
Vammaisten yhdenvertaiset oikeudet
YK vammaissopimus velvoittaa viranomaisia turvaamaan vammaisille henkilöille yhdenvertaiset oikeudet itsenäiseen elämään, osallistua yhteiskuntaan ja käyttää palveluita muiden kansalaisten tavoin. Satakunnassa vammaispalvelujen asiakkaat ovat joutuneet tilanteeseen, jossa lain tulkinta vaihtelee työntekijästä ja viranhaltijasta riippuen. Hyvinvointialueella ei myöskään ole käytössä lain edellyttämää toiminnan soveltamisohjetta, vaikka hyvinvointialueen vammaisneuvosto on sitä useasti pyytänyt.
Toivetaksimalli otettava käyttöön Sata- alueella
Toivetaksi on palvelu, jonka vammaispalvelun asiakas voi tilata tutulta taksiautoilijalta, jonka kanssa on sopimus kuljetuksien järjestämisestä. Malli on käytössä muun muassa Varsinais-Suomen hyvinvointialueella sekä Kelakyydeissä, miksi se ei toimisi myös Sata- alueella? Asiakkaat saisivat tutun ja turvallisen palvelun käyttöön. Nyt satunnaiset kuskit eivät ole aina tietoisia asiakkaiden erityistarpeista. Sata- alue ei ole suostunut pilotoimaan toivetaksimallia, vaikka se olisi nykyistä toimintaa edullisempi toteuttaa. Toivetakseille ei makseta luokse ajomaksua, toisin kuin muille taksiyrittäjille. Asiakkaat käyttäisivät edelleen välityskeskusta ja kyydit ajettaisiin kilpailutetuilla hinnoilla. Ainoa muutos olisi sopimusten kirjaaminen Sata- alueen, palveluntarjoajan sekä asiakkaan välillä.
Lähikuntamallin tulkinta ontuu
Uuden vammaispalvelulain viranhaltijatulkinnat, lähikuntamallista johtavat paikoin epäjohdonmukaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi Kokemäeltä Poriin, toiminnalliseen isäntäkuntaan asioimaan matkaava vammaispalvelun asiakas ei nykyisten tulkintojen mukaan voisi pysähtyä matkan varrella Harjavaltaan, Nakkilassa tai Ulvilaan vaikka kunnat sijaitsevat reitin varrella. Tulkinta ei tue lain tarkoitusta eikä vammaisten henkilöiden yhdenvertaista osallistumista yhteiskuntaan.
Huolestuttavaa on, että joidenkin asiakkaiden voimassa olevia kuljetuspalvelupäätöksiä on kavennettu ilman asianomaisia kuulematta. Asiakkaat ovat saaneet tietää rajoituksista vasta tilauskeskuksesta kyytejä tilatessaan. Tieto asiakkaalle on tullut siis taksivälityksen kautta, ei päätöksen tehneeltä viranhaltijalta. Hallintolain ja vammaispalvelulain näkökulmasta tällainen toimintatapa herättää epäluottamusta. Asiakasta on aina kuultava ennen palvelutarjonnan muutoksia, yksilölliset tarpeet huomioiden.
Päätöksentekijöiden on kannettava vastuu
On aiheellista kysyä, kuinka hyvin viranhaltijat tai poliittiset päättäjät tuntevat vammaispalvelujen todellisen tilanteen kentällä. Tietävätkö, miten lakia käytännössä sovelletaan, millä perusteilla palveluja myönnetään tai evätään ja millaisia vaikutuksia päätöksillä on ihmisten arkeen?
Vammaispalvelut eivät ole etuusjärjestelmä vaan perusoikeuksien yhdenvertaisesta toteuttamista.
Oikeuksien tulee toteutua käytännössä, ei pelkästään strategiassa ja juhlapuheissa.
Turvallista juhannusta lukijoille!
Seppo Peltola
Satakunnan hyvinvointialueen vammaisneuvoston pj
Aluevaltuutettu
Erja Simonen
Nakkilan vammaisneuvoston pj
Satakunnan hyvinvointialueen vammaisneuvoston pienryhmien yhteyshenkilö
Kokemustoimija Harnes

