Yksinkertaistamisen helppous – todellisuuden piinaava vaikeus

Yksinkertaistamisen helppous – todellisuuden piinaava vaikeus

Jos politiikkaa seuraa, huomaa, kuinka helppoa kaikkia aina olisi, jos vain kuunneltaisiin ”se toinen näkemys”, eli tavallisesti ”viisaus” on aina oppositiossa. Allekