Jäsenvaali 2026

No nythän on niin että Eduskuntavaalit on ensivuonna ja päätin sitten minäkin lähteä sitä paikkaa tavoittelemaan.
Meidän vaalipiiristä puuttuu selkeästi maatalouden sektorin läpikotaisin tunteva maanviljelijä, joka on myös vuosikymmeniä toiminut myöskin yrittäjänä ja tietää sieltä ongelmakohtia roppa kaupalla.
Asuu taajaman ulkopuolella ja tahtoo pitää kylien elinvoimaa yllä kaikkin keinoin.
Tarvitaan koko alueen edustaja joka on Haminasta mutta osaa katsoa koko kulmakuntaa niin että siitä hyötyy muutkin lähikunnat.
Yksi edustaja joka kykenee katsomaan koko vaalipiiriä kokonaisuutena, missä kuitenkin säilyy oman kunnan erityipiirteet, hyvinvointi ja vetovoima.
Kunnallisvaaleissa jo sanoin etten tule sortumaan syyttely linjalle missään vaiheessa, mitä mikäkin puolue on tehnyt tai jattänyt tekemättä linjalle. Mielestäni tämä näkyi kyllä hyvänä luottamuksena äänestäjien toimesta 🙏, kiitos siitä kaikille. Nyt sitten isompaa vaihdetta sisään ja hakemaan teidän luottamusta kansalliseen päätöksen tekoon! Toki tähän tarvitaan ensin keskustan piirihallituksen hyväksyntä, mutta sieltäkin paikalliselta tasolta kysytty lähtisinkö ehdolle.
LÄHDEN jos te tahdotte!

Kuka olen

Olen Ulla Jernberg, kotkalainen kotitalous- ja luokanopettaja ja kasvatustieteiden maisteri. Olen tehnyt opettajan työtä yli kahdenkymmenen vuoden ajan, ja tänä keväänä toimin oman luokanopettajan työni ohella luottamusapulaisrehtorina. Koulutusjohtamisen opinnot avasivat mahdollisuuden kokeilla johtamistehtäviä käytännössä ja syvensivät ymmärrystäni siitä, miten koulutusta voidaan kehittää kokonaisuutena.

Asun perheeni kanssa Tavastilassa pienellä maatilalla. Luonnonläheinen elämäntapa on muokannut arvojani: ympäristövastuu, kiertotalous ja kestävä arki ovat minulle tärkeitä. Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi neljä lasta, jotka ovat tuoneet oman tärkeän näkökulmansa siihen, millaista Suomea haluan olla rakentamassa.

Kasvoin mukaan yhteisölliseen tekemiseen jo lapsena Vesaisissa, Keskustan lapsi‑ ja nuorisotoiminnassa. Sieltä sain arvot, jotka kantavat edelleen: yhdessä tekeminen, välittäminen ja vastuu omasta yhteisöstä. Politiikassa olen toiminut pitkään taustalla, ja viime vuosina olen saanut luottamusta sekä paikallisissa että maakunnallisissa tehtävissä. Olen Kotkan kaupunginvaltuutettu sekä jäsen Kymenlaakson liiton maakuntavaltuustossa ja sen tarkastuslautakunnassa.

Mitä haluan edistää eduskunnassa

1. Koulutus on tulevaisuuden kivijalka – varhaiskasvatuksesta aikuisuuteen

• Pienemmät ja pedagogisesti sopivan kokoiset koulut lähellä lasten kotia
• Pienemmät ryhmäkoot ja vahvempi oppimisen tuki
• Moniammatillisen yhteistyön vahvistaminen
• Toisen asteen koulutuksen saavutettavuus ja laatu
• Oppisopimuskoulutuksen ja aikuiskoulutuksen kehittäminen
• Opiskelijoiden ja nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukeminen
• Ennaltaehkäisevät toimet syrjäytymisen torjumiseksi

Koulutus ei ole kuluerä vaan investointi. Meidän on varmistettava, että jokaisella lapsella, nuorella ja aikuisella on mahdollisuus kasvaa osaajaksi ja hyvinvoivaksi kansalaiseksi. Nuorten lisääntynyt ahdistus ja mielenterveyden kuormitus on otettava vakavasti — tuki ei saa olla sattumanvaraista.

