Jäävätkö lapset ja nuoret uudistuksen jalkoihin?

Olemme menossa kohti aluevaaleja. Sote -uudistusta on tehty pitkään ja nyt se on lähes oven takana. Ovatko kaikki suunnitelmat kuitenkaan mietitty loppuun asti. Koulumaailmassa työskentelevänä minua pohdittaa varsinkin yksi asia: koulupsykologien ja -kuraattorien siirto hyvinvointialueille. Onko tämä uudistus mietitty ihan loppuun asti vai menemmekö näissä asioissa isojen kaupunkien määräysvallassa?

Tietysti katson tilannetta sellaisen kunnan näkökulmasta, jossa asiat, sanotaanko, ovat hyvässä kunnossa. Näen, että koulumme oppilaat ovat saaneet nyt useamman vuoden hyvää palvelua. Koulullamme on koulukuraattori päivän viikossa ja koulupsykologi vierailee lähes joka toinen viikko. Tarvittavaa apua saa hyvin lyhyellä odotusajalla.

Tiedän, että kaikkialla ei ole näin. Kuraattoreita ja psykologeja ei välttämättä ole nähty vuosiin. Siksi pelkäänkin, että hyvinvointialueille siirryttäessä, näemme tukipalvelujen edustajia hyvin vähän. Heidät sijoitetaan ”norsunluutorneihinsa” eli ”hyvinvointi- tms. keskuksiin”, joihin avun tarvitsijan pitää lähteä matkojenkin taakse, sen sijaan, että apu tulisi lähelle, omalle koululle. Tämä ”yhden luukun” periaate ei kaikille vaan sovi. Perheen voi olla hyvinkin vaikeaa lähteä pidemmälle saamaan apua, kun koululle on ollut helppo ja jopa turvallinen tulla. Asiantuntijat ovat liikkuneet.

Siispä meidän tulee tarkoin miettiä, millainen on se matalan kynnyksen palvelu, jota perheille tarjotaan? Liikkuvatko asiantuntijat vai perheet? Mikä on lapselle tai nuorelle parasta? Onko hän puolipäivää pois koulusta vai noin yhden oppitunnin? Itse toivon, että näissä asioissa menemme lapset ja nuoret edellä ja he olisivat voittajia tässä uudistuksessa.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta,

Pirkko Lokinperä
koulunjohtaja
Hattula