Keskustan aluevaltuustoryhmän blogi: Perusoikeus ei saa riippua postinumerosta

Perusoikeus ei saa riippua postinumerosta

Suomen perustuslaki velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Oikeus palveluihin ei kuitenkaan toteudu pelkästään sillä, että palvelu on olemassa. Sen on oltava myös saavutettavissa.

Kun hyvinvointialueet etsivät säästöjä sulkemalla terveys- ja sosiaalipalvelujen toimipisteitä, unohtuu helposti, että kaikilla ei ole autoa, rahaa tai toimintakykyä matkustaa kymmeniä kilometrejä palvelujen perässä. Köyhälle maaseudulla asuvalle ihmiselle matka palveluihin voi muodostua todelliseksi esteeksi. Julkista liikennettä ei välttämättä ole. Taksi voi maksaa enemmän kuin viikon ruokamenot. Ikääntyneen tai pitkäaikaissairaan ihmisen ei ole aina mahdollista pyytää naapuria tai sukulaista kuljettajaksi. Tällöin oikeus palveluihin muuttuu teoriaksi.

Yhteiskunnan sivistyksen mitta ei ole siinä, kuinka hyvin palvelut toimivat niille, joilla on rahaa, auto ja hyvä terveys. Se mitataan siinä, miten kohtelemme heitä, joilla näitä etuoikeuksia ei ole.

Palveluverkkoa tarkastellaan usein kustannusten näkökulmasta. Harvoin puhutaan siitä, mitä maksaa, kun ihminen jättää hakeutumatta hoitoon. Hoitamaton sairaus pahenee, toimintakyky heikkenee ja lopulta tarvitaan raskaampaa ja kalliimpaa hoitoa. Lyhyen aikavälin säästö voi muuttua pitkän aikavälin lisälaskuksi.

Huolestuttavinta on kehityksen suunta. Jos lähipalveluja vähennetään vuosi toisensa jälkeen, ne, joilla on varaa, siirtyvät yksityisiin palveluihin tai vakuutusten piiriin. Ne, joilla siihen ei ole mahdollisuutta, jäävät yhä riippuvaisemmiksi ylikuormitetusta julkisesta terveydenhuollosta. Näin syntyy vähitellen kahden kerroksen järjestelmä, jossa hoidon saatavuus määräytyy yhä enemmän maksukyvyn kuin tarpeen perusteella.

Tällainen kehitys ei tapahdu yhdessä päätöksessä. Se tapahtuu vähitellen – yksi suljettu palvelupiste kerrallaan. Jokainen ratkaisu voidaan perustella taloudella, mutta niiden yhteisvaikutus voi muuttaa koko hyvinvointivaltion perustaa.

Barack Obama muistutti hiljattain uskostaan jokaisen ihmisen ihmisarvoon ja siihen, ettei kukaan ole lain suojan ulkopuolella. Sama periaate kuuluu myös suomalaisen hyvinvointivaltion ytimeen. Perusoikeus ei saa riippua postinumerosta eikä pankkitilin saldosta. Jos köyhällä maaseudulla asuvalla ihmisellä ei ole tosiasiallista mahdollisuutta päästä tarvitsemiinsa sosiaali- ja terveyspalveluihin, kyse on siitä, toteutuuko yhdenvertaisuus Suomessa käytännössä vai ainoastaan lain kirjaimessa.

Jari Lepistö
aluevaltuutettu, aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja