Pieni pala juustoa

Suomalainen syö keskimäärin 25 kiloa juustoa vuodessa ja siitä noin puolet on muualla kuin Suomessa tuotettua. Tämä tarkoittaa käytännössä lähes 69 miljoonaa kilogrammaa ulkomailla tuotettua juustoa. Kysymys kuuluu: miksi Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa asetelman pitäisi olla täysin toisinpäin eli miksi me tuomme, emmekä vie? Syy ei ole suomalaisen juuston laadussa, eikä se selity hienostuneilla keskieurooppalaisilla juustoillakaan, koska tuonnista iso osa on bulkkitavarana tulevaa halpatuotetta.

Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden tason nostaminen ei voi olla vain kriisiajan ilmiö, vaan sen tulee olla pysyvä ratkaisu. Sen tulee olla osa Suomen kokonaisvaltaista talouden tasapainottamista ja sen tulee olla osa varautumista ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tulevaisuudessa Suomen tulee pyrkiä nousemaan tasolle, jolloin täällä tuotetaan enemmän ruokaa kuin kulutamme ja käännämme tuontivirran vientivoittoiseksi. Nämä ovat isoja tavoitteita maalle, joka jo muutamia vuosia sitten purki varmuusvarastojaan.

Suomessa on ollut esillä ajatus, että ulkomailta tuotavilla elintarvikkeilla voidaan korvata suomalainen tuotanto. On ajateltu, että kaiken tuottaminen halvemmalla on ratkaisu, jolla voimme parantaa hyvinvointiamme. Ei ole yksi eikä kaksi pilkallista suuta, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana lausunut vähätteleviä kommentteja maatalouden tarpeellisuudesta, sen saamista tuista puhumattakaan. Ruuanhan voi ostaa kaupasta rahalla, jota tulee seinästä.

Omavaraisuudesta elintarvikkeiden kohdalla meidän pitää muistaa, ettei siinä ole kyse vain alkutuotannosta. Kyse on myös 38 000 elintarviketyöntekijän toimeentulosta. Puhumme siis Suomen mittakaavassa neljänneksi suurimmasta teollisuuden alasta. Kokonaisuutena koko ruokaketju pellolta pöytään työllistää välillisesti noin 340 000 suomalaista.

Mutta miksi pieni pala juustoa on se mistä meidän pitää aloittaa suomalaisen yhteiskunnan uudelleen rakentaminen? Suomalaiset ovat juustojen suurkuluttajia, mutta iso osa syödystä juustosta on ulkomailta tuotuja. Suomalaisen elintarvikeviennin arvo on noin 1,77 mrd. euroa ja tuonti 4,7 mrd. euroa. Tähän eroon Suomen tulisi tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota. Meidän tulee aidosti miettiä, tuommeko tänne sellaisia tuotteita, joita voimme itse tuottaa ja valmistaa vai tuommeko niitä tuotteita, joita emme itse tuota.

Olen työssäni saanut nähdä eurooppalaista elintarvikealan toimintakulttuuria, tapaa suhtautua lainsäädäntöön ja asetuksiin. Olen myös nähnyt, miten suomalainen elintarviketeollisuus toimii ja jalostaa elintarvikkeita. Voin vakuuttaa, että se kokonaisvaltainen työ, jota suomalaisessa elintarvikeketjussa tehdään, vastaa paremmin niihin ongelmiin, joista siitä syytetään kuin muualta tulevan ruuan tuotantoketju. Tiedän myös millaisella pieteetillä suomalainen viljelijä hoitaa omaa maataan. Maata, josta hän toivoo saavansa sadon myös tulevina kesinä.

Jyri Kaunisto
Tammela
eduskuntavaaliehdokas, piirihallituksen jäsen