. Hautaan valmistettiin niin ikään sivukammio prinsessa Meritatonille, jonka sarkofagin paloja löydettiin myös paikalta. Yksi keskeneräinen kuninkaallinen hauta faraon haudan yhteydessä oli ehkä tarkoitettu toiselle tyttärelle ja/tai kuningatar Nefertitille, Ekhnatonin vaimolle. Ekhnaton ei siis muista uuden valtakunnan faraoista poiketen perheineen halunnut tulla haudatuksi Theban kuolleiden kaupungin Kuninkaiden laaksoon, kun hänestä oli tullut uuden Aton-uskonsa kannattaja.

Haudan KV₅₅ esineistössä havaittiin jo tutkimusten alkuaikoina todisteita, jotka ovat johtaneet farao Ekhnatoniin. Haudan esineistö noudattaa pitkälle Ekhnatonin aloittamaa Amarna-tyyliä, ja Aton esiintyy useissa kohdin löydöissä jumaluutena. Hautaa onkin kutsuttu ”Amarna-kätköksi”.
Haudan lattialta paljastui Ekhnatonin nimellä varustettuja savilaattoja. Hauta sijaitsee lähellä Tutankhamonin hautaa. Haudasta löytyi lisäksi sinettejä ja sinettipainaumia, joissa oli Tutankhamonin kartussi. Ne viittaavat siihen, että Tutankhamon olisi nimenomaan siirtänyt Amarnasta muumioita uudelleen haudattaviksi Theban Kuninkaiden laaksoon.

Haudan koristellussa ihmismuotoisessa arkussa, jossa lepäsi muumio, oli kaiverrettuna Ekhnatonin nimi. Setripuisen arkun kasvoja peitti osittain rikkoutunut kultainen naamio, ja päässä oli peruukki sekä kultaisen korppikotkan muotoon valmistettu kruunu. Otsalta nousi pronssista muotoiltu kuninkaallinen uraeus-kobra. Koko arkkua peitti kullasta ja muista väreistä valmistettu höyhenkuviointi.
Palasiko Ekhnaton näin sittenkin viimeisellä matkallaan Theban Kuninkaiden laaksoon – kuolleiden kuninkaiden kaupunkiin, jonka hän oli uuteen pääkaupunkiin muuttaessaan jättänyt taakseen?

Kuninkaiden laaksossa sijaitsevan haudan KV₅₅ löytymisen aikoihin egyptologisissa, antropologisissa ja lääketieteellisissä tutkimuksissa tehtiin jo muumiosta johtopäätöksiä. Patologiaan erikoistunut G. Elliot Smith oli tutkinut haudan KV₅₅ miesvainajan vuonna 1907. Vainajalla oli kuitenkin erityisen leveä lantio.
Lähemmissä tutkimuksissa vainaja osoittautui leveästä lantiostaan huolimatta mieheksi, iältään 25-26-vuotiaaksi – ellei 2-3 vuotta nuoremmaksi tai vanhemmaksi.

Seuraavassa vuoden 1912 julkaisussaan Smith piti muumiota Ekhnatonina. Oli nimittäin havaittu, ettei muumiokääreitä ollut avattu, ja vainajan kääreisiin liittyvissä kultaisissa nauhoissa oli farao Ekhnatonin nimi. Arkussakin oli siis niin ikään kaiverrettuna Ekhnatonin nimi. Myös Tutankhamonin muumion alkuperäiset tutkijat, kuten anatomian professori Douglas E. Derry, olivat jo 1920-luvulla sitä mieltä, että haudan KV₅₅ muumio oli Ekhnaton. Juuri tuohon muumioon Derry oli tehnyt Tutankhamonin muumion kanssa vertailuja ja havainnut hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä.

2000-luvun alkupuolella haudan KV₅₅ miehen ikä määriteltiin kuitenkin uudestaan hieman yli 20-vuotiaaksi, joten joidenkin tutkijoiden mukaan kysymyksessä ei näin olisi voinut olla Ekhnaton. Tuolloin päädyttiin siihen, että kyseessä oli Ekhnatonin seuraaja, lähes tuntemattomaksi jäänyt farao Smenkhara.

Tunnettu egyptologi Zahi Hawassi työryhmineen jatkoi haudan KV₅₅ miespuolisen muumion tutkimuksia. Hawassin tutkimukset ovat edenneet aikaisemmista vainajan ulkoisista fyysisistä merkeistä DNA´han ja kromosomeihin. Kuningatar Tejen muumio sekä Tutankhamonin haudasta löytynyt Tejen hiuskiehkura ja erilaiset muinaiset tekstit toimivat tutkimusaineistoina.
Johtopäätökseksi on saatu, että haudan KV₅₅ miespuolinen vainaja todennäköisimmin oli kuitenkin Ekhnaton eikä Smenkhara. On myös vaikea sivuuttaa niitä tosiasioita, jotka näyttävät monilta myöhemmiltä tutkijoilta jääneen havaitsematta, että arkkuun oli siis kaiverrettu Ekhnatonin nimi, ja muumion koskemattomien kääreiden nauhoissa havaittiin niin ikään Ekhnatonin nimi jo 1900-luvun alkuvuosina.

Kunningatar Nefertitille ja farao Ekhnatonille sekä heidän vanhimmalle tyttärelleen Meritatonille oli määrätty rakennettaviksi haudat Amarnaan. Jos he kuolisivat muualla, heidät olisi tuotava Amarnaan haudattaviksi niin kuin Ekhnaton oli itsekin suunnitellut. Amarnasta on löydetty Nefertitin hautaukseen kuuluvia shabti-pienoispatsaita, mikä saattaisi viitata Nefertitin kuolemaan Amarnassa.
Ekhnaton ei lopulta päätynyt Amarnaan eikä Nefertitiäkään ole sieltä löydetty. Mitä ilmeisimmin Nefertiti haudattiin lopulta Kuninkaiden laaksoon Thebaan kuten Ekhnatonkin ja Tutankhamonin muita sukulaisia.

Farao Amenhotep III oli kuningattarensa Tejen kanssa lopulta siirretty farao Amenhotep II´n hautaan KV₃₅, joka on viime vuosikymmenien aikana avannut tietoa Tutankhamonin sukulaisuussuhteista. Nämä farao Ekhnatonin isäksi ja äidiksi tunnistetut muumiot ovat olleet tärkeitä johtolankoja Tutankhamoniin. Haudasta paljastui vanhemman Tejen lisäksi nuoremman naisen muumio, joka myös on avannut yhteyksiä Tutankhamonin perimään.

Voidaanko haudasta KV₃₅ löytynyt nuori nainen identifioida Nefertitiksi? Siitä ei ole varmuutta, mutta havaittiin, että naisen kallo oli epämuodostunut. Lääketieteen asiantuntijat ovat arvioineet Nefertitin kallon muotoa myös taiteesta käsin, ja veistoksissa sekä reliefeissä on nähty takaosan epämuodostumia, ilmeisesti tarkoituksellisena toimenpiteenä.
Haudasta KV₂₁ on löydetty kaksi naisen muumiota, joista kumpikin on patologisesti tutkittu, ja muumion KV₂₁B on katsottu mahdollisesti olevan Nefertiti. Jos hautojen KV₃₅ ja KV₂₁ muumioista joku olisi Nefertiti, ei hautojen välttämättä tarvinnut olla Nefertitin muumion varsinaisia hautapaikkoja Kuninkaiden laaksossa.

Carter löysi Tutankhamonin haudan edustalta sekaisin niin Ekhnatoniin, Smenkharaan kuin Nefertitiin liittyviä esineitä. Egytologi Nicholas Reeves on suorittanut viime vuosina Tutankhamonin haudassa tutkimuksia löytääkseen hautakammion läntisen seinän takaa Nefertitin haudan. Reeves päätyi tähän olettamukseen seuratessaan taidesäätiö Factum Arten laserkeilauksia eli -skannauksia Tutankhamonin haudassa.
Factum Arten tarkoituksen oli luoda haudasta todellinen 3D-tulostettu kopio. Sen suunniteltiin vähentävän haitallisia turistimääriä varsinaiseen hautaan, kun ihmisillä olisi mahdollisuus tutustua haudan tilaan kopiona.
Reevesin väittämän mukaan Tutankhmonin hautakammion geofysikaalisissa tutkimuksissa arveltu tyhjä tila ei vielä ole paljastanut salojaan – siis mikäli sellainen seinän takana sijaitsisi. Torinon polyteknillisen yliopiston tutkimusryhmän seinälle suorittamat tutkatutkimukset kuitenkin viittasivat siihen, ettei salattua kammiota olisi haudan seinän takana olemassa.

