Muuramen Keskusta

Muuramen Keskustan blokirjoitukset:

Hyvinvointialue tulee, oletko valmis?: Mahdoton(ko) yhtälön ratkaisu

Paljon puhutut aluevaalit tulee kovalla rytinällä tammikuussa. Ehdokkaat on asetettu ja numerot jaettu. Paljon hyviä ehdokkaita tarjolla, jokaiselta puolueelta. Gallupit kertoo hyvää Keskustalle Keski-Suomessa. Kun näistä poliittisista jargoneista siirrytään itse asiaan, mahdottoman(ko) yhtälön ratkaisuun, mitä se sitten tarkoittaakaan? Talous kuriin + Palvelut kaikille + Työntekijöiden pitäminen työpaikoilla = SOTE. Käydään seuraavaksi läpi pieni siivu ajatuksiani kohdasta palvelut kaikille.

Tulevan aluevaltuutetun täytyy nähdä pyhä kokonaisuus, koko palvelujen laaja kirjo, Keski-Suomen rajat ja pystyä asettumaan jokaisen ihmisen asemaan. Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluu saada vähintäänkin perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita läheltä, kunnasta tai kunnan asukasmäärästä riippumatta. Erikoissairaanhoitoa voidaan keskittää isompiin terveyskeskussairaaloihin ja keskussairaaloihin. Miksi minä näen asian näin? Olen asunut elämäni aikana kolmella eri paikkakunnalla. Näissä jokaisessa paikassa olen päässyt tarvittaessa oman asuinkunnan sisällä hammaslääkäriin, lääkäriin, neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon jne. Kun vaiva on ollut vaikeampi selvittää, on menty keskussairaalaan erikoislääkäriin. Olisi aika absurdia, että pienen vauvan vanhempi lähtee naapurikuntaan tai vaihtoehtoisesti 60 kilometrin päähän vastasyntyneen vauvan kanssa neuvolaan. Entä jos tässä tilanteessa ei ole autoa tarjolla ja paikallisliikenne ei toimisi? Tälle tilanteelle sanon ei, kyllä sen vanhemman täytyy päästä vauvan kanssa neuvolaan omaan asuinkuntaan. Heitetäänpä toinen esimerkki. Viikko kuumeilua ja yskä on aika kova. Vahva epäilys on keuhkoputkentulehduksesta tai lapsen korvatulehduksesta. Saan lääkäriajan läheiseltä sotepisteeltä heti täksi päiväksi tai viimeistään huomiseksi. Lääkäri oli sitä mieltä, että hyvä kun tulit. Lääkeresepti lähti mukaan ja tarvittaessa vielä labroissa käynti. Nämä kaikki yhden seinien sisältä tai voihan sekin vaihtoehto olla, että bussin sisältä. Ei lähdetty naapurikuntaan tai 60 kilometrin päähän. Tämä on sitä perusterveydenhuoltoa, josta tulevat aluevaltuutetut päättävät, kuka pääsee missäkin hoitoon ja missä ajassa. Lakkautetaanko teekoot ja ajatetaan ihmiset keskitettyyn sairaalaan, jos minulta kysytään, niin näin ei tulla tekemään.

Olen puhunut matkan varrella vaaliteemoista, joita minä ajaisin ja puolustaisin aluevaltuustossa. Lupauksia minulla on vähän, minä lupaan antaa kaiken sen osaamisen ja maalaisjärjen aluevaltuuston käyttöön, jos sinne pääsen. Osaaminen tulee vahvasta hoitoalan työkokemuksesta sekä lähihoitajakoulussa ja ammattikorkeakoulussa opiskelusta.

Muista äänestää, vain äänestämällä voit vaikuttaa.

Sallamari Piispanen

Keski-Suomen aluevaaliehdokas, nro. 427

varavaltuutettu

Sektoripolitikointi vie meidät osaksi Jyväskylää

Olen huolestunut siitä, muistammeko sekä näin vaalien alla että valtuustokaudella kunnanvaltuutettujen tärkeimmän tehtävän eli isosta kuvasta päättämisen. Valtuutettujen tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että kuntalaisilla on palveluita ja palvelujen rahoitus on turvattu. Päättäjät antavat raamin – luovat suuret linjat. Kunnan työntekijät vastaavat päätösten toteuttamisesta ja toiminnan yksityiskohdista. Kuntapäättäjät eivät hoida kunnan operatiivista toimintaa ja heidän ei pidä sotkea sitä. Valtuutetut käyttävät valtaa, ensisijaisesti heidän on hyvä olla kunnan kehittäjiä. Tällöin varmistetaan kunnan tulevaisuus.

Päättäjien kiusaus on takertuminen yksityiskohtiin, jotka eivät heille kuulu. Takerrutaan asioihin, jotka eivät palvele ison kuvan toimivuutta ja kuntalaisten etua. Ajatetaan erityisesti tietyn kohderyhmän etuja, keskitytään tiettyyn palveluun (sektoripolitikointi). Tunnistan em. kiusaukset myös omassa ajattelussani, yritän niitä torjua ja siksi haluan puhua tästä haasteesta myös julkisesti. Työskentelen erityisesti lasten, nuorten ja perheiden parissa, lisäksi myös työikäisten ja ikäihmisten keskuudessa. Silti mitään ryhmää noista en voi laittaa etusijalle, vaikka kuinka voisi mieli tehdä. Sektoripolitikointi johtaa nopeasti esim. eri ikäryhmien palvelutarpeiden vastakkainasetteluun. Tietylle ikäryhmälle vaaditaan jotain, mutta ei useinkaan kerrota mistä todellisuudessa otetaan rahat. Otetaanko rahat jonkun toisen ikäryhmän palveluista? Pahimmassa tapauksessa tätä saatetaan kutsua arvokeskusteluksi, pieneen ryhmään kohdistuvaksi arvokeskusteluksi.