2. Lähikoulut ja arjen palvelut

• Lähikoulujen puolustaminen
• Perheiden palveluiden vahvistaminen
• Yhdenvertaiset mahdollisuudet kasvaa, oppia ja harrastaa

Lähikoulu on monelle lapselle turvallinen kasvuympäristö ja koko yhteisön sydän. Arjen palveluiden on oltava lähellä ja toimivia.

3. Alueen elinvoima ja turvallisuus

• Työllisyyspalveluiden kehittäminen alueen tarpeisiin
• Yhteistyö yrittäjien ja kuntien välillä
• Nuorten työllistymisen tukeminen
• Alueen erityishaasteiden huomioiminen
• Venäjän rajan sulkemisen vaikutusten tunnistaminen ja kompensointi

Kymenlaakso elää murrosvaihetta. Rajan sulkeminen, muuttoliike ja talouden rakennemuutos vaikuttavat arkeemme. Tarvitsemme päätöksiä, jotka tukevat alueen elinvoimaa, turvallisuutta ja tulevaisuuden mahdollisuuksia.

4. Liikunta ja kulttuuri – hyvinvointia ja terveyttä

• Mahdollisuus harrastaa edullisesti kaikenikäisille
• Liikunnan rooli terveyden ja jaksamisen tukena
• Kulttuurin saavutettavuus ja merkitys mielen hyvinvoinnille
• Hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyön vahvistaminen

Liikunta ja kulttuuri eivät ole vain harrastuksia — ne ovat osa terveyden edistämistä ja hyvinvointialueiden kestävää tulevaisuutta. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin korjaaminen.

Esittely:

Mie olen Jussi Kukkurainen, 21-vuotias syntyperäinen kouvolalainen ja asun tällä hetkellä Voikkaalla. Olen valmistumassa loppuvuodesta liiketalouden tradenomiksi XAMKista ja tällä hetkellä työskentelen opintojen ohessa kaupan alalla. Olen liittynyt keskustan jäseneksi syksyllä 2020, ja tänä aikana toiminut erilaisissa tehtävissä puolueessa. Olen myös ollut ehdolla viime kerralla eduskuntavaaleissa vuonna 2023, joten eduskuntavaalienkin kampanjoinnista minulla on kokemusta. Tällä hetkellä toimin muunmuassa varavaltuutettuna Kouvolassa, jonka lisäksi olen Keskustanuorten liittohallituksen jäsen sekä Kouvolan kunnallisjärjestön puheenjohtaja.

Teemat:

Kansanedustajana haluaisin kaikkein eniten olla puolustamassa Kymenlaaksoa ja koko Kaakkois-Suomen vaalipiiriä. Alueemme elinvoiman puolustaminen on minulle sydämen asia ja onkin yksi pääsyistä miksi olen tavoittelemassa ehdokkuutta. Mielestäni meidän on tärkeää puolustaa Kymenlaaksoa ja Kaakkois-Suomea, koska sitä ei kukaan muu tule tekemään puolestamme. Kansanedustajat luonnollisesti tekevät päätöksiä, jotka koskevat koko Suomea, mutta oman alueen puolustamisen näen erittäin tärkeänä.

Alueellisen elinvoiman lisäksi pidän tärkeänä perhepolitiikkaa ja järkevää talouspolitiikkaa. Suomen syntyvyys on historiallisen matala, ja jos emme luo tukiverkkoja perheille emmekä kannusta perheen perustamiseen, ei meillä ole pian Suomeakaan. Tulevan eduskunnan tulee osata ajatella pidemmälle kuin vaalikausi kerrallaan, sillä nyt laitettavat panostukset perheellisille ja tahattoman lapsettomuuden hoitoon maksavat itsensä pitkällä aikavälillä takaisin. Vaikka nykyisen hallituksen armoton talouspolitiikka on ajanut maamme entistä syvemmälle lamaan, emme leikkauksilta tulevinakaan vuosina välty. Tarvittavien sopeutustoimien ohella meidän on satsattava niihin asioihin, jotka luovat maallemme talouskasvua tulevina vuosina. Perheiden ja koulutuksen tukeminen tuleekin olla keskiössä seuraavalla vaalikaudella mikäli haluamme pitää Suomen hyvinvointivaltiona.

Tiivistettynä, haluaisin kansanedustajana tehdä politiikkaa, joka loisi nuorille valoisampia tulevaisuuden näkymiä. Tavoitteenani on Suomi, jossa jokainen nuori voisi hyvin, työllistyisi ja pystyisi kasvattamaan perheen turvallisessa ympäristössä.

Hei,

Olen Ira Nyqvist Kouvolasta. Toimin lähihoitajana ja minulla on myös liiketalouden tradenomin tutkinto.

Vaaliteemani:

Terveydenhuolto. Terveydenhuoltoa täytyy kehittää – ei irtisanoa hoitohenkilökuntaa. Hoitohenkilökuntaa täytyy saada lisää ja myös toimipaikkoja. Ei ole hyvä, jos sairaan henkilön täytyy matkustaa yli 300 km, että pääsisi hoitoon sairaalaan (Lappi). Sama koskee synnytyksiä. Monet syntyvät tienpäälle ambulansseihin tai henkilöautoihin. Terveydenhuollosta ei saa enää yhtään vähentää rahaa.

Aikuiskoulutustuki. Haluaisin palauttaa aikuiskoulutustuen, koska jos aikuinen toivoisi uutta ammattia, niin aikuisopintotuki auttaa siinä. Tavallinen opintotuki on reilu 200 € ja sillä ei maksa laskuja ja saa ruokaa pöytään opiskelun ohella, vaikka saisi asumistuen ja muita tukia. Aikuisilla täytyisi olla opiskelun ohella työpaikka tai kymmenien tuhansien säästöt, että uusi opiskelu onnistuisi. Monet aikuiset ovat myös perheellisiä, joista toinen aikuinen voi olla työtön tai ovat yksinhuoltajia.

Sijaissynnytys. Vuonna 2007 sijaissynnytys kiellettiin Suomessa uuden hedelmöityslain tullessa voimaan. Suomessa on paljon aikuisia, jotka eivät pysty saamaan lapsia, koska heiltä on leikattu kohtu tai kohtu ja munasarjat pois syövän tai muun syyn vuoksi. Nämä ihmiset surevat lapsettomuuttaan lopun ikäänsä. Jotkut ovat päätyneet jopa itsemurhaan, kun eivät ole kestäneet lapsettomuuttaan. Yksikin lapsi olisi maailman suurin onni monille lapsettomalle henkilölle.

Oon Sanni,

Ikää nyt kolkytseittemän, kakskyt vuotta sitten olin lukiossa Mäntyharjulla.

Eli juuret on tuol Etelä-Savon puolella, Kouvolas oon asunu tänä vuonna kymmenisen vuotta. Koko vaalialue on tullut näiden elinvuosien aikana tutuksi eriasioiden tiimoilta.

Oon metsänomistaja, kirppistelijä ja järjestökentälläki hääräilen. Tällä hetkellä MLL Kaakkois-Suomen piirin piirihallituksen puheenjohtajana ja MHY Mänty-Saimaan valtuustossa. Oon mä Kouvolan keskustan kunnallisjärjestössä hallituksessa ja piirissä varajäsenenä. Pari varajäsenyyttä on myös noissa edellisissä vaaleissa tullut lautakuntiin. Töitä mä teen viranhaltijana pelastustoimessa Päijät-Hämeen hyvinvointialueella.

Voit törmätä minuun kenttien laidoilla, kulttuuritapahtumissa tai metsässä.

Tai sitten vaan oon kotona lukemassa tai musiikkia kuuntelemassa.

Nyt niitä teemoja tässä vaiheessa matkaa;

Tarvitsemme vahvistusta yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kokonaisuuden järjestämiseksi;

Alkutuotanto ja huoltovarmuus – kulkevat yhtämatkaa. Näiden tukeminen kansallisella tasolla.

Tarvitsemme työtä, jotta Kaakkois-Suomi pysyy asuttuna jatkossakin. Pienyrittäjyyttä olisi vahvistettava esim. uudistuksilla yrittäjien työttömyysturvaan.

Järjestökentän rooli.

Järjestökenttä tekee kynnyksetöntä työtä – joka vähentää niin kuntien kuin hyvinvointialueiden työkuormaa. Nyt siitä halutaan leikata jatkuvasti. Vaikutukset näkyvät heikoimmassa asemassa olevien elämässä erityisesti ja ajavat epätasa-arvoiseen asetelmaan. Hyvinvointialueiden rahoituksesta olisi paljon asiaa, eikä tässä siitä sen enempää.