Mamdouh Edamatyn johtama egyptiläinen tutkimusryhmä on sittemmin jälleen käynyt kammion seiniä läpi tutkalaittein ja on mielestään havainnut poikkeaman, joka viittaisi seinän takana olevaan kammioon. Tosin seinä ei ollut sama, johon Reeves oli omissa tutkimuksissaan päätynyt.
Tutankhamonin haudan sisältäkin on löydetty Nefertitin ja farao Smenkharan nimellä varustettuja esineitä. Jos Nefertiti lepäisi Tutankhamonin haudan yhteydessä, kysymys kenelle hauta alun perin oli tarkoitettu ja tulkinnat sukulaisuussuhteista heräisivät ehkä uudestaan.
Ekhnatonin kuoleman jälkeen Tutankhamonin valtakautta edeltänyt muutaman vuoden jakso on jäänyt hämärän peittoon. Hallitsiko tuolloin, kuten perinteisesti on uskottu, Smenkhara, mahdollisesti Ekhnatonin veli ja vävy tai jopa Tutankhamonin veli?

Jos Nefertiti olisi haudattu ennen Tutankhamonia hautaan KV₆₂, olisi outoa, ettei Nefertitin sinettiä ollut ovessa. Nefertiti todennäköisimmin kuitenkin oli kuollut ennen Tutankhamonin valtaannousua. näin hänen hautaamisensakin olisi edeltänyt Tutankhamonia. Jos Smenkhara tai Nefertiti olisi saanut viimeisen leposijansa haudassa, saattaisi olla, etteivät Tutankhamonin haudanneet olisi ehkä viimeiseksi halunneet merkitä kuningattaren haudan ovea sineteillä.

Ja sitten, kuka oli Ekhnatonia muutama vuosi myöhemmin seuranneen Tutankhamonin isä? Monet egyptologit uskoivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, että Tutankhamon olisi ollut Amenhotep III´n poika. Tämä johtui British Museumissa sijaitsevissa leijonapatsaissa esiintyvistä piirtokirjoituksista, joissa Tutankhamon kutsuu Amenhotep III´a isäkseen, mutta isä-nimitys ei muinaisessa Egyptissä automaattisesti merkinnyt suoraa isyyttä, vaan faraot kutsuivat edeltäjiään myös isiksi. Nimitys saattoi siis olla vain yleistä kunnioitusta edeltänyttä faraota kohtaan.
Hermopoliksesta on löydetty rakennuskiviä, jotka ovat alun perin sijainneet Ekhnatonin palatsikaupungissa Akhnetatonissa eli Amarnassa. Ne oli kuljetettu pois Amarnasta Horemhebin, yhden Tutankhamonin seuraajista, käskystä.
Yhdessä kivessä Tutankhatonia kutsutaan kuninkaan eli Ekhnatonin ”rakastamaksi pojaksi hänen ruumiistaan” ja Akhesenpaatonia ”kuninkaan rakastamaksi tyttäreksi hänen ruumiistaan”. Samassa yhteydessä esiintyy kuvattuna myös Ekhnatonin vaimo kuningatar Kija.

Kun muumiotutkimuksissa todettiin, että haudan KV₅₅ miespuolinen muumio olisi mitä ilmeisimmin Ekhnaton, avautui myös mahdollisuus tutkia, oliko Ekhnaton Tutankhamonin isä. Vaikka ennestään tiedettiin, että Ekhnaton oli Tutankhamonin appi, Carter oli jo Tutankhamonin arkun äärellä vakuuttunut siitä, että Ekhnaton oli Tutankhamonin isä, kun hän havaitsi vainajan ilmiömäisen yhdennäköisyyden haudassa KV₅₅ jo alun perin Ekhnatoniksi tulkitun faraon muumion kanssa.

Kun todennäköisyys Ekhnatonin isyydestä vahvistui, ymmärrettiin, että hänen tyttärensä prinsessa Ankhesenpaaton oli joko Tutankhamonin sisarpuoli tai varsinainen sisar. Läheinen verisukulaisuus oli siis ilmeinen, ja Tutankhamonin äitikysymys edelleen ratkaisisi Ankhesenpaatonin aseman.

Oliko kuningatar Nefertiti Tutankhamonin äiti? Ekhnatonin ja Nefertitin perheessä kuvattiin taiteessa vain tyttäriä, joita oli jopa kuusi. Nefertiti on usein ehdotettu Tutankhamonin äidiksi, mutta taidehistorialliset havainnot ja viimeaikaiset geneettiset tutkimukset eivät ole teoriaa vahvistaneet. Jälkimmäisen syynä on se, ettei Nefertitin muumiota ole pystytty täysin varmistamaan tunnettujen naismuumioiden joukosta. Egyptologi Aidan Dodson kuitenkin pitää Nefertitiä varteenotettavana äitikandidaattina.

Farao Ekhnatonilla oli useita vaimoja, joista kuningatar Nefertitin lisäksi vain kuningatar Kija esiintyy lähteissä mainittavammin. Hän on faraon ”suuresti rakastama vaimo”. Eräät tukijat ovatkin päätyneet käsitykseen, että Tutankhamonin äiti olisi ollut kuningatar Kija.
Edellä mainittu Hermopoliksen rakennuskivikin saattaisi viitata siihen, koska Ekhnaton esiintyy siinä Tutankhamonin lihallisena isänä toisen vaimonsa Kijan seurassa. Amarnasta ja muualta Egyptistä on löydetty useita esineitä, jotka valottavat kuningatar Kijaa, mutta häntä koskevat kuvalliset ja kirjalliset lähteet ovat vaitonaisempia kuin mitä Nefertitistä tunnetaan.

Amarnassa joitakin pienempiä rakennuksia oli omistettu Kijalle, mutta Kijan ja hänen tyttärensä nimiä oli myöhemmin poistettu niistä Nefertitin tyttärien käskystä. Carlsbergin glyptoteekissä on kuninkaallista lintupäähinettä kantava kaiverrettu naishahmo, joka on alun perin esittänyt Kijaa, mutta on muutettu esittämään prinsessa Meritatonia, Nefertitin tytärtä, Smenkharan sekä isänsä Ekhnatonin puolisoa. Kijan muistoa olisi siis ryhdytty tuhoamaan Nefertitin tyttären Meritatonin hyväksi, Meritatonistahan tuli myös kuningatar.

Farao Amenhotep II´n haudasta KV₃₅ oli löytynyt farao Amenhotep III´n ja kuningatar Tejen muumion lisäksi nuoremman naisen muumio, joka oli jo pitkään levännyt Kairon Egyptiläisessä museossa. Haudan nuorempi nainen oli kuollessaan arviolta noin 25-vuotias.
Muumioiden DNA-tutkimukset osoittavat, että nuori nainen oli Tutankhamonin äiti ja Ekhnatonin sisar. Siitä ei ole tietoa, olisiko Nefertiti tai Kija ollut Ekhnatonin sisar. Näitä mahdollisuuksia ei voi sulkea pois, kun sekä Nefertiti että Kija ovat vielä varmistetusti löytämättä tai tunnistamatta.
Nuoren naisen muumio oli pahoin turmeltunut varsinkin rintakehästä, ja patologisissa tutkimuksissa on voitu havaita, että prinsessa ja/tai kuningatar oli haavoittunut jo eläessään.

Amenhotep III´n keskeisimmistä tyttäristä tunnetaan Satamon (Sitamon), Iset, Henuttaneb, Nebetah ja Baketaton. Satamon oli Amenhotep III´n ja Tejen vanhin tytär ja siten Ekhnatonin sisar. Hänet tunnetaan historiallisista lähteistä ja hautalöydöistä, kuten tuoleista, jotka löytyivät isovanhempien Jujan ja Tujun haudasta. Hän muutti hovin mukana Amarnaan äitinsä Tejen kanssa.
Kuningatar Tejen tilanhoitaja Hujan haudan korkokuvissa puolestaan prinsessa Baketaton esiintyy Tejen seurassa. Hän olisi ollut Tejen nuorin tytär. On myös esitetty, että Baketaton olisi sittenkin ollut Ekhnatonin ja Kijan tytär.
Voi pohtia, oliko Satamon tai Baketaton Tutankhamonin äiti. Satamon sopisi hyvinkin Tutankhamonin äidiksi, sillä olisi ollut luontevaa, että hänet vanhimpana prinsessana olisi haudattu kuningatar Tejen kanssa hautaan KV₃₅. On jopa esitetty, että kuningattareksi tultuaan Satamon olisi ottanut nimekseen Kija.

