Keskustan aluevaltuustoryhmän blogi: Vuosi aluevaltuutettuna

Vuosi aluevaltuutettuna

Aloitin uutena aluevaltuutettuna viime kesäkuun alusta ja nyt on hyvä käydä läpi, mitä vuosi on tuonut tulleessaan. Mitä on saatu aikaiseksi ja mitkä asiat ovat yllättäneet.

Tiesin tullessani aluevaltuutetuksi, että yksittäisen rivialuevaltuutetun vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, mutta olen yllättynyt kuinka pienet ne todellisuudessa ovat. Vaikka aluevaltuuston kokoukset ovat pitkiä ja sisältävät runsaasti hyvää keskustelua, ovat valtuuston päätökset pääsääntöisesti erittäin ylätasoisia. Monta sellaista asiaa, jotka mielestäni kuuluisivat valtuuston päätösvaltaan, päätetään aluehallituksessa tai viranhaltijoiden toimesta. Tämä johtuu edellisellä kaudella hyväksytystä hallintosäännöstä, jossa valtuustolta ja ylipäätään päättäjiltä vietiin valtaa viranhaltijoille.

Olen istunut molemmilla vaalikausilla lasten ja perheiden asioista vastaavassa lautakunnassa. Tällä kaudella lautakunnan nimi on perhe- ja sosiaalipalveluiden lautakunta. Lautakuntien harvoissa kokouksissa saa runsaasti tietoa lautakunnan alaisista asioista, mutta päätöksentekoelimenä, sillä ei ole mitään tekoa. Edelleen kokousten pykälät suurimmalta osin merkitään tiedoksi.

Ainoa parannus viime kauteen verrattuna on ollut tiettyihin asioihin lautakunnalta pyydettävä lausunto. Lausunnon antamisen ongelma on se, että lautakunta voi esimerkiksi lausuessaan talousarviosta kertoa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista toimialastaan ilman tarvetta talouden realiteeteille, sillä budjettivaltaa lautakunnilla ei ole. Tämä johtaa siihen, että aluehallitus saadessaan tällaiset lausunnot, jättää ne suuremmin huomiotta.

Hyvinvointialuetta johtaa tavoite alijäämien kattamisesta. Siinä hyvinvointialue on sentään onnistunut, kun viime vuoden tilinpäätös on 42 miljoonaa euroa ylijäämäinen ja siten lähes puolet syntyneistä alijäämistä saadaan katettua. Kuitenkin alueen palvelut kärsivät tässä talouden sopeutuksessa, kun alijäämien kattamisen määräpäivä lähestyy. Olen erittäin huolissani siitä mitä palveluita vuoden 2030 alussa on enää jäljellä, kun alijäämät pitäisi olla katettu.

Olenkin useasti ollut surullinen ja tuntenut riittämättömyyden tunnetta lukiessani esimerkiksi mielipidekirjoituksia hoitajilta tai potilailta ei niin hyvistä kokemuksistaan hyvinvointialueesta. Edelleen tässä sopeutushulluudessa pitäisi tehdä päätöksiä ihminen edellä, joka edellyttäisi malttia ja kunnollisten vaikutusten arviointien tekemistä. Silloin osa kipeistäkin päätöksistä olisi varmasti helpommin hyväksyttävissä.

Loppuun pitää mainita positiivista kehitystä, jota on hyvinvointialueen omien henkilöstöresurssien lisääntyminen esimerkiksi psykologeissa ja lasten sosiaalityöntekijöiden osalta. Hyvinvointialuetta alussa vaivannut kalliiden ostopalveluiden käyttöä on saatu pienennettyä. Kokonaisuutena hyvä esimerkki siitä, kun jotakin palvelua on pystytty kehittämään pitkäjänteisesti, on myös hyviä tuloksia alkanut näkyä. Malttia ja pitkälle 2030-luvulle katsomista toivonkin loppukaudelle koko hyvinvointialueen päätöksiä tekevälle porukalle.

Vilho Hakala
Aluevaltuutettu
Nakkila