Jos sektoripolitikointi saa liian suuren jalansijan Muuramessa, se on Muuramen itsenäisyyden loppu. Jokaisella valtuustokaudella on kysymys kunnan itsenäisyydestä. Kuntana olemme sen verran pieni, että mikään asia liittyen olemassaoloomme ei ole itsestäänselvyys. Olen jo aiemmin vaalikampanjan aikana herätellyt keskustelua isosta kuvasta eli mitä meidän Muuramessa pitää tehdä. Keskustelu ei ole oikein saanut tuulta alleen. Helpompaa on keskustelu pienemmistä yksityiskohdista, jotka eivät lopulta kuulu kunnanvaltuutettujen suoraan päätäntävaltaan. Seuraavassa ison kuvan todellisuus, johon pitäisi löytyä vastauksia kaikilta valtuutetuiksi haluavilta. Tilastoluvut kertovat Muuramen todellisuudesta, on hyvä vertailla ikäryhmien kokoja valtuustokauden alussa sekä lopussa eli vuonna 2017 ja vuonna 2020. Seuraavassa ikäryhmäkohtaiset muutokset jaoteltuina alaikäisiin, työikäisiin ja eläkeläisiin.

0-18-vuotiaat: 16
19-64-vuotiaat: -95
yli 65-vuotiaat: 249

Mitä pitäisi isossa kuvassa tehdä – muutama oma huomio:
1. Verotulopohjaa on vahvistettava l. lisää uusia asukkaita ja yrityksiä.
2. Maahankinnan ja kaavoituksen pitää olla tehokasta, jotta ykköskohdan toteutumiselle on hyvät edellytykset.
2. Ikäihmisten lisääntyminen ja kasvava palvelutarve (lisää kustannuksia) on pystyttävä huomioimaan entistä paremmin.
3. Lasten ja nuorten määrä ei juuri kasva, heidän palvelutarpeeseensa pitää pystyä vastaamaan ja palveluita ei ole syytä karsia. Palveluiden mitoitus on kuitenkin tehtävä oikean kokoisille ikäryhmille.
3. Painopiste entisestään ennaltaehkäiseviin palveluihin.
4. Sote-uudistus saattaa toteutua (en ole sen kannattaja). Kuntana emme voi vaikuttaa asiaan – eduskunta päättää. Jos uudistus toteutuu, se tulee vaikuttamaan Muuramen talouteen negatiivisesti ja siihen pitää varautua.
5. Uusia pelinavauksia tarvitaan palveluiden järjestämisessä.

Mika Ilvesmäki 
kunnanhallituksen pj.
kunnanvaltuutettu
kuntavaaliehdokas 

Lapsen oikeus turvalliseen opetukseen

KESKUSTAN puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk) mainitsi kuntavaalistartin linjapuheessaan lauantaina, että myös erityistä tukea tarvitsevien lasten opettaminen samassa ryhmässä kaikkien muiden kanssa on kaunis ajatus mutta käytännössä sen toteutus ei ole onnistunut.

Suomalaiset koulut ovat kaikkien ylpeys mutta opiskelurauhasta tulee opettajilta paljon palautetta.

Osammeko vieläkään ottaa huomioon koko henkilöstöä. Ratkaisuja  pelkällä rahalla ei ratkaista, vaan entistä paremmin koulunkäynninohjaajien ammattitaidon hyödyntäminen opettajan tukiparina.  Kuunnellaan aidosti koko henkilökuntaa. Työstään motivoituneet alansa ammattilaiset ovat kuntamme peruspilareita jatkossakin.

Vuosittainen keskustelu poliittisella luottamushenkilöfoorumeilla  maksimi luokkakoosta on liian yksipuoleinen tapa määritellä laadukasta opetusta. On luokkia joissa opiskelurauha säilyy isommissakin ryhmissä ja opettaja saa keskittyä työhönsä, opettamiseen. Aika ei kulu järjestyksen ylläpitoon. Pelkäämmekö liikaa leimautumista, jotta opetusryhmiä ei saisi muodostaa oppilaslähtöisesti, en kannata perinteisiä tarkkailuluokkia, mutta oppilaiden sijoittamisella pienempiin ja isompiin luokkiin, samallakin resurssilla mahdollistettaisiin parempi lopputulos, jossa Matti ja Maija meikäläinen, se tavallinen oppilas tulisi huomioiduksi.  Kaikille oppilaille mahdollistettava onnistumisen iloa koulupäivässä. Toki taloudellistakin resurssia on jatkossa saatava myös opetukselliseen puoleen. Lähitulevaisuuden kouluinvestoinneista piitäsi saada säästöä koulujen kunnostustarpeiden osalta, tätä rahaa voisimme ohjata pienempiin luokkakokoihin turvaamaan lapsen koulupäivää.

Tuskin kukaan on esittämässä, että inkluusiosta luovuttaisiin kokonaan. Ensisijaisen tärkeää on että tapa opettaa tehdään oppilaslähtöisesti. toiselle sopii toinen tapa kuin toiselle. Myös vanhempia on kuultava.

Terveisin,

Minna Häkkinen