Kuntien järjestämisvastuullisiin tehtäviin osoitettava riittävä rahoitus

Kunnat ovat suomalaisen yhteiskunnan kivijalka. Ne vastaavat arjen keskeisistä palveluista: varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, paikallisesta elinvoimasta ja infrastruktuurista. Kuntien merkitys korostuu erityisesti maaseudulla, jossa jokainen koulu, yritys ja palvelu ylläpitää yhteisön elinvoimaa. Siksi kunnille on taattava riittävä päätösvalta ja taloudellinen liikkumavara vastata paikallisiin tarpeisiin.

Viime vuosina kunnille on jatkuvasti sälytetty lisää tehtäviä ilman riittävää rahoitusta. Nyt hallitus on puoliväliriihessään jatkanut tätä linjaa – se tekee sopeutuspäätöksiä, jotka osuvat suoraan kuntiin, mutta jättää huomioimatta, millä keinoin kunnat voivat nämä velvoitteet toteuttaa. Kuntien talous on jo valmiiksi ahtaalla, eikä niillä ole enää varaa paikata valtion vastuulla olevia puutteita.

Kuntatalouden kiristäminen ei tapahdu tyhjiössä – sen seuraukset näkyvät lasten päivähoidossa, koulujen ryhmäkoissa, tiestön kunnossa ja vanhusten hoidossa. Leikkaukset ja keskittäminen eivät rakenna tulevaisuutta vaan purkavat sitä. Kuntien elinvoima ei synny käskyillä ylhäältä vaan riittävällä rahoituksella ja päätösvallalla paikallisesti.

Samaan aikaan, kun kunnilta viedään resursseja ja ihmisiltä arjen palveluja, hallitus on päättänyt keventää hyvätuloisten verotusta. Tämä on arvovalinta, joka kertoo, ketä hallitus todella haluaa suojella. On kestämätöntä, että ne, joilla jo nyt menee hyvin, saavat lisää, samalla kun peruspalveluja tarvitsevilta otetaan pois. Kysymys ei ole vain taloudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta.

On vastuutonta sysätä talouden tasapainottamisen taakka kunnille, samalla kun niiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan talouteensa kavennetaan. Hallitus ei voi piiloutua sopeutustarpeen taakse samalla, kun se jättää kunnat selviämään yksin alati kasvavista paineista.

Keskusta puolustaa mallia, jossa koko maa pidetään asuttuna ja elinvoimaisena – ei vain suuria keskuksia. Kunnat tarvitsevat työrauhan, luottamuksen ja riittävät resurssit voidakseen hoitaa perustehtävänsä. Ilman sitä ei ole toimivia palveluja, eikä hyvinvointivaltion kivijalka kestä.