Jokaisella tulee olla oikeus perheeseen. Ilman lapsia yhteiskuntamme huoltosuhde kääntyy vielä rajummin alaspäin, sen jo tilastoennusteet valitettavasti näyttävät. Lasten määrä vähenee rajusti Kaakossa.

Tulevaisuuden uskoa olisi vahvistettava erilaisilla keinoilla.

Meillä ei ole varaa menettää työikäisiä yhtään työelämän ulkopuolelle. On luotava jälleen mahdollisuus siihen, että työelämässä voi kulkea ensin toista polkua ja hypätä toiselle. On oltava oikeanaikaista tukea elämän kriisitilanteiden yllättäessä.

Riikka TEE jotain!

Olen Riikka Turunen, pyhtääläinen kuntavaikuttaja ja Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuutettu. Olen tehnyt pitkäjänteistä työtä luottamushenkilönä kuntalaisten arjen puolesta niin kunnallisessa päätöksenteossa kuin ollen rakentamassa alusta lähtien sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden kokonaisuutta Kymenlaakson hyvinvointialueella.

Minulla on neljä ammattitutkintoa, joista röntgenhoitajan ammatissa olen toiminut pian 23-vuotta. Olen vaalien välissä kouluttautunut liikunta-alan YAMK-tasolle, josta valmistuin juuri vuoden 2026 alussa. Minulla on vahva näkemys terveyden edistämisestä, sairauksien ennaltaehkäisystä ja liikunnan merkityksestä hyvinvoinnille. Ennaltaehkäisy on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestävää toimintaa.

Pyhtäällä minut tunnetaan aktiivisena urheiluseura- ja järjestötoimijana. Olen ehdolla nyt kolmatta kertaa, vaalityö sekä yhteisten asioiden hoitaminen ovat minulle tuttuja ja tärkeitä asioita. Pidän kansanedustajuutta ennen kaikkea vastuullisena palvelutehtävänä, jossa voin edistää yhteistä hyvää, kuunnellen ihmisiä ja vieden heidän kokemuksensa ja tarpeensa päätöksenteon ytimeen.

Teemat, jotka koen tärkeinä

Arjen hyvinvointi
Haluan vahvistaa sujuvaa arkea, toimivia sote-palveluja ja ennaltaehkäisevää työtä. Hyvinvointi syntyy lähellä ihmistä ja arjessa.

Yrittäjyyden tukeminen
Pienet ja keskisuuret yritykset ovat elinvoiman selkäranka. Tarvitsemme rohkeaa aluepolitiikkaa ja parempia edellytyksiä työlle ja yrittämiselle myös kasvukeskusten ulkopuolella.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus
Haluan, että meillä Suomessa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo, jossa jokaisella on oikeus turvalliseen arkeen, palveluihin ja mahdollisuuksiin riippumatta asuinpaikasta.

Kaakkois- Suomen elinvoima
Alueemme haasteisiin, kuten heikkenevään huoltosuhteeseen ja nuorten muuttoliikkeeseen, on vastattava määrätietoisesti koulutuksen ja uusien, työelämää vahvistavien toimenpiteiden avulla. Koen, että Kaakkois-Suomen menestys on koko Suomen menestys.

Haluan olla mukana rakentamassa luottamusta ja yhteistyötä, joka kantaa päätöksenteossa yli erilaisten näkemysten.

Olen Laila Uljas, 46-vuotias suurperheen äiti. Toimin kaupunginhallituksen 2. vpj., kaupunki- ja aluevaltuutettuna, turvallisuuslautakunnan jäsenenä ja aluevaltuustoryhmän puheenjohtajana. Työskentelen MLL Kaakkois-Suomen piirillä järjestökoordinaattorina. Koulutukseltani olen valtiotieteidenmaisteri.

Vapaa-ajallani nautin perheen yhteisestä ajasta, kuntoliikunnasta ja ruoanlaitosta.

Huoltovarmuus ja kokonaisturvallisuus ovat nousseet yleisessä keskustelussa niille kuuluvaan asemaan. Niiden merkitys ja tärkeys korostuvat tämän päivän maailman politiikan keskellä. Huoltovarmuuden ytimessä on kotimaisen ruoantuotannon varmistaminen. Ei ole reilua, että ulkomaisen tuontiruoan ei tarvitse täyttää samoja kriteereitä kuin kotimaassa tuotetun.

Muuttuva maailmantilanne vaikuttaa myös meihin täällä Kaakkois-Suomessa. Perinteisesti alueemme on vahvasti nojautunut metsäteollisuuteen. Viime vuosikymmenten kansainväliset myllerrykset ovat osoittaneet, että monipuolista yritystoimintaa sekä teollisuutta tarvitaan kipeästi. Emmehän halua, että Kaakkois-Suomesta tulee Suomen takapiha. Tämän eteen olen valmis tekemään töitä hartiavoimin.

Tähän kokonaisuuteen sisältyy myös energia omavaraisuus. Emme saisi olla riippuvaisia tuontisähköstä ja heilahtelevista hinnoista. Tämä on hidas projekti, mutta jossain vaiheessa se on aloitettava pitkäjänteisesti.

Kaakkois-Suomen alueella on paljon sosiaalisia haasteita muuhun Suomeen verrattuna. Valtionosuuksien uudistuksen kaatuminen tarkoittaa, että kuntia kohdellaan hyvin epätasa-arvoisesti, mikä suoranaisesti vaikuttaa siihen, mitä palveluita kunta voi turvata asukkailleen. Hyvinvointialueiden rahoituksen sopeutumisvaihe on tällä hetkellä epärealistisen tiukka. Tarveperusteisuuden täytyy olla yksi tärkeimmistä elementeistä, ja siinä täytyy huomioida myös ikääntyvä väestömme. Noin 30 prosenttia Kymenlaakson väestöstä on yli 65-vuotiaita, ja Etelä-Karjalassa sekä Etelä-Savossa tämä luku on vielä suurempi.

Samanaikaisesti ja käsi kädessä täytyy huolehtia tulevaisuudestamme – lapsista ja nuorista. Heistä on pidettävä huolta ja samalla varmistettava perheille edellytykset kasvattaa lapsensa. Hyvän arjen mahdollisuudet ovat kestävä veto- ja pitovoimatekijä.

Kuka olen

Olen Liisa Varjola, Kouvolassa asuva taloushallinnon, logistiikan ja järjestötyön ammattilainen. Asun kahdestaan 12-vuotiaan poikani kanssa Anjalan Korvenkylässä ja ylläpidän sukutilaani. Lisäksi lukioikäinen tytär asuu omillaan. Työskentelen tällä hetkellä järjestökoordinaattorina Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistyksessä.

Pitkä luottamustehtäväkokemukseni on tuonut näkymän siihen, miten kaupunkien, maakuntien ja yhteisöjen päätöksenteko toimii käytännössä. Olen toiminut ensin Anjalankosken ja nyt Kouvolan kaupungin luottamustehtävissä vuodesta 2001 ja Kymenlaakson liitossa vuodesta 2013. Näissä tehtävissä olen oppinut yhdistämään talouden, arjen ja pitkän aikavälin suunnittelun näkökulmia. Lisäksi minulla on pitkä kokemus eri järjestöjen ja yhdistysten hallituksista, työvaliokunnista ja vastuutehtävistä – niin paikallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Keskustan eri järjestötasoilla olen toiminut vuodesta 2002. Tällä hetkellä toimin Kymenlaakson piirin puheenjohtajana kolmatta vuotta ja olen Keskustan puoluehallituksen jäsen. Vuoden 2026 alussa aloitin myös kauden Kuntaliiton hallituksen varajäsenenä.

Taustaltani olen pian valmistuva tradenomi ja entuudestaan minulla on ulkomaankaupan ammattitutkinto. Minulla on lähes kahden vuosikymmenen kokemus taloushallinnon tehtävistä kirjanpidon, laskutuksen, rahoitusraportoinnin ja asiakastyön parissa. Työurani on kuljettanut logistiikan, huolinnan ja yhdistystoiminnan rajapinnoissa, mikä on vahvistanut kykyäni hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja toimia täsmällisesti muuttuvissa toimintaympäristöissä. Kielitaitoni (suomi, englanti, saksa ja ruotsi) on ollut keskeinen vahvuus työssäni erityisesti logistiikan ja kansainvälisen yhteydenpidon parissa.

