Lähipalvelut turvaavat yhdenvertaisuuden

Yksi sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen tavoitteista oli perusterveydenhuollon vahvistaminen. Päätökset Kanta-Hämeen hyvinvointialueella tarkoittavat muuta.

Aluevaltuusto päätti aiemmin lakkauttaa neljä terveysasemaa – Humppilan, Rengon, Tammelan ja Ypäjän. Päätösten seurauksena peruspalvelut ovat monille asukkaille entistä vaikeammin saavutettavissa. Tilanne konkretisoitui jo tammikuussa: Lounais-Hämeessä jouduttiin lisäämään sairaalan kiirevastaanottoaikoja. Tämä on suora seuraus siitä, että terveysasemia suljettiin ilman, että jäljelle jääviin yksiköihin lisättiin riittäviä resursseja.

Ei ole järkevää heikentää ihmisten pääsyä peruspalveluihin karsimalla palveluverkkoa. Sama huoli koskee Parolan terveysasemaa. Aluehallitus käsitteli 9.3.26 Parolan terveysaseman tulevaisuutta. Esittelijän pohjaesitys oli siirtää palvelut Ahveniston palvelukeskukseen 1.7.2027 mennessä. Tein kokouksessa muutosesityksen, jonka mukaan Parolan palvelupisteen toiminta jatkuu ja sijaitsee Parolassa Kanta-Hämeen hyvinvointialueen omana tuotantona 1.7.2027 alkaen samalla palvelukonseptilla kuin hyvinvointialueen muissa vastaavissa toimipisteissä. Esitystä kannattivat Keskustan Eero Pura ja Vasemmiston Aapo Reima.

Kyse on yhdenvertaisuudesta. Myös hattulalaisten oikeudesta saada peruspalvelut läheltä. Kun palvelut ovat helposti saavutettavissa, ihmiset hakeutuvat hoitoon ajoissa. Tämä parantaa terveyttä ja vähentää kalliimman erikoissairaanhoidon tarvetta.

Päätöksenteon tueksi oli jo olemassa riittävä tuotantotapa-analyysi. Sen mukaan Parolan terveysaseman palvelut olisi taloudellisesti järkevintä tuottaa omana toimintana. Samalla varmistettaisiin palvelujen integraatio: sosiaali- ja terveyspalvelut toimisivat paremmin saumattomasti yhteen, hoitopolut selkeytyisivät ja asiointi olisi sujuvampaa yhden potilastietojärjestelmän ansiosta.

Tästä huolimatta kokoomus halusi SDP:n ja vihreiden tuella palauttaa asian uudelleen valmisteluun ja laajentaa tarkastelua koskemaan kaikkia pienempiä terveysasemia. Käytännössä tämä tarkoittaa terveysasemien palvelujen vertailua julkisen tuotannon ja voittoa tavoittelevien yhtiöiden välillä.

Ratkaisu herättää kysymyksiä. Tuotantotapa-analyysi ei yksin kerro todellisia kustannuksia – ne selviävät vasta kilpailutuksessa. Jatkuva selvittäminen ja asiakokonaisuuden laajentaminen koskemaan useampaa terveysasemaa, ei paranna palvelujen saatavuutta, vaan viivästyttää päätöksiä.

Nyt tarvitaan työrauhaa terveysasemille ja konkreettisia toimia peruspalvelujen turvaamiseksi. Loppuvuodesta arvioidaan myös jo suljettujen terveysasemien jälkeisen lähipalvelumallin toimivuutta. Toivottavasti silloin uskalletaan tehdä päätöksiä, jotka palauttavat palveluja lähemmäs ihmisiä.

Lähipalvelut eivät ole pelkkä kustannuskysymys – ne ovat keskeinen osa toimivaa ja oikeudenmukaista terveydenhuoltoa.