Olivatko Nefertiti tai/ja Kija siis sittenkin Ekhnatonin sisaria? On esitetty epäilyjä Nefertitin ja Kijan suhteesta, ja kuinka Nefertiti olisi halunnut syrjäyttää Kijan. Se olisi ollut mahdollista, jos Kija olisi synnyttänyt miespuolisen vallanperijän, joka olisi ollut uhka Nefertitin linjalle.
Mistä nuoren naisen väkivaltainen kohtalo olisi voinut johtua? Liittyikö kuolema valtataisteluihin? Oliko kyse Nefertitistä vai Kijasta, vai oliko mustasukkaisuus saanut Nefertitistä yliotteen? Olihan Tutankhamon, nuoren naisen poika, valtaistuimen perijä. Olivatko Kijan arkun muutokset, hänen kartussinsa poisto, hänen muotokuviensa tuhoaminen ja haudasta KV₃₅ muumiona tunnetun nuoren naisen kohtalo yhdistettävissä Kijan kohtaamaan valtataisteluun?

Tuntemattoman nuoren naisen, Ekhnatonin sisaren, persoona jää vielä jokseenkin hämärän peittoon. Kijan kalsiittisten kanooppiastioiden muotokuvissa saattaa kuitenkin piillä viesti, joka johtaisi sukulaissuhteen Tejeen. samassa haudassa oli siis myös Tejen hautajaiskatos. Itse Tutankhamonin katsotaan siirtäneen muumion ja esineet hautaan KV₅₅. Kijan mahdollisesti väkivaltainen kohtalo kätkee arvoituksen, mikä viittaisi Tutankhamonin äidin uhkaavaan asemaan valtataisteluissa.
Vaikka nuoren naisen muumion identifionti historialliseen henkilöön on vielä jäänyt avoimeksi, tutkimukset ovat silti ratkaisseet melko pitkälle Tutankhamonin äitikysymyksen ongelman.

Kun tarkastellaan Tutankhamonia kuvaavia esineitä, hänen restauraatiotaan ja hallintonsa kehitystä, voidaan nähdä poikafaraon roolin vahvistuneen lapsikuninkaasta aikuiseksi tultaessa. Poikafaraon aikuistuessa nähdään hänen aktivoituneen ja ehkä löytäneen oman linjansa, joka saattoi jopa poiketa hänen neuvonantajiensa mieltymyksistä. Sitä voi miettiä, koettiinko tämä vallankahvaan päässeiden neuvonantajien taholta uhkana.

Jo Theodore Davisin tekemässä hautalöydössä esiintyi vihollista lyövä Tutankhamon. Poikafaraon haudasta löydettyjen säilytysarkkujen maalauksissa kuvataan Tutankhamon osallistumassa taisteluihin.

Niin kutsuttu suuri syyrialainen sota on sijoitettu farao Ekhnatonin valtakauteen, jolloin heetit valtasivat alaa Pohjois-Syyriasta. Näyttää siltä, että heetit saivat vähitellen yliotteen alueista, joissa Mitannin valtakunnan hurrit olivat pitäneet valtaa. Egypti näyttää taistelleen entisellä vasallialueellaan Kadehissa huonolla menestyksellä. Ekhnatonin joukot taistelivat alueella, mutta ei ole varmaa tietoa, osallistuiko Ekhnaton itse Syyriassa taisteluihin.

Kuten monista kuvauksista voi havaita, Tutankhamon esiintyy usein nahasta valmistettu sininen khepresh-sotakruunu päässään. Haudan sivukammiosta löytyi myös nahanpaloista kootun sotahaarniskan jäännöksiä. Aseistus oli koettu välttämättömäksi tuonpuoleiseen matkustettaessa. Esim. faraon muumion yhteydessä löytyneet tikarit olivat silmiinpistävästi lähellä vainajaa ja näyttävät olleen osittain kuninkuuteen liittyviä seremoniallisia aseita.
Haudasta löydetyssä tunnetussa pienoispatsaassa Tutankhamon seisoo pienen papyruslautan päällä. Hän pitelee kädessään keihästä tai harppuunaan, jolla hän ilmeisesti metsästää vesipuhvelia tai pyydystää suurempia kaloja.
Tutankhamonin kuuluisimman kultaisen valtaistuimen astinlaudassa näkyvät yhdeksän maan jouset, ja vastaava kuvaus esiintyy myös Amarnan palatsien lattioissa, joita ylimystö polki jalkojensa alla. Faraon ristijalkaiseen valtaistuimeen puolestaan kuuluu jakkara, jossa kuvataan hallitsijan yhdeksän sidottua alamaista hänen jalkojensa alla. Näin symbolisesti alistettiin kansoja hänen alaisuuteensa.

Taistelijan, metsästäjän ja alistajan roolit nousevat siis esiin faraon toiminnassa. Näissä rooleissa farao on niin poliittinen imperiumin valtias kuin luomakunnan herra. Kummassakin roolissa faraolla kuvataan aseinaan keihäitä, jousia, nuolia, bumerangeja ja taisteluveitsiä. Hän samastuu hallitsijana jumalallisen sfinksin hahmoon, kun hänet kuvataan sfinksinä, joka tallaa viholliset alleen.

Kuolemansyyntutkinta ei ole antanut aukotonta vastausta Tutankhamonin kuoleman aiheuttajasta, joten monenlaiset teoriat voivat edelleen hyvin. Taudit, murha ja onnettomuus ovat kaikki tutkimuksen vaihtoehtoina.

Amarnan kallioiden haudoista ei ole löytynyt Tutankhamonille poikavuosina hakkautettua ja varattua hautaa niin kuin Ekhnatpnille, Nefertitille ja tyttärille. Tutankhamonin nimeä kantavat sinettipainautumat Theban Kuninkaiden laakson haudassa KV₅₅, josta farao Ekhnatoniksi tunnistettu muumio löytyi, viittasivat Tutankhamonin olleen restauraationsa jälkeen vastuussa perheensä kuninkaallisten muumioiden kuljetuksesta Amarnasta Thebn Kuninkaiden laaksoon. On siis oletettavaa, etä Tutankhamon olisi myös hakkauttanut itselleen Kuninkaiden laaksoon oman hautansa.
Kuninkaiden laakson hauta KV₆₂, johon Tutankhamonin muumio siis vietiin lepäämään, ei silti mitä ilmeisimmin ollut tarkoitettu Tutankhamonille, koska se oli hallitsijoiden hautoihin nähden pieni ja vaatimaton..Hautakammion ahtaus oli kultaisen pyhäkön kokoon nähden silmiinpistävää. Näyttää myös siltä kuin hautalahjoja olisi sullottu sinne kiireessä, ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka seinämaalausten viimeistely ei ollut parasta mahdollista laatua.

Osa esineistä ja arkuista oli selvästi tarkoitettu alun perin jonkun toisen hautaukseen. On ehdotettu, että Tutankhamonin hauta olisi ollut tarkoitettu farao Smenkharalle, ja haudan edessä olikin Smenkaharan kuten myös Ekhnatonin sekä Tutankhamonin nimeä kantavia ruukunpalasia ja rikkoutuneia laatikoita. Ei siis ihme, että Carnarvon alussa odotti yhden hautaan sijoitetuista olevan poikafaraota edeltänyt farao Smenkhara.
Sekä Smenkharan että Nefertitin tai Smenkhara-Nefertitin katsotaan kuolleen ennen Tutankhamonia. Smenkhara oli jättänyt vain vähän vakuuttavia jälkiä Amarnan hautapiirroksen ja sinettisormusten lisäksi. Tutankhamonin hautauksen joissakin uudelleenkäytetyissä esineissä Smenkharan nimi on häivytetty.
On esitetty, että nimenomaan keskimmäinen Tutankhamonin arkuista olisi ollut tehty Smenkharalle. Sen valmistustekniikka ja faraon kasvot poikkeavat ylemmästä ja alemmasta arkusta. Kartussikin näyttää muokatulta.

Pitkään on yritetty tunnistaa Ekhnatonin ja Smenkharan muumiota sekä pohdittu Smenkharan ja Nefertitin persoonan mahdollista yhdistymisen ongelmaa sekä sitä, oliko Tutankhmonin hauta tarkoitettu myös kuningattarelle.
Viime aikojen yllätyksiin on kuulunut myös havainto, että Tutankhamonin kuolinnaamio olisi tehty osista, ja sen niskaosa muodostuu palasesta, josta on raaputettu pois Nefertitin nimi. Tämä viittaa siis siihen, että kuolinnaamiossa oli käytetty Nefertitin kuolinnaamion osaa. Kuolinnaamion kasvojen on kuitenkin vakuuttavasti todettu alun perin kuuluneen Tutankhamonille, ja kasvo-osan taakse on kaiverrettu maaginen lause Kuolleiden kirjasta.