Minulle on luontevaa toimia ihmisten kanssa, rakentaa yhteistyötä ja pitää huolta siitä, että asiat etenevät sovitusti. Olen oppinut työssäni ja luottamustoimissani kuuntelemaan, arvioimaan vaihtoehtoja ja toimimaan tilanteissa, joissa tarvitaan harkintaa, tilannetajua ja kykyä sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä. Koen, että olen saanut kasvaa monipuolisesti sekä osaajana että ihmisenä. Nöyrä oppimaan uutta, mutta samalla ylpeä siitä, miten pitkä kokemus on muovannut minusta kokonaisuuksia hahmottavan ja määrätietoisesti toimivan tekijän.

Ajatuksiani kansanedustajan työhön ja asioihin, joita edistäisin.

1. Alueiden elinvoima ja tasapainoinen kehitys

Olen aidosti kiinnostunut siitä, miten eri alueilla turvataan arjen sujuvuus, työmahdollisuudet ja palvelut niin, että ihmiset voivat elää ja tehdä työtä siellä missä haluavat. Erityinen kysymys on raja-Suomi ja sen saama kohtelu tulevalla kaudella. On varmistettava, että elämisen ja yrittämisen edellytykset turvataan.

2. Talouden vastuullinen hallinta

Pitkä taloushallinnon taustani suuntaa kiinnostustani siihen, miten taloudellisia resursseja käytetään viisaasti ja läpinäkyvästi sekä julkisissa että kolmannen sektorin organisaatioissa. Nyt toimivan hallituksen jäljiltä olemme tilanteessa, jossa tie ylöspäin on pitkä ja kivinen, mutta askeleita on otettava päästäksemme kasvuun ja velan ottaminen taittuu.

3. Toimivat peruspalvelut ja arjen sujuvuus

Minulle on tärkeää, että peruspalvelut toimivat luotettavasti ja ovat saavutettavissa eri elämäntilanteissa ja eri puolilla maata. Esimerkiksi nykyhallitukselta tekemättä jäänyt VOS rahoituksen uudistus on saatava maaliin turvataksemme kuntien mahdollisuus toteuttaa lakisääteisiä palveluitaan.

4. Nuorten ja lapsiperheiden arjen tukeminen

Näen, että lasten ja perheiden sosiaaliturvaa ja perhevapaiden kehittämistä pitää jatkaa ja saada Suomi takaisin lapsiystävälliseksi yhteiskunnaksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitus ja perusopetuksen parantaminen lainsäädännön keinoin on pohja Suomen nousulle sivistyksessä, oppimiselle ja kehittymiselle korkeakoulutukseen asti.

Elämän edellytyksiin kuuluu myös työ ja elanto. Tulevalla kaudella on korjattava kuntien vastuulle vuonna 2025 siirtyneiden työvoimapalvelujen järjestämisessä havaitut puutteet laissa. Työnhakijoiden näkökulmasta on turvattava palvelujen tasavertainen saatavuus ja laatu. Järjestäjien näkökulmasta tarvitaan oikean kokoiset resurssit sekä selkeä lainsäädäntö erityisesti niissä kohdissa, joissa nykyiset kirjaukset ovat epäselviä, kuten yrityspalvelujen järjestämisessä.

Olen Anton Yrjönen Virolahdelta. Olen 45-vuotias tietotekniikan DI (LUT 2007) ja kolmen lapsen isä. Elantoni ansaitsen opettajana Kotkassa XAMK:illa (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu). Harjoitan myös maa- ja metsätaloutta synnyintilallani. Aiempaa työkokemusta omaan mm. tutkijana ja yrittäjänä. Omaan laaja-alaista kokemusta erilaisesta yrittäjyydestä ja toisaalta myös korkean osaamisen innovaatiotoiminnasta. Virolahtelaisena olen erityisen hyvin perillä Kaakkois-Suomen vaikeasta tilanteesta väestökehityksen, sote-palveluiden, kuntatalouden ja yleisen kurjistumisen haasteista, sekä kansalaisena, että kunta- ja aluepoliitikkona. Olen kunnanhallituksen jäsen ja kolmannen kauden kunnanvaltuutettu Virolahdella, sekä hyvinvointialueella varavaltuutettu ja terveyden ja sairaanhoidon palvelulautakunnan jäsen. Keskustan järjestötoiminnassa olen ollut aktiivinen toimija Virolahdella noin kymmenen vuoden ajan, kuntayhdistyksen sihteerinä edelleen.

