Lähipalvelut, mitä ne ovat?

Mitä ovat lähipalvelut? Tätä on pohtinut aluevaaliehdokkaamme Noora Haimi kirjoituksessaan:

Nyt aluevaalien alla on paljon käyty keskustelua lähipalveluista.

Lähipalvelulle ei ole olemassa virallista määritelmää, mutta kansankielessä asiakastason merkityksestä lähipalveluista on määritetty mm. seuraavasti ” Lähipalvelut ovat jokaiselle helposti saavutettavissa olevia päivittäin tai usein käytettyjä palveluita, joiden käyttäminen on asiakkaalle tärkeää.” (Lähipalvelut-Mitä nekin nyt ovat, Kuntaliitto 2014)

Hyvänä esimerkkinä lähipalvelusta on meidän kouluterveydenhuolto. Koululaisten tarvitsema terveydenhuolto on tuotu lähelle oppilasta, kouluun.

Toinen hyvä esimerkki lähipalvelusta on kotihoito, palvelu viedään asiakkaan kotiin kuten myös ensihoidossa ja pelastustoimen palveluissa. Samoin eri asiakasryhmien tuettu asuminen on oivallista lähipalvelua, jossa työntekijä menee asiakkaan omaan kotiin. Asiakkaan ei tarvitse siirtyä saadakseen palvelua.

Lähipalveluksi mielletään myös terveysasemat ja sairaalat, mikäli ne sijaitsevat asukkaan oman arvion mukaan lähellä. Helposti saavutettavissa.

Palveleeko kuitenkaan nykypäivänä nämä fyysiset toimipisteet kaikkia tarvitsijoita? Ei välttämättä. Viimeisimmän vahvistetun (31.12.2020) väestörakennetta kuvaavan tilaston mukaan 15-64 vuotiaita oli 58.3% Kymenlaakson väestöstä.

Haluan uskoa, että älypuhelimet ja tietokoneet ovat suurimmalle osalle heistä tuttuja välineitä. Voisiko tälle joukolle tarjotakin laajemmin mahdollisuuksia hoitaa sosiaali- ja terveydenhuollon asioitaan etäyhteyksien avulla sieltä omalta kotisohvalta? Vapaat ajat saataisiin tehokkaasti käyttöön, hoitotakuun toteutuminen olisi helpompaa ja mikä parasta, asiakkaalta ei menisi siirtymiin aikaa.

Tuohon 58.3%:iin mahtuu myös perheellisiä. Kymenlaakson alueella jo on otettu käyttöön 1-vuotiaiden hammastarkastukset etäyhteyden avulla toteutettavaksi.

Kuinka moni äiti tai isä valitsisi mieluummin etäyhteyden avulla tapahtuvan vastaanoton tai tapaamisen, kuin lähtisi järjestelemään töitään tai perheen muiden mahdollisten lasten hoitoa lähteäkseen tapaamiseen fyysiseen toimipisteeseen? Tätäkin asiaa pitäisi kysyä Kymenlaakson asukkailta itseltään.

Mikäli etäyhteyksien avulla, joita ovat esim. chatti, sähköinen asiointi ja kuvapuheluvälitteiset tapaamiset, tuotettaisiin palvelua kaikille heille, joille tämä asiointimuoto soveltuu parhaiten, niin meillä vapautuisi vastaanotto- ja tapaamisaikoja fyysisistä toimipisteistä heille joiden ei ole mahdollista käyttää etäyhteyksiä. Esimerkiksi niille ikääntyneille joilla ei ole etäyhteyden mahdollistavaa teknologiaa käytössä (yli 75-vuotiaiden osuus Kymenlaakson väestöstä oli n. 13%) ja heille joiden terveydentila tai sosiaalinen tarve edellyttää fyysistä tapaamista.

Etäyhteyksiä hyödyntäen myöskin erityisasiantuntijoiden palvelut olisivat helpommin saavutettavissa. Asiantuntijuuden sijainti ei olisi palvelun saannin esteenä.

Mikään muutos ei ole helppo, mutta turvataksemme tarpeen mukaiset palvelut, meidän on kehitettävä tapaa tuottaa palvelua ja opittava ottamaan uudella tavalla tuotettua palvelua vastaan. Tähän tarvitsee tukea sekä työntekijä että asiakas!