Smenkaharan ja Nefertitin kaksoissinettien oli siis katsottu viittaavan Neferttiin faraona, mutta ennen Smenkharan kuolemaa vallalla on saattanut olla myös jonkinlainen kaksoismonarkia.

Tutankhamonin hautaa tutkiessaan Silverille on syntynyt ajatus, että Theodore Davisin ”hämäävä” hautalöytö olisi sittenkin saattanut alun perin olla Tutankhamonille tarkoitettu hauta. se oli aivan Tutankhamonin lopullisen haudan KV₆₂ luona. Ajatusta puoltaisi myös se, että haudasta löytyi Tutankhamonille kuuluvaa esineistöä ja haudan luota poikafaraon palsamointivälineitä sekä hautajaisaterian jäänteitä.

Monien maallikoiden mielestä kulta on ollut arkeologisten kaivausten mielenkiintoisinta antia, mutta kultalöydöt eivät ole modernin arkeologisen tutkimuksen keskeisiä tavoitteita. Arkeologia tutkii esineiden kautta ihmisiä ja ihmisyhteisöä.
Howard Carterista tuli aikoinaan superjulkkis, ja monet Lähi-idän tutkimuksen arkeologiset hahmot nousivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla ”sankariarkeologeiksi. Omanlaisensa ”sankariarkeologi” on myös fiktiivinen Indiana Jones, mutta vaikka Indy filmimaailmassa näyttäytyykin arkeologin prototyyppinä, ei hänen jyräävä tyylinsä oikeaan elämään siirrettynä Silveriä innostumaan saisi (katsokaapa huviksenne sillä silmällä, millaiseen kuntoon tutkittava maasto Indyn jäljiltä usein jää, alkaen siitä ensimmäisen Indy-leffan alkujaksosta). Itse asiassa hahmon esikuvaksi mainitun arkeologin Vendyl Jonesin luvattomia tihutöitä Silverkin on ollut todistamassa ja joutunut ilmoittamaan niistä paikalliseen museovirastoon.

Kun lordi Carnarvon kuoli äkillisesti Kairossa osallistuttuaan Tutankhamonin haudan avaamiseen, myytti faraoiden kirouksesta alkoi elää. Suuri yleisö alkoi omaksua ajatusta, että muumiot kostavat, kun näiden hautarauhaa rikotaan.
Tällaista ajatusta kannatti myös Sherlock Holmesista parhaiten tunnettu kirjailija Sir Arthur Conan Doyle. Hänkin näki kirouksen Carnarvonin kuoleman syyksi.
Kirous olisi myös johtunut osittain hautaloitsuista. Huhuja kirouksesta siivitti myös Carterin hankkiman kanarialinnun joutuminen kobran uhriksi.
Varsinaisia kirousmainintoja ei Tutankhamonin haudasta ole kuitenkaan koskaan löytynyt, mutta joidenkin kaivaukseen osallistuneiden kuolema innoitti kirousmyytin leviämistä. Mielikuvitus pääsi valloilleen ja syntyi folklorea, joka ruokki aihetta.

Ajatus faraoiden tai muumioiden kirouksesta oli alun perin lehdistön luoma. Se myi lehtiä ja innosti mysteeristä kiinnostuneita sekä tarinankertojia. Pian alettiinkin lähettää museoihin esineitä, jottei jouduttaisi faraon kirouksen alle.
Mutta, Carter, joka johti haudan tutkimuksia, ei kuollut ennenaikaisesti, eikä myöskään lordi Carnarvonin puoliso lady Almina, joka jatkoi kaivauksen rahoitusta miehensä poismenon jälkeen. Suurin osa hankkeeseen osallistuneista ei menehtynyt haudan tutkimusten aikana eikä niitä välittömästi seuranneina vuosina.
Carterin kuollessa vuonna 1939 yksinäisenä ja onnettomana miehenä Hodginsin tautiin kirouksen ajatus kuitenkin toistui jälleen kirjoituksissa. Tutankhamon-innostus oli laantunut lopulta 1930-luvulla, mikä vaikutti Carterin elämään sairauden ohella, joten vaikea Carterin loppuelämässä sentään kirousta on nähdä. Sekin oli aivan luonnollista, etteivät haudan parissa työskennelleet työtoveritkaan olleet enää entiseen tapaan yhteydessä.
Arkeologeja valitettavasti kuolee kentällä eri syistä, mitä ei yleensä ole tavattu nähdä merkkinä kirouksesta, vaan siitä, että kyseiseen ammattiin on sisältynyt rankkaa työtä ja olosuhteista johtuvia riskejä.

Hautansa ansiosta Tutankhamon saavutti jälkimaailmassa kuolemattoman maineen huolimatta tarkoituksellisista tuhotoimista, joita hänen nimeensä oli piirtokirjoituksissa ja patsaiden tuhotoimissa kohdistettu. Sellaisia poikafarao oli puolestaan toimittanut isänsä farao Ekhnatonin muiston tuhoamisessa, ilmeisesti Theban papiston aiheuttamassa paineessa.
Damnatio memoriaeen eli muiston kiroamiseen Tutankhamonin seuraajista ryhtyi erityisen aktiivisesti vallananastaja Horemheb – näin osa dokumenteista on hävinnyt. Mutta tuhoamisesta huolimatta Tutankhamonista saatu tieto on luonut lähtemättömän jäljen.

Itse Tutankhamonin haudan löytötapahtuma oli egyptologiassa käänteentekevä: ”ihmeelliset asiat”, joita Carter hautakammioon kurkistaessaan näki, konkretisoituivat esineiksi. Kolonialismin varjoista huolimatta Tutankhamonin hauta ja löytötapahtuma loivat itsenäistyneelle Egyptille ja maan nousevalle kansallistunteelle kasvualustan. Myös afroamerikkalaiset omaksuivat poikafaraon oman sivilisaationsa edustajaksi.
Arkeologinen etsintä ja löydöt saavatkin kiehtoa vapaasti. Nykyarkeologian tehtävä on riisua tieteenalan yltä kolonialistista kuvaa, arvostaa alkuperäisväestön työtä ja näkemyksiä sekä luoda tutkimukselle, löytöjen käsittelylle ja raportoinnille eettisiä ohjeistuksia.

Minna Silverin teos Tutankhamonin salaisuudet esittelee hyvin yksityiskohtaisesti Tutankhamonin haudan ja sen löytämiseen johtaneet vaiheet. Niiden yksityiskohtien lisäksi Silver käy läpi Egyptin 18. dynastian ajan laajemminkin kulttuurin, tärkeimpien tapahtumien ja keskeisimpien toimijoiden osalta. Ja luonnollisesti Silver selostaa oman ammattikuntansa toimintaa sekä paaluttaa arkeologian eettiset periaatteet.
Varsinaisen leipätekstin rinnalla kulkevat tietolaatikot, jotka rönsyilevät ilmavasti tuoden yksittäisiä anekdootteja kaikesta mhdollisesta aihepiiriin liittyvästä. Toisin sanoen, yleissivistävä teos, joka antaa lukijalle enemmän kuin kirjan nimi lupaa.

Tutankhamonin haudan esineistö on maailmankiertueillaan kerännyt rahaa Egyptin muinaismuistojen suojeluun, ja näin Tutankhamon on ollut osaltaan Egyptin aarteita pelastamassa. Hänen perintönsä on myös siten mittaamaton.
Joten, jos tähän vielä yksi linkki. Havainnollistetaan, miltä Tutankhamonin hauta näytti löydettäessä.