Mikäli tulisin valituksi kansanedustajaksi, tulisin erityisesti painottamaan mm seuraaviin asioihin vaikuttamista:

–       Kaakkois-Suomen erityisen vaikea tilanne vaatii merkittäviä toimia, kuten: erityistalousalue, piristysruiske teknologian, osaamisen ja innovaatioiden kehittämiseen taantuvan teollisuuden ja työpaikkojen katoamisen korvaajaksi, alueen osaamisen kehittäminen koulutukseen panostamalla. Kaakkois-Suomi on meille koti ja koko Suomelle strategisesti tärkeä turvallisuuden euvartioasema, josta on huolehdittava.

–       Talouspolitiikka kuntoon. Suomen taloutta on hoidettu huonosti ja nykyhallitus kovista puheistaan huolimatta on epäonnistunut surkeasti. Työllisyyden, yrittäjyyden ja yleisen toimeliaisuuden kannustava kehittäminen on ehdottoman tärkeää suunnan muuttamiseksi. Työnteon ja työllistämisen esteitä on poistettava eikä se voi tarkoittaa vain heikko-osaisten kurittamista sosiaalietuuksia vähentämällä, vaan on tarkasteltava laajasti kokonaisuuksia ja tehtävä radikaalimpia muutoksia sekä verotukseen, sosiaaliturvaan, että yritysten ja erityisesti pienyritysten työllistämis- ja muihin toimintaedellytyksiin. Kaiken verottaminen ja leikkaaminen tuhoaa lopullisesti tulevaisuuden ahdollisuudet.

–       Ruoan arvonlisävero alas. Ruoka ei ole luksusta.

–       Kotimaisen ruoantuotannon edellytysten parantaminen. Viljelijät ovat ahtaalla ja huoltovarmuudelle kriittinen kotimainen ruoantuotanto vaakalaudalla. Tämä ei toteudu vain halpamerkit kieltämällä, mikä johtaa ainoastaan ruoan kallistumiseen kaupassa tuomatta yhtään lisätuloja tuottajille. Jos sääntelyä tarvitaan, sen on kohdistuttava suoraan tuottajahintoihin ja niiden hinnoittelumekanismeihin jollain tavoin – ei kuluttajamarkkinoihin. Yleisemmin ottaen tuottajien mahdollisuuksia voidaan kuitenkin parantaa myös esimerkiksi verohelpotuksin, tuotantokustannusten tekijöitä halpuuttamalla ja byrokratiaa sekä sääntelyä keventämällä.

–       Perusopetus ja lasten ja nuorten hyvinvointi. PISA-tulosten ja muiden osaamisindikaattorien romahdus sekä kasvava pahoinvointi vahvistaa yleisen käsityksen siitä, että koulutusjärjestelmässämme on joissain asioissa menty väärille urille. Perusopetus kokonaisuutena ei enää turvaa laajalti kaikille lapsille edellytyksi ammatilliseen ja jatko-opiskeluun ja itsenäisen elämän saavuttamiseen eikä toisaalta takaa kansallisen kilpailukyvyn kehittymistä korkean osaamisen kautta. Vaikutukset kulkeutuvat myös ylemmille kouluasteille ja seuraavat nuoria ja aikuisia elämässä mukana. Osa ongelmaa on myös ylempien asteiden rahoitusmalli, joka heikentyneen perusopetuksen jatkeeksi ohjaa ylempiä asteita heikentämään vaatimustasoa ja siten järjestelmästä valmistuu alati heikommin osaavia.

–       Elinikäinen oppiminen takaisin kunniaan. Tutkimukset korostavat sen tärkeyttä nyky-yhteiskunnassa ja vallitseva politiikka on ollut ankarasti sitä kurittava.

–       Holhoamista vähemmän ja ihmisten oma-aloitteinen aktiivisuus hyväksytyksi. Kaiken lähtökohtainen kieltäminen, mitä ei erikseen sallita, on lamaannuttavaa.

– Hyvinvointialueiden rahoitusmallin ja vastuiden merkittävä korjaaminen. Nykymallissa on pahoja vikoja, joiden korjaaminen on välttämätöntä. Valtion ja alueiden vastuunjako on mietittävä uusiksi niin, ettei esim. alueita laiteta pakkorakoon toteuttamaan valtion säästöjä samoin velvoittein. Mahdollisesti verotusoikeus alueille ja laajempi määrysvalta toimintaansa koskien voisi olla tarpeen ja kehittää myös alueellista