Tunnin juna vai huoltovarmuuden turvaaminen?

Suomeen on suunnitteilla uusia ratahankkeita, muun muassa tunnin juna. Samaan aikaan Pohjois-Suomen maantiet rapistuvat. Myös raideliikenteen kehittäminen on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jäänyt pohjoisessa ruuhka-Suomesta jälkeen, vaikka tarvetta olisi. Etelä-Suomeen suunnitellut hankkeet toisivat vain marginaalista hyötyä raideliikenteenkäyttäjille. Hankkeella olisi myös mittavat ympäristövaikutukset. Samaan aikaan EU on vaatimassa jäsenvaltioilta luonnon ennallistamistoimia.
Kysymys kuuluu, missä hankkeen vaikutukset kompensoitaisiin?

Samaan aikaan valtion tulisi huolehtia olemassa olevan maantie- ja raideliikenneverkoston ylläpidosta muista menoista puhumattakaan. Valtion talouden sopeuttamistarpeen on arvioitu seuraavan kymmenen vuoden ajan olevan vuositasolla niin ikään miljardi euroa. Voi vain kysyä, mistä rahat tarpeettomaan investointiin revitään?

Usein unohtuu, että vaikka pörssiyritysten ja valtion laitosten pääkonttorit sijaitsevat Helsingissä, rakentuu Suomen hyvinvointi ruuhka-Suomen ulkopuolelta tulevien raaka-aineiden ja energian varaan. Ilman toimivia liikenneyhteyksiä ei tehtaisiin saada raaka-aineita ja kaupunkeihin työtä ja hyvinvointia.
On käsittämätöntä, että Pohjois-Suomeen kohdistuvaa aluepolitiikkaa pidetään silmätikkuna samaan aikaan kun Etelä-Suomeen kaavaillaan suurinvestointia, jolla on mittavat ympäristövaikutukset ja jota ei tulla saamaan mitenkään kannattavaksi.

Pohjois-Suomen Keskustalaiset toimijat muistuttavat, että Suomen pitää varautua tilanteeseen, jossa meriliikenne Itämerellä häiriintyisi. Käytännössä se edellyttää Pohjois-Suomen tie- ja rautatieyhteyksien vahvistamista Ruotsin ja Norjan kautta Norjan satamiin.
Suomi on äärimmäisen riippuvainen toimivista merikuljetuksista. Viennistä ja tuonnista noin 90 prosenttia on merikuljetusten varassa. Itämeren meriliikenne on siten kriittinen Suomen huoltovarmuudelle. Nord Stream -kaasuputken räjäytykset muistuttavat, että myös Itämerellä voidaan nähdä vihamielisiä tekoja. Varustamot eivät ota riskejä, jos jokin merireitti arvioidaan vaaralliseksi.

Tunnin junan sijaan Suomi tarvitsee jääradan Kolarista – Skibotniin, sekä kunnossa olevan VT21.
Pohjoisen liikenneväylät ovat siten Suomelle elintärkeää varautumista ja osa vientiteollisuuden selkärankaa. Siihen nähden on huolestuttavaa, että tunnin juna katsotaan tärkeämmäksi kuin huoltovarmuuden turvaaminen.

Vaikka aika on rahaa, ymmärtää jokainen, että tässä maailman tilanteessa ei mikään ole niin tärkeää kuin huoltovarmuus.

Olli Rainio, pj.
Peräpohjolan Keskusta