Tutankhamun His Tomb His Treasures

—– —– —– —– —– —– —– —– —– —–

Aiemmin esitellyt kirjat

Mahdollinen palaute [email protected]

Aaltola, Mika: Mihin menet Suomi?
Aaltonen, Kimmo: Maailmankaikkeus piirtyy kiviin
Aaltonen, Markus: Miten meistä tuli kansanedustajia?
Aarnio, Aulis: Surullinen humoristi
Ackroyd, Peter: Edgar Allan Poe – Lyhyt elämä
Ahde, Matti: Matti Ahde – Sähkömies
Aho, Esko: 1991 – Mustien joutsenten vuosi
Aho, Esko: 1992 – Suomen valinnat aavekissojen varjossa
Aho, Esko: Kolme kierrosta
Aho, Esko: Sattuma suosii valmistautunutta
Aho, Esko: Tulevaisuus on tehtävä
Aho, Esko: Vuosisadan asekauppa
Ahonen, Esko: Politiikan portailla
Alajärvi, Erkki: Raskaan sarjan runoja
Alanen, Antti: Musta peili
Alanen, Aulis J: Santeri Alkio
Ala-Nissilä, Olavi: Elämä on joukkueurheilua
Ala-Nissilä, Olavi: Ottakaa mut mukaan – Osallistavaan kasvuun
Ala-Nissilä, Olavi: Ulos finanssikriisistä
Aleksijevitš, Svetlana: Tšernobylista nousee rukous
Alenius, Ele: Että olisimme humaanin sivilisaation planeetta
Alexander, Caroline: Endurance
Alho, Arja: Kovan tuulen varoitus
Alijärvi, Pirjo: Vasemmiston tulevaisuus
Alkio, Mikko: Terveyden kustannuksella
Alkio, Paavo: Sotatuomarin päiväkirjat
Andersson, Claes: Jokainen sydämeni lyönti
D’Antonio, Michael: Kun mikään ei riitä – Donald Trump ja menestyksen nälkä
Arhinmäki, Paavo: Punavihreä sukupolvi
Aron, Elaine N: Erityisherkkä ihminen
Attenborough, David: Yksi elämä, yksi planeetta
Back, Eva: Aatteet puntarissa
Baum, Richard: Vulkanus – suuri planeetanmetsästys
Berlitz, Charles: Arvoitus syvenee
Berlitz, Charles: Atlantis – kadonnut manner
Blum, Howard: Salamurhaajien yö
Borg, Sami: Hiljaa hyvä tulee
Borg, Sami: Kansanvaltaa koronan varjossa
Borg, Sami: Käyttöliittymä vaaleihin
Boxberg, Katja: Paavo Lipponen
Byron, George: Rakasta epätoivoa
Bäckström, Olli: Lumikuningas
Carson, Rachel: Äänetön kevät
Chagall, Bella: Palavat sydämet & Chagall, Marc: Elämäni
Chambers, Oswald: Parhaani hänelle
Chown, Marcus: Puhutaanpa Kelvinistä
Churchwell, Sarah: Marilyn Monroen monta elämää
Coelho, Paulo: Accran kirjoitukset
Coelho, Paulo: Valon Soturin käsikirja
Cronberg, Tarja: Uuden työn politiikka

Dahl, Hanne: Usvassa uinuu uhka
Dekkers, Midas: Helpotuksen historia
Donner, Jörn: Kuolemankuvia
Dosa, David: Hoivakodin kissa Oscar
Duriez, Colin: Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien
Ehrnrooth, Adolf: Kenraalin testamentti
El-Hai, Jack: Göring ja psykiatri – Kohtalokkaat istunnot natsirikollisen kanssa
Eliot, Marc: Jack Nicholson
Englund, Peter: Kuningatar Kristiina – elämäkerta
Enqvist, Kari: Uskomaton matka uskovien maailmaan
Ermilä, Suvi: Hauho
Erola, Juha: Presidenttien hevoset Ypäjällä
Esko Aaltosen neljä elämäntyötä
Eskola, Katarina: Aina uusi muisto
Falk, Pasi: Lottomiljonäärit
Fanon, Franz: Poliittisia kirjoituksia
Felscherinow, Christiane: Huumeasema Zoo
Forman, Miloš: Otetaan hatkat
Fujimoto, Kenji: Diktaattorin keittiömestari
Förbom, Jussi: Hallan vaara
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni
Gahrton, Per: Georgia
Gardberg, C.J: Suomen keskiaikaiset linnat
Gardberg, C.J: Turun linnan kolme Katariinaa
Gbowee, Leymah: Meissä on voimaa
Genté, Régis: Volodymyr Zelenskyi – Sodan sankari
Gevorkyan, Nataliya: Vladimir Putin, vallan ytimessä
Grann, David: Killers of the Flower Moon
Gustafsson, Mikko: Keputabu – Latteliberaalien matka keskustalaiseen sielunmaisemaan
Haapanen, Atso: Puolustusvoimien ufohavainnot 1933-1979
Haatainen, Tuula: Arjen kuningattaret
Haavisto, Heikki: Talonpojan muistelmat
Haavisto, Pekka: Anna mun kaikki kestää
Haavisto, Pekka: Hatunnosto
Hagan, David: Joe Biden – Mies vallan huipulta
Haikonen, Pentti O.A: Tietoisuus, tekoäly ja robotit
Hallama, Anita: Sydämen kieltä sydämelle
Harkimo, Harry: Suoraan sanottuna
Harris, Kamala: Totuuden puolella
Hart-Davis, Adam: Aika – suuren mysteerin jäljillä
Hartiala, Kaarlo: Urheilun kahdet kasvot
Hattula, Markku: Minä Husu, suomalialainen
Haukkala, Hiski: Suuren pelin paluu
Heikkilä, Hannu: Alfred Kordelin
Heikkilä, Mikko K: Heinien herrat – Suomen historian pisin perinne
Heikkilä, Ritva: Ida Aalberg – näyttelijä jumalan armosta
Heinonen, Risto: Valvonta tietoyhteiskunnassa
Helen, Tapio: Latinaa liikemiehille
Hentilä, Marjaliisa: Kansainvälinen naistenpäivä 1910-1990
Herbert, Kari: Etelänapaa etsimässä

van Herpen, Marcel H: Putinin sodat – Venäjän uuden imperialismin nousu
Heräävä maailma
Hillcourt, William: Baden-Powell – Sankarin kaksi elämää
Hockman, Tuula: Ingeborg Tott – Turun ja Hämeen linnanrouva keskiajalla
Hodges, Andrew: Alan Turing, arvoitus
Hokkanen, Kari: Ilkan vuosisata
Holden, Anthony: William Shakespeare
Hovi, Tuomas: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula
Huor, Jesper: Talebaneja odotellessa
Huovinen, Veikko: Veitikka
Huxley, Aldous: Tajunnan ovet & Taivas ja helvetti
Hytönen, Ville: Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa?
Hyyppä, Markku T: Kulttuuri pidentää ikää
Häkkinen, Antti: Rahasta – vaan ei rakkaudesta
Hägglund, Gustav: Rauhan utopia
Hämäläinen, Anna-Liisa: Rouva puhemies
Häppölä, Leo: Pioneerista sotaministeriksi
Ikävalko, Reijo: Pekka Puska – Terveystohtori
Iommi, Tony: Iron Man
Isohookana-Asunmaa, Tytti: Kulttuuriministerikulttuuri
Isohookana-Asunmaa, Tytti: Pieni tarina csángóista
Isohookana-Asunmaa, Tytti: Yhteinen hyvä – paras hyvä
Isokallio, Kalle: Uutta matoa koukkuun
Isomäki, Risto: 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen
Isomäki, Risto: Mitä koronapandemian jälkeen
Jaakkola, Magdalena: Maahanmuuttajat suomalaisten näkökulmasta
Johannes Virolainen 1914 – 2000
Joki, Pekka E: Ajelehtiva aikapommi
Jokipii, Mauno: Adolf Ivar Arwidsson – näkijä ja tekijä
Jordan, Michael: Nostradamus
Juhola, Niina-Matilda: Näkijä
Julin, Meri: Poliittinen ihminen
Junttila, Niina: Kaiken keskellä yksin
Juntunen, Pekka: Tasavallan paimenkoirat
Jutila, Karina: Pilaako eliitti Suomen?
Jutila, Karina: Yksillä säännöillä, kaksilla korteilla?
Järvelä, Erkki: Kansan edustaja – Maan ja maakunnan puolesta Mauri Pekkarinen
Järvi, Ulla: Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia
Järvinen, Petteri: NSA – Näin meitä seurataan
Järvinen, Risto Koo: Lasiinsylkijä
Jäätteenmäki, Anneli: Oikeus voittaa!
Jäätteenmäki, Anneli: Sillanrakentaja
Kaihari, Kalle: Kun keinot loppuu niin konstit jää
Kaikkonen, Antti: Keskustan Kaikkonen
Kalleinen, Kristiina: ”Isänmaani onni on kuulua Venäjälle” – Vapaaherra Lars Gabriel von Haartmanin elämä
Kallio, Maaret: Inhimillisiä kohtaamisia
Kallio, Maria-Liisa: Viikon perästä tulen kotiin
Kallio, Sakari: Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa
Kalliokoski, Matti: Pitkä sarka
Kalliokoski, Viljami: Kiitollisena muistan

