Hankintalakimuutos heikentää kuntien toimintakykyä

Valmisteilla oleva hankintalakimuutos uhkaa kaventaa erityisesti pienten kuntien mahdollisuuksia järjestää palvelunsa tehokkaasti ja paikalliset olosuhteet huomioiden. Kyse ei ole vain teknisestä lakimuutoksesta, vaan periaatteellisesta kysymyksestä: saavatko kunnat jatkossakin päättää toimintatavoistaan?

Kunnat ovat vuosien aikana rakentaneet lain puitteissa toimivia yhteistyörakenteita ja yhtiöitä turvaamaan palveluja erityisesti alueilla, joilla markkinat ovat ohuet tai markkinoita ei ole lainkaan. Monessa kunnassa oma tai kuntien yhteinen yhtiö on ollut ainoa tapa varmistaa esimerkiksi talous-, ICT-, ruokahuolto- tai kiinteistöpalvelut kustannustehokkaasti ja toimintavarmasti. Näitä ratkaisuja ei ole tehty ideologisista syistä, vaan käytännön pakosta.

Jos lakimuutos rajoittaa mahdollisuutta käyttää tällaisia yhtiöitä tai pakottaa purkamaan toimivia rakenteita, seuraukset näkyvät suoraan kuntien arjessa. Hallinnollinen taakka kasvaa, kustannukset nousevat ja päätöksenteko hidastuu. Pienille kunnille tämä voi olla kohtalokasta. Niillä ei ole suurten kaupunkien resursseja kilpailuttaa palveluja jatkuvasti tai houkutella useita tarjoajia mukaan tarjouskilpailuihin. Pahimmillaan se voi myös synnyttää uusia hallintohimmeleitä, mikäli omistuksia pitäisi järjestellä esimerkiksi kuntayhtymien alle.

Erityisen ongelmallista on, että muutos kohtelee eri kokoisia kuntia samalla mittarilla. Harvaan asutuilla alueilla palvelumarkkinat eivät toimi samalla tavalla kuin kasvukeskuksissa. Yhdenmukainen sääntely johtaa siihen, että palvelut keskittyvät entistä enemmän suuriin kaupunkeihin, kun taas pienet paikkakunnat jäävät heikompien vaihtoehtojen varaan.

Kuntien itsehallinto on keskeinen osa suomalaista hallintojärjestelmää. Se ei ole pelkkä muodollisuus, vaan mahdollisuus sovittaa palvelut paikallisiin tarpeisiin. Lakimuutoksen tulisi vahvistaa kuntien kykyä toimia vastuullisesti ja tehokkaasti, ei rajoittaa sitä.

On tärkeää arvioida tarkkaan, millaisia vaikutuksia hankintalakimuutoksella olisi käytännössä. Toimivia rakenteita ei pidä purkaa ilman painavaa syytä. Kuntien toimintakyvyn heikentäminen ei ole kenenkään etu, vähiten kuntalaisten.