Keskustan Kymenlaakson piiri vaatii toimia maatalouden kannattavuuskriisiin

Lauantaina 13.11. kokoontunut Keskustan Kymenlaakson piirin syyskokous otti kantaa kotimaisen elintarviketuotannon puolesta.

Kannanotossa vedottiin niin valtiovaltaan kuin kauppaankin jotta kannattavuustilanteeseen saataisiin kestävä ratkaisu. Ratkaisua tarvitaan niin akuuttiin tilanteeseen kuin kannattavuuteen pitkällä tähtäimellä:

Heikko satovuosi ja kallistuvat tuotantopanokset ovat ajamassa maatalouttamme ahdinkoon. Kasvukauden kuivuus ja toisaalta korjuukauden sateisuus aiheuttivat sen, että saatu sato jäi  määrältään pienemmäksi  kuin normaalisti ja toisaalta myöhästynyt sadonkorjuu heikensi  sadon laatua. Vaikka viljojen myyntihinnat  ovatkin syksyn aikana nousseet, se ei riitä kompensoimaan sadon jäämistä 40% normaalia pienemmäksi. Myyntihintojen nousu  on hyödyttänyt lähinnä viljanviljelijöitä eikä juurikaan muita tuotantosuuntia.  Toisaalta viljojen  hintojen nousu  merkitsee  sitä rehuna käyttävälle  kotieläintilalle merkittävää kustannusten nousua.

Maatalouden tuotantopanosten hinnat ovat nousseet huimaa vauhtia alkusyksystä lähtien. Niin polttoaineiden kuin muunkin energian hinta on noussut, korkeiden hintojen ennustetaan jatkuvan ainakin talven yli. Ammoniakin valmistukseen käytettävän maakaasun maailmanmarkkinahinnan nousu on nostanut  lannoitteiden hintaa. Tämän kehityksen takia yleisimpien keinolannoitteiden hinnat ovat jopa yli kaksinkertaistuneet tämän vuoden aikana. Mikäli kallistuvien lannoitteiden käytössä joudutaan säästämään voi tämä aiheuttaa kierteen jossa maan ravinnetaso putoaa ja sadot edelleen pienenevät.   Maatalouden tuotantomäärien laskiessa ja  tuottajahintojen pysyessä  ennallaan sekä  tuotantopanosten hintojen  noustessa   monet maatilat ovat ajautuneet  suuriin maksuvalmiusongelmiin.  Äskettäin uutisoitiin, kuinka lähes puolet maatiloista ei pysty maksamaan laskujaan ajoissa. Viimeisimpien tilastojen mukaan tuotantosuunnasta riippumatta  maatalouden  kannattavuus vuonna  2021 laskee edelleen aiempiin vuosiin verrattuna.

Kotimaisen alkutuotannon ja ruoantuotannon arvoketjun tueksi  ja turvaamiseksi on löydettävä pikaisesti keinoja.  Etusijalla ovat suuriin maksuvalmius- ja kannattavuuskriisiin  ajautuneiden tilojen taloudellisen  toiminnan jatkuvuuden turvaaminen.  Kymenlaakson  Keskustan piiri vetoaakin niin valtiovaltaan kuin ruuanarvoketjun kaikkiin osapuoliin ratkaisun löytämiseksi.  Vaikeaan akuuttiin tilanteeseen auttava ratkaisu on kuitenkin vain hetkellinen laastari.  Pidemmällä tähtäimellä ainoa kestävä ratkaisu on selkeä tuottajahintojen nosto, jolloin voidaan turvata monipuolinen ja turvallinen kotimainen ruuantuotanto. Tätä edellyttää  myös  kansallisesta huoltovarmuudesta ja ruokaturvallisuudesta  huolehtiminen.  On hyvä  tiedostaa, että maatalouden tukijärjestelmillä on  pyritty kompensoimaan lähinnä maamme pohjoisesta sijainnista ja epäedullisista luonnonolosuhteista aiheutuvaa kilpailukykyhaittaa  vanhoihin eteläisempiin EU-maihin  nähden.  Tukien ansiosta myös elintarvikkeiden kuluttajahinnat on kyetty Suomessa pitämään kohtuuhintaisina.

Taloudellisen ahdingon lisäksi pitää muistaa ottaa huomioon myös viljelijäväestön henkinen puoli. Maanviljelijälle tila   ei ole ainoastaan tuotantotoimintaa varten, vaan se  on samalla myös koti ja  iso osa arkista elämää  sekä usein monen sukupolven perinteiden jatkumo. Jos elinkeinon lisäksi vaarassa on menettää nämä kaikki, on henkinen rasitus moninkertainen. Kymenlaakson Keskusta katsookin,  että viljelijöiden taloudellisen  tilanteen  korjaamiseen lisäksi myös viljelijöiden työn henkisen kuormittavuuden vähentämiseen tarvitaan erityispanostuksia.

Maailmassa on viime aikoina esitetty julistettavaksi erilaisia hätätiloja. Mieleen nousee väistämättä kysymys, olisiko tämänsyksyisessä poikkeuksellisen vaikeasta tilanteesta johtuen tarpeen julistaa myös  kotimaisen elintarviketuotannon hätätila?