
Turva kuuluu kaikille
Satakunnan hyvinvointialueen tärkein tehtävä ei ole hallinnon pyörittäminen eikä säästölistojen tekeminen. Sen tärkein tehtävä on pitää ihmiset turvassa. Turvallisuus näkyy arjessa. Se näkyy silloin, kun ambulanssi tulee ajoissa. Se näkyy siinä, että paloasema on riittävän lähellä. Se näkyy myös siinä, että apua saa silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan.
Turvallisuus tarkoittaa sitä, että ikäihminen ei jää yksin kotiinsa. Se tarkoittaa sitä, että lapsiperhe uskaltaa rakentaa tulevaisuuttaan omalla alueellaan. Se tarkoittaa myös sitä, että jokainen voi luottaa yhteiskunnan toimivan häiriötilanteissa.
Valitettavasti liian usein hyvinvointialueen keskustelu pyörii vain säästöissä. Palveluita keskitetään, euroja lasketaan ja puhutaan tehokkuudesta. Mutta turvallisuutta ei voi mitata excelissä.
Jokainen pidempi vasteaika näkyy ihmisten arjessa. Jokainen liian kauas siirretty palvelu lisää turvattomuutta. Suomen perustuslaki turvaa kaikille yhdenvertaiset palvelut, eikä turvallisuus saa riippua siitä, missä ihminen asuu. Satakuntalaisilla pitää olla oikeus turvalliseen elämään riippumatta siitä, asuuko hän keskikaupungilla vai maaseudun rauhassa.
Paloasemaverkko ja sopimuspalokunnat ovat osa koko alueen turvallisuuden selkärankaa. Kun tulipalo syttyy tai liikenneonnettomuus tapahtuu, silloin ratkaisee nopea apu. Silloin ei auta organisaatiokaavio eikä powerpoint-esitys. Ainoa mikä ratkaisee on se, että paikalla on henkilöstöä jotka lähtevät auttamaan.
Tulevaisuudessa meidän on pidettävä huoli siitä, että paloasemien palveluverkko säilyy kattavana ja hajautettuna koko maakunnan alueella. Turvallisuutta ei voi rakentaa vain keskittämällä. Nopea apu on turvattava niin kaupungin keskustassa, reuna-alueilla kuin pienemmissä kunnissakin.
Turvallisuuden ja varautumisen lautakunnassa näkee hyvin, miten laaja asia turvallisuus on. Se ei ole pelkästään pelastustoimea. Se on myös varautumista sähkökatkoihin, kyberuhkiin, häiriötilanteisiin ja väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin.
Hyvinvointialueen päätöksenteossa pitää katsoa pidemmälle kuin seuraavaan budjettivuoteen. Turvallisuutta ei saa nähdä vain kuluna tai säästökohteena, sillä se on koko hyvinvointialueen tärkein perustehtävä. Onnistumista ei mitata sillä, kuinka siistiltä organisaatiokaavio näyttää tai kuinka hyviltä numerot näyttävät paperilla. Se mitataan sillä, kokeeko ihminen arjessaan olevansa turvassa ja saavansa apua silloin, kun sitä tarvitsee.
Kaveria ei jätetä. Sen ajatuksen pitäisi ohjata kaikkea päätöksentekoa.
Niko Viinamäki
Aluevaltuutettu
Pori


