Piirihallituksen kannanotto 3.2.2026 Yliopistollisten sairaaloiden työnjako on keskustelun sokea piste

Yliopistollisten sairaaloiden työnjako on keskustelun sokea piste

Suomessa käydään parhaillaan vilkasta valtakunnallista keskustelua sairaaloiden työnjaosta, palveluiden keskittämisestä ja hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyydestä. Keskustelusta puuttuu kuitenkin yksi keskeinen näkökulma: yliopistollisten sairaaloiden keskinäinen työnjako ja sen vaikutukset koko terveydenhuollon rakenteeseen.

Valtiontalous on tiukalla, ja on rehellistä todeta, että merkittävää lisärahoitusta hyvinvointialueille on vaikea saada. Tämä pakottaa tekemään valintoja. Nyt näitä valintoja tehdään usein perusterveydenhuollon supistamisen ja palveluiden keskittämisen kustannuksella, vaikka perusterveydenhuolto on koko järjestelmän peruskivi – ja samalla kustannustehokkain osa terveydenhuoltoa.

Erikoissairaanhoito on välttämätöntä, mutta kallista. Siksi on huolestuttavaa, että rakenteellisessa terveydenhuollon järjestämistä koskevassa keskustelussa painopiste on usein siinä, mitä voidaan keskittää tai karsia alueellisella tasolla, ilman että tarkastellaan yliopistollisten sairaaloiden roolia valtakunnallisena kokonaisuutena. Yliopistolliset sairaalat eivät ole vain alueellisia toimijoita, vaan kansallisia huippuosaamisen keskuksia, joiden tehtäviin kuuluu vaativa potilaiden hoito, tutkimus ja koulutus.

On perusteltua tehdä valtakunnallinen selvitys hyvinvointialueiden rahoituksesta ja rakenteista siten, että siinä tarkastellaan nimenomaisesti yliopistollisten sairaaloiden työnjakoa. Mitä hoitoja ja toimintoja jokaisen yliopistosairaalan on välttämätöntä ylläpitää? Missä voidaan aidosti erikoistua ja jakaa vastuuta ilman, että potilaiden hoidon laatu kärsii?

Kun ihminen sairastuu (todella) vakavasti, tärkeintä ei ole hoitavan sairaalan maantieteellinen läheisyys, vaan hoidon korkea laatu ja osaaminen. Yliopistollisen sairaalan ei tällöin tarvitse sijaita sadan kilometrin päässä – se voi aivan hyvin olla kolmensadan kilometrin päässä, jos vastineeksi potilas saa parasta mahdollista hoitoa. Sen sijaan arjen terveyspalvelut, nopea hoitoon pääsy ja ennaltaehkäisy tulee turvata lähellä ihmistä.