Ensimmäistä kertaa puoluevaltuustossa: jännitystä, yhteishenkeä ja oivalluksia Lappeenrannasta

Piirin toiminnanjohtaja lähetti minulle kutsun puoluevaltuuston syyskokoukseen, koska minut oli valittu tehtävään varalle. Luulin aluksi viestin tulleen väärälle henkilölle. Olen nuoresta asti ollut mukana politiikassa,  mutta pääosin paikallistasolla ja tukijoukoissa. Puoluevaltuuston syyskokoukseen osallistuminen onkin poliittisen historiani isoin juttu ja olen todella kiitollinen, että sain mahdollisuuden osallistua. Kiitos minut valinneille ja Miia-Maria Lemanille järjestelyistä.

Matkasin kokoukseen Varsinais-Suomen piirin kokousedustajien kanssa, koska pääsin perjantaina sujuvasti Turusta junaan. Oman alueen ihmiset tulivat tutuiksi kokouksessa. Heini Ristavaaran kanssa istuimme kokouksessa vierekkäin. Oli hienoa, että Heini kokeneena ohjeisti ensikertalaista osallistujaa. Kiitos Heini. Muutenkin keskustalainen yhteishenki oli voimissan ja myös Kristiina Ruuskanen kävi toivottamassa tervetulleeksi. Koko viikonlopun parasta antia olivat ihanat ja ystävälliset keskustalaiset. Mikään ei nostata keskustahenkeä niin hyvin kuin toisten keskustalaisten seura.

Olin ennen matkaa ajatellut tutustuvani samalla Lappeenrannan kaupunkiin, mutta tutuksi tuli vain Sokos Hotel Lappee ja vieressä sijaitseva kaupungintalo. Ensimmäisenä kokouspäivänä meille jaettiin 23-sivuinen puoluevaltuuston syyskokouksen ohjelma ja Parempi vaihtoehto – Uusi suunta Suomelle toimenpideohjelma. Puoluevaltuuston ohjelma oli tiivis ja meillä riitti tehtävää. Etukäteen kokenut tuttavani oli ohjeistanut, että ohjelmaan pitää sitoutua ja tehdä työtä puolueen eteen.

Mitä kokousedustajan työnteko sitten kohdallani tarkoitti? Tutustuin etukäteen lähetettyyn materiaaliin sekä puoluevaltuustossa jaettuun materiaaliin. Lähetekeskustelun aikana pidin puheenvuoron toimenpideohjelmasta. Ohjelma ei ota kantaa polttoaineiden ja sähkön hinnan poliittiseen vakauttamiseen. Tätä kysymystä pidän yhtenä tulevien vaalien kynnyskysymyksistä. Luottamus tulevaisuuteen ja ennen kaikkea koko Suomen elinvoimaisena pitäminen vaatii kohtuullisia polttoaineiden ja sähkön hintoja. Valtavasta jännityksestä huolimatta nostin asian esiin. Kun puhuu ensimmäistä kertaa yli sadan hengen yleisölle voi käydä kuten minulle, eli tuli luettua suoraan kännykästä ja puhekin hieman takelteli alkuun. Puhumattakaan käden tärinästä, mutta asia tuli esille ja mieleen jäi hyvin Hilkka Kempin ystävällinen nyökyttely. Se rohkaisi jatkamaan puhumista.

Yleiskeskustelun jälkeen oli valiokuntatyötä. Se olikin itselleni mieluisampi vaikutusmuoto, eikä kohtuullisen kokoisessa ryhmässä puhuminen jännittänyt. Valiokuntatyön tarkoitus on, että me kokousedustajat jaamme näkemyksiämme esitetyistä poliittisista linjauksista. Kommentoin moniin asioihin ja olin aktiivinen. Valiokuntatyöskentelyssä keskustalainen yhteistyökyky korostui. Oli asioita, joissa valiokunnan jäsenten näkemykset poikkesivat toisistaan, mutta jokainen kuunteli, yritti ymmärtää ja yritimme yhteisen keskustelun aikana sorvata kaikki näkökulmat huomioivan ratkaisun. Valmista ei kuitenkaan yhdessä illassa tullut, vaan valiokunnan vastuulliset jatkavat työtä paremman vaihtoehdon muodostamiseksi.