Kananen, Johannes: Hyvinvointivaltion jälleensyntymä
Kangas, Kirsi-Klaudia: Afrikka valitsi minut
Kangas, Lasse: Aatteita ja tietoa opintielle
Kangas, Lasse: Ahti Karjalainen tasavallan kakkosena
Kangas, Lasse: Kustaa Tiitu – tasavallan talonpoika
Kangas, Orvokki: Kotipolkuja ja valtateitä
Kankkonen, Tom: Erdoğan – Turkki suuren johtajan varjossa
Kantokorpi, Otso: Jynkkää menoa Punavuoressa
Kantola, Anu: Hetken hallitsijat
Kapeneeko kuilu?
Karjalainen, Erkki: Jörg Haider
Karjalainen, Kukka-Maaria: Isä
Karjalainen, Tuula: Tove Jansson – tee työtä ja rakasta
Karlen, Arno: Mikrobit ja ihminen
Karttunen, Kaisa: Nälkä ja yltäkylläisyys
Karvonen, Mauri: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita
Kaski, Satu: Pessimisti ei pety
Kasvi, Jyrki: Jyrki Kasvin kolme elämää
Katajala, Kimmo: Manaajista maalaisaateliin
Katajisto, Kati: Verraton Virolainen
Katri Kulmunin tukijalehti
Kaunisto, Tiina-Emilia: Siksi tahdot
Kaunisto, Timo: Reilun pelin rakentaja
Kaunisto, Timo: Vaikea vihreys
Kauranen, Kaisa: Työtä ja rakkautta
Kauranne, Antti: Mietaita
Kejonen, Aimo: Kansantarinat
Kekkonen, Urho: Minä olin diktaattori
Kekkonen, Urho: Onko maallamme malttia vaurastua?
Kekkonen, Urho: Sivalluksia
Kekkonen, Urho: Vastavirtaan
Kekäläinen, Annu: Leiri
Kelho, Jari: Hattulexit
Kelly, Ian: Casanova – Näyttelijä, rakastaja, pappi, vakooja
Kelosaari, Artemis: Kannibaalikirja
Keränen, Seppo: Kun herroilta mopo karkasi
Keränen, Seppo: Moskovan tiellä
Keränen, Seppo: Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä
Keränen, Seppo: Vallan leppymättömät
Keski-Rauska, Riku: Sinä osaat, sinä pystyt
Keskisarja, Teemu: Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia
Keskisarja, Teemu: Kyynelten kallio
Keskisarja, Teemu: Vihreän kullan kirous
Kessler, Ronald; Presidentin turvamies
Kivelä, Sirkka-Liisa: Vanhana tänään
Kivi, Jaana: Bryssel myyty
Klemettilä, Hannele: Ritari Siniparta. Gilles de Rais’n tarina
Kobler, John: Al Capone
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan – Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä
Kolbe, Laura: Ihanuuksien ihmemaa

Kolbe, Laura: Kaupungissa kasvanut
Kolbe, Laura: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa
Kolbe, Laura: Sopivia ja sopimattomia
Kolbe, Laura: Yläluokka – Olemisen sietämätön vaikeus
Kontro, Lauri: Anneli Jäätteenmäki – taipumaton
Kontro, Lauri: Kontropunkti
Konttinen, Anu: Panulan luokka
Konttinen, Seppo: Suora lähetys
Koponen, Juhani: Kehitysapukeisarin vaatekaapilla
Korhonen, Johanna: Kymmenen polkua populismiin
Korhonen, Keijo: Haavoitettu jättiläinen
Korhonen, Keijo: Lähettilään päiväkirja
Korhonen, Keijo: Sattumakorpraali
Korhonen, Matti: Toimittajan tie
Korkki, Jari: Kohti liittokuntaa – Antti Kaikkonen ja Suomen puolustuksen uusi asento
Korpiola, Lilly: Arabikevät
Korpiola, Lilly: Korona ja digitaalinen riskiyhteiskunta
Korpiola, Lilly: Viestintä digitaalisessa julkisuudessa
Koski, Heikki: Hintansa väärti
Koski, Heikki: Vastuun vuosia – keskusteluja Fagerholmin kanssa
Koski, Markku: ”Hohto on mennyt herrana olemisesta”
Koskinen, Anna-Kaisa: ”Vaihtoehtoinen tarina” – Mitä on sosiaalinen muutostyö?
Koskinen, Lennart: Ilmestyskirja
Kotakallio, Juho: Hänen majesteettinsa agentit
Kotro, Arno: Yhden miehen varietee
Kuisma, Juha: Kaupunki ja maaseutu
Kuisma, Juha: Keskustalaisuudesta
Kuisma, Juha: Kylien tulevaisuus
Kuisma, Juha: Paikallinen ilmastopolitiikka
Kulha, Keijo K: Elämää apinalaatikossa
Kulha, Keijo K: Mahtitalonpoika
Kulmuni, Katri: Entäs nyt, Keskusta?
Kuusela, Hanna: Konsulttidemokratia
Kuusisto, Niina-Matilda: Johdatuksessa
Kuuskoski, Eeva: Ihmisten kanssa
Kärnä, Mikko: Häirikkö Arkadianmäellä
Kääriäinen, Seppo: Aidan toiselta puolelta
Kääriäinen, Seppo: Meikäläisen mukaan
Kääriäinen, Seppo: Sitä niittää, mitä kylvää
Könönen, Janne: Kahden maan kansalaiset
Laaninen, Timo: Keskustan kuiskaaja
Laaninen, Timo: Se on ihan Matti
Lachman, Gary: Aleister Crowley – suuren Pedon elämä ja teot
Lackman, Matti: Taistelu talonpojasta
Lahtinen, Anu: Ebba, kuningattaren sisar
Laine, Jarmo: Toisenlainen totuus Kosovosta
Laine, Sofia: Kahvin hinta
Laine, Terhi: Syrjäytymistä vastaan sosiaali- ja terveysalalla
Laitinen, Aarno: Musta monopoli
Laivoranta, Jarmo: Suomen piinavuodet

Lappalainen, mirkka: Smittenin murha
Lappalainen, Mirkka: Susimessu
Latva, Otto: Merihirviöt
Lauerma, Hannu: Hyvän kääntöpuoli
Lauhio, Eveliina: Mihin minä uskon?
Launis, Maaret: Tästä saa puhua!
Lehmusoksa, Risto ja Ritva: Urho Kekkosen pöydässä
Lehtilä, Hannu: Mainettaan parempi
Lehtilä, Hannu: Politiikan myrskyissä Seppo Kääriäinen
Lehtilä, Hannu: Tarja Halonen – Yksi meistä
Lehtonen, Pauliina: Itsensä markkinoijat
Leinamo, Kari: Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista
Levin, Janna: Mustan aukon blues ja muita ääniä maailmankaikkeudesta
Liimatainen, Ari: Sinä kuolet
Lilja, Pekka: Urho Kekkonen ja Viro
Liljegren, Bengt: Kaarle XII – soturikuninkaan elämä
Lindblom, Seppo: Manun matkassa
Lindholm, Christer K: Totuudenjälkeinen talouspolitiikka
Lindström, Jari: Syvään päähän
Linkola, Pentti: Voisiko elämä voittaa
Linna, Lauri: Vennamon panttivangit
Linnankivi, Marja: Kekkosten miniänä
Lindqvist, Herman: Axel von Fersen
Lindqvist, Herman: Ensimmäinen Bernadotte
Lipponen, Paavo: Kohti Eurooppaa
Lohi, Tuomas: ”Totu sitä sallimahan, mik´ei parkuen parane
Loikkanen, Jouko: Sikisi yhdeksässä kuukaudessa
Lounasmeri, Lotta: Vallan ihmeellinen Kekkonen
Lund, Tamara: Lohikäärmeen pahvikulissit
Luoma, Sakari: Poket – miehiä ovella 1955-2008
Luoto, Reima T.A: Larin-Kyöstin Hämeenlinna
Luoto, Santtu: Keskisuuri Uutisvuoto -kirja
Luova, Outi: Kiinan miljoonakaupungit
Maa – maakunta – Martti Miettunen
Maijala, Minna: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth
Mailer, Norman: Porton haamu
Majaniemi, Risto: Orbán – Euroopan paha poika
Man-saaren tarinoita
Manvell, Roger: Operaatio Valkyyria
Marjanen, Antti: Juudaksen evankeliumi
Markkanen, Tapani: Mauri Pekkarinen – Politiikan pikkujättiläinen
Markkula, Hannes: Murha rikostoimittajan silmin
Marshall, Tim: Maantieteen vangit
Martikainen, Jouko: Idän tietäjät
Matikainen, Olli: Kivikkopellon poika
Mattsson, Anne: Sylvi Kekkosen elämäkerta
Mazzarella, Merete: Sielun pimeä puoli
McLuhan, Marshall: Ihmisen uudet ulottuvuudet
Merikallio, Katri: Miten rauha tehdään
Meyer, Michael: Ihmisten vuosi 1989

