Antti Leinikka: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista. Tämän nimisen kirjan on kirjoittanut  Liane Moriarty. Vaikuttaa siltä, että nimen suomennos on napattu vanhasta sanonnasta? Esittelyn mukaan siinä seurataan yhdeksää hyvin erilaista ihmistä, kun he saapuvat arvoitukselliseen hyvinvointihotelliin. Alkoi vaikuttaa siltä, että siinä voitaisiin seurata vaikkapa presidenttiehdokkaitamme, ja tuo hyvinvointihotelli on Suomi. Hyviä varmaan ovat kaikki yhdeksän.

Turvallisuus on ollut ykkösteema keskusteluissa. Toiset korostavat sisäisen eheyden merkitystä, mutta perinteinen kypärä- ja pappilinjakin vielä vilahtelee. Tosin tärkeässä Nato-prosessissa useimmat pitivät päänsä kylmänä, kunnes väistämätön johtopäätös oli tehtävä. Vain harva puolue ”melskasi” jo 15-20 vuotta sitten Natoon menolla. Siksi emme saaneet sotahaukan mainetta.

Osa korostaa sitä, että vaikeinakaan aikoina ei pidä rikkoa lakeja eikä kansainvälisiä sopimuksia. Se on suurta viisautta. Olo alkaisi olla turvatonta, jos liittyisimme Orbanin seuraajiin. Suomi on koronan ja Putinin vuoksi rajusti velkaantunut, ja nykyinen hallitus näyttää sitä vielä lisäävän lupauksistaan välittämättä. Siitä huolimatta talous on useiden ehdokkaiden mielestä peruskysymys. Jos talous on kuralla, emme voi hankkia aseita, emme nostaa kansallista varautumistasoamme, emme pitää huolta heikoimmista kansalaisistamme ja paikata rakoilevaa yksimielisyyttämme.

Ehdokkaita kannattaakin punnita sitä taustaa vasten, miten he ovat onnistuneet talouden kuntoon laittamisessa. Moni ehdokkaista on ollut vallan muissa hommissa, mutta sielläkin voi toki osoittaa kykynsä. Osa on ollut vastuullisissa tehtävissä sekä kotimaassa että Euroopan tasolla. Kaksi taitaa eri tavoilla mitattuna nousta ylitse muiden, kun talous pidetään mielessä. He ovat Jutta Urpilainen ja Olli Rehn. Urpilainen sai EU-mailta kuraa silmilleen, kun valtiovarainministerinä vaati Kreikan lainoille turvaavia vakuuksia. Hän piti tiukasti Suomen puolta. Olli Rehn puolestaan taisi vielä tuplamäärin saada lokaa niskaansa, kun EU-komissaarina vaati Kreikalta tiukkaa talouskuria, jotta se itse laittaa asiansa kuntoon, eikä enää heittäydy holtittomana muiden maiden vetämäksi. Kreikan talous onkin jo pitkään ollut kovassa nousussa.

Koska talous on peruskysymys – kaiken kivijalka, voisimme heittää näiden kahden ehdokkaan välilä vaikka kruunaa ja klaavaa. Ja kun Suomen Pankista on vuosien aikana tullut maallemme hyviä, taloutta ymmärtäviä ja korostavia presidenttejä, kolikkoni keikahtaa Olli Rehnin hyväksi. Hänellä näyttää olevan talouden lisäksi myös pallo hallussa.

Antti Leinikka
Hämeenlinna