Miettinen, Timo: Eurooppa – poliittisen yhteisön historia
Miettunen, Martti: Näinhän se oli
Mikkilä, Timo: Sitkeää tekoa
Mikkonen, Timo T.A: Takana loistava tulevaisuus
Moberg, Åsa: Florence Nightingale – Ihminen myytin takana
Moisio, Johanna: Me unettomat
Monti, Anton: Minne menet, Italia?
Montonen, Pia Maria: Valtakunnan miniä
More, Thomas: Utopia
Muraja, Tuomas: Faktat tiskiin!
Murto, Eero: Sisäpiirit EU-Suomessa
Murto, Eero: Virtanen
Murtorinne, Eino: Lennart Heljas – Kansainvälisesti verkostoitunut poliitikko ja kirkonmies
Müller, Thomas: Ihmispeto
Myllymäki, Arvo: Punamultamies
Mäkelä, Hannu: Eino Leino – Elämä ja runo
Nenonen, Jari: Kyllikki Kymin tarina
Nevalainen Petri: Joviaali ilmiö – Tuntematon Mikko Alatalo
Nevalainen, Petri: Nimismiehen kiharat
Nichols, Tom: Asiantuntemuksen kuolema
Nicola, Andrea Di: Kuoleman matkatoimisto
Nielsen, Marjatta: Etruskit
Niemelä, Seppo: Ajankohtainen Alkio
Niemi, Juhani: Larin-Kyösti – kansanlaulaja ja kosmopoliitti
Niemi, Juhani: Tulin pitkin Härkätietä – Tarinoita kotikaupungista
Nieminen, Jukka: Tavastia – Muinais-Hämeen kuningaskunta
Niinistö, Sauli: Viiden vuoden yksinäisyys
Niiranen, Pekka: Kekkonen ja kirkko
Niitemaa, Timo: Itämaan muisti
Nirkko, Juha: Sauna
Nurmi, Lauri: Jussi Halla-aho
Nyholm, Inga: Tulevaisuuden kunta
Nylén, Antti: Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet
Näre, Sari: Styylaten ja pettäen
Ohler, Norman: Soluttautujat – rakkautta ja vastarintaa Hitlerin Berliinissä
Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan
Ojanaho, Marianne: Keisari Nero
Olsen, Gregg: Äitimme oli sarjamurhaaja
Oranen, Mikko: Athos – Kajastuksia Pyhältä Vuorelta
Paarma, Jukka: Ihmisen huuto
Paasikivi, J.K: Ei pienillä ole mitään turvaa
Paasio, Pertti: Minä ja Mr. Murphy
Paasio, Pertti: Punatulkku ja sikarodeo
Paasonen, Seija: Pois Espanjan edestä
Paastela, Jukka: Valhe ja politiikka
Palmu, Heikki: Paavali, risti ja riita
Palo, Jorma: Kun vallanpitäjät vilustuvat
Paloaro, Matti: Luottamus tai kuolema!
Partanen, Timo: Janakan kronikka
Pelttari, Hannu: Kekkosen kisat – Urho Kekkonen ja urheilu

Pentikäinen, Juha: Saamelaiset – pohjoisen kansan mytologia
Pentikäinen, Mikael: Luottamus
Pernaa, Ville: Uutisista, hyvää iltaa
Persson, Åke: Maailman pisin pajunköysi
Perttula, Pekka: Ahti Pekkala – poliitikko ja valtiovarainministeri
Perttula, Pekka: Taloton talonpoika – maaton maalaisliittolainen
Perttula, Pekka: Äidin poika
Perunka, Eero: Joulupukki – Tuhatvuotinen arvoitus
Pesonen, Aake: Kytäjä, kohtalon kartano
Pesälä, Mikko: Herrana on hyvä olla
Pihlajamäki, Veikko: Kohtalona K-linja
Pirhonen, Seppo: Kun näinkin menis
Pirilä, Veikko: Sainpahan sanottua
Pokka, Hannele: Paksun lumen talvi
Pokka, Hannele: Porvarihallitus
Pokka, Hannele: Talvivaaran sisäpiirissä
Polvi, Heimo: Kuntajohtaja – poliittisten koirien kusitolppa
Pouta, Hellevi: Mieto
Pulkkinen, Matti: Romaanihenkilön kuolema
Pura, Martti: Miehen tie: Ministerinä myrskyn silmässä
Pura, Martti: Väyrysen renki
Purra, Riikka: Kansainvälinen pakolaisinstituutio ja valtioiden mahdollisuudet
Puska, Pekka: Raha tai henki
Puska, Pekka: Sote ja sen pitkä kaari
Puumala, Tuomo: Budjetti – julkinen salaisuus vai salainen julkisuus
Puumala, Tuomo: Keskusta tulee takaisin
Puzo, Mario: Neljäs K
Pynnönen, Ville: Rakas Riksu
Pyyvaara, Ulla: Katu – asunnottomat kertovat
Quinn, Anthony: Yhden miehen tango
Rahikainen, Klaus: Rakkauden ja kuoleman kohtaaminen, eli miten vapautat syvimmät pelkosi
Railo, Erkka: Kamppailu vallasta
Rainio, Kullervo: Älyn älyäminen ja muita psykologis-filosofisia kommentaareja
Raitis, Harri: Armas Puolimatka
Rantala, Juha: Huijari
Rantala, Tuomas: Agrarismin aallonharjalla: J.E. Sunila maalaisliittolaisena poliitikkona ja pääministerinä
Rantanen, Miska: Lepakkoluola
Rauta, Hannele: Tahdon uuden elämän
Rautiainen, Matti: Neidon kyynel
Rehn, Merja: Koiran elämää ja kissanpäiviä Brysselissä
Rehn, Olli: Kuilun partaalta
Rehn, Olli: Myrskyn silmässä
Rehn, Olli: Onnellisten tasavalta
Rehn, Olli: Suomen eurooppalainen valinta
Reimaa, Markku: Kekkosen kuiskaaja – Harmaa eminenssi Aaro Pakaslahti
Rekola, Esko: Viran puolesta
Relas, Jukka: Jonnekin lumottuun paikkaan
Remes, Ilkka: Ruttokellot
Rintala, Heli: Liian ihmeellinen maailma?
Roiko-Jokela, Heikki: Arvot ja edut ristiriidassa

Roubini, Nouriel: Kriisitaloustiede
Rubenhold, Hallie: Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit
Rumpunen, Kauko: Aikoja ja tapauksia Ahti Karjalaisen elämästä
Rusi, Alpo: Kylmä tasavalta
Rusi, Alpo: Myrskyjen aika
Räinä, Jenni: Reunalla
Räsänen, Päivi: Päivien ketjusta – uskosta ja arjesta
Rönnbacka, Christian: Kävikö käry?
Saapunki, Pauli: Saksalaissotilaan poika
Saari, Juho: Huono-osaiset – elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla
Saari, Salli: Hädän hetkellä – psyykkisen ensiavun opas
Saarinen, Aarne: Kivimies
Sahlberg, Arja: Koivu sekä tähti
Sakwa, Richard: Taistelu Ukrainasta – Kuinka idän ja lännen intressit törmäsivät
Salmela-Järvinen, Martta: Miina Sillanpää – legenda jo eläessään
Salmi, Mikko: Hunsvotin evankeliumi
Salmivuori, Riku: Miljoonaperintö tarjolla
Sancton, Julian: Jään ja pimeän vangit
Sander, Gordon F: Kansalainen Kekkonen
Sarja, Tiina: Kuka oikein tietää
Sarlund, Seppo: Jussi – Suomen neuvos
Sarlund, Seppo: Politiikan pöydän alta
Sarlund, Seppo: Vähäväkisten valtiomies
Savikko, Sari: Kohtalona kauneus
Savolainen, Laura: Yövuorossa
Schiff, Stacy: Kleopatra
Schild, Göran: Alvar Aalto
Seppälä, Mikko-Olavi: Aale Tynni – hymyily, kyynel, laulu
Seppänen, Esa: Itäsuhteiden kolmiodraama
Seppänen, Esa: Kuka Kekkonen?
Seppänen, Esa: Miekkailija ja tulivuori
Seppänen, Esa: UKK:n syvä jälki – perintö vai painolasti?
Seppänen, Esko: Perustuslaki. Nyt?
Seppänen, Janne: Levoton valokuva
Seuri, Markku: Työterveys 2.0
Sharma, Leena: Ken leikkiin ryhtyy…
Shenon, Philip: Kennedyn murhan salattu historia
Shepherd, Richard: Epäluonnolliset syyt
Siikala, Kalervo: Tulinummi Valkeaviita
Sillanpää, Seppo: Tämä on ryöstö!
Silver, Minna: Tutankhamonin salaisuudet
Sinisalo, Taisto: Niin muuttuu maailma
Sipilä, Juha: Kohti 2020-lukua – keskustalaisuus insinöörin silmin
Sipilä, Juha: Koko Suomen taajuudella
Sipilä, Seppo: Malmi – Helsingin lentoasema
Sirén, Vesa: Kohtalona Sibelius
Sisättö, Vesa: Operaatio Kekkonen
Sjöblom, Tom: Tuulten saarella
Soikkanen, Mauri: Urho Kekkonen – ”kovettu kalamies”
Soikkeli, Markku: Rakkauselokuvan käsikirja

Soikkeli, Markku: Tieteiselokuvan käsikirja
Soini, Timo: Maisterisjätkä
Soini, Timo: Peruspomo
Soini, Timo: Populismi
Soininvaara, Osmo: Ministerikyyti
Sontag, Susan: Sairaus vertauskuvana & Aids ja sen vertauskuvat
Sorvali, Pentti: Niukkasesta Kekkoseen
Spencer-Wendel, Susan: Kunnes sanon näkemiin – Ilon ja jäähyväisten vuosi
Spungen, Deborah: Nancy
Stengel, Richard: Mandelan tie – 15 oppituntia elämästä, rakkaudesta ja rohkeudesta
Stewart, Timo R: Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Stocklassa, Jan: Stieg Larssonin tutkimukset – Kuka murhasi Olof Palmen?
Stubb, Alexander: Alaston totuus
Stubb, Alexander: Alex
Suhola, Aino: Luja ja urhoollinen sydän
Sukselainen, V. J: Halusin valtiomieheksi
Sund, Ralf: Uhrataan puoluesihteeri
Sundqvist, Ulf: Kärpäsjahti
Suomi, Juhani: Entä tähtein tällä puolen?
Suomi, Juhani: Suomi, Neuvostoliitto ja YYA-sopimus
Suomi, Juhani: Toisinajattelevan tasavaltaa
Suominen, Tapani: Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa
Suominen, Tapio: Tapsan takahuoneessa
Taavila, Antti: Sulo Suorttanen – SS-upseerikoulusta ministeriksi
Taipale, Kaarin: Kaupunkeja myytävänä
Takkula, Hannu: Mistä löytyisi rohkeus
Takkula, Hannu: Tulevaisuuden puolesta – Sydänääniä Euroopasta
Talvitie, Eveliina: Keitäs tyttö kahvia
Talvitie, Eveliina: Matti Vanhanen – mies joka halusi olla asia
Talvitie, Eveliina: Moniottelija Ilkka Kanerva
Tenhiälä, Juho: Elin – koin – kirjoitin
Tennilä, Esko-Juhani: Sateenkaaresta vasemmalla
Teperi, Jouko: Arvon mekin ansaitsemme
Teronen, Arto: IKUISESTI NUORI – Jarno Saarista etsimässä
Tervo, Mirja: Lehmä
Tervonen, Anni: Yhteistoiminta Vähikkälässä 1900-luvulla
Tervonen, Jukka: J.R. Danielson-Kalmari
Thompson, E.P: Ydinaseeton Eurooppa
Thompson, Hunter S: Suuri hainmetsästys
Tiihonen: Jussi: Miksi äänestää – vaalikirja
Tiikkaja, Samuli: Tulisaarna
Tiilikainen, Heikki: Tsaarin amiraali Suomalainen Oscar von Kraemer
Tiitinen, Seppo: Tiitinen
Tiittula, Markus: Trumpin jälkeen
Timonen, Esa: Metsän poika, Karjalan kuvernööri
Tolvanen, Taisto: Medvedev ja Putinin varjo
Troyat, Henri: Iivana Julma
Tuikka, Timo J: ”Kekkosen konstit”
Tuomikoski, Pekka: Kekkosen saunakirja
Tuomioja, Erkki: Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan

Tuomioja, Erkki: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka anno 2004
Tuomisto, Pekka: Rooman kuningasaika
Tuovinen, Matti: Salaisuuksien vartija
Turpeinen-Saari, Pirkko: Suuri yksinäinen
Turunen, Martti: Ihmisten asialla
Turunen, Pekka: Kylmää rauhaa – Kekkonen, sotilastiedustelu ja Tšekkoslovakian miehitys
Tuuri, Antti: Elosta ja maailmasta
Tyrkkö, Maarit: Presidentti ja toimittaja
Tyrkkö, Maarit: Tyttö ja nauhuri
Tyyri, Jouko: Kohtaamisia
Törnqvist, Kerttu: Tallella eletty elämä
Törnudd, Klaus: Turvallisuus on oven avaamista
Uimonen, Risto: Häntä heiluttaa koiraa
Uimonen, Risto: Juha Sipilä
Uimonen, Risto: Nuori pääministeri
Uimonen, Risto: Tulos tai ulos
Uino, Ari: Rillit pois ja riman yli
Ukkola, Tuulikki: Kansanvallan vanki
Uosukainen, Riitta: Nuijanisku pöytään
Urpilainen, Jutta: Rouva puheenjohtaja
Uschanov, Tommi: Suuri kaalihuijaus
Uusitalo, Eino: Jälkipeli
Uusitalo, Tuula: Yli mahdottoman
Uusitorppa, Aino-Kuutamo: Sä et tiedä miltä musta tuntuu
Vahanen, Risto: Jolo
VAHVAN KESKUSTAN TIE
Vakkuri, Juha: Voodoo – Afrikan arkea
Valtonen, Pekka: Hullun keisarin hovissa
Vance, Ashlee: Elon Musk – Visionääri Teslan, Space X:n ja Solar Cityn takana
Vanhanen, Matti: Suomen tie maailmassa
Vanhanen, Matti: Ulkopolitiikkaa
Vanhanen, Matti: Vaikeita valintoja
Vasara, Erkki: Raskailta tuntuivat askeleet
Vennamo, Pekka: Pekka, Posti ja Sonera
Verhoeven, Paul: Jeesus Nasaretilainen
Vesikansa, Jyrki: Laman taittaja
Vilén, Timo: Ragnar Granitin Nobel-ura
Vilenius, Merja: Luokitteleva katse
Virolainen, Johannes: Viimeinen vaalikausi
Virolainen, Kyllikki ja Johannes: Kolmas elämä
Virolainen, Kyllikki: Neljännen elämän kynnyksellä
Virta, Mikko: Operaatio Kekkonen
Virtanen, Rauli: Hiljaiset auttajat
Virtapohja, Kalle: Kaihari & Kekkonen
Virtapohja, Kalle: Kekkonen urheilumiehenä
Visuri, Pekka: Idän ja lännen välissä
Volanen, Risto: Ihmisyyden paluu
Väisänen, Riitta: Miss Euroopan reunalla
Väyrynen, Paavo: Eihän tässä näin pitänyt käydä
Väyrynen, Paavo: Huonomminkin olisi voinut käydä

Väyrynen, Paavo: Itsenäisen Suomen puolesta
Väyrynen, Paavo: Köyhän asialla
Väyrynen, Paavo: Paneurooppa ja uusidealismi
Väyrynen, Paavo: Suomen linja 2017
Väänänen, Marjatta: Sadekesän kirjeitä
Väänänen, Marjatta: Suoraan eestä Suomenmaan
Walker, Jonathan: Churchillin kolmas maailmansota – Brittien suunnitelmat hyökätä Neuvostoliittoon 1945
Werner, Paul: Roman Polanski – Henkilökuva
West, Taina: Elämisen sietämätön keveys
Westwood, Jennifer: Muinaisten kulttuurien arvoitukset
Wiio, Juhani: Politiikka ja julkisuus
Wäli, Soili: Sunnuntain lapsi
Yanofsky, Noson S: Perustellun tiedon ulkorajat
Yli-Huttula, Tuomo: Puolivallaton puolue
Ylönen, Merja: Pilahistoria
Yrjönsuuri, Mikko: Roistovaltion raunioilla
Zyskowicz, Ben: Eduskunnasta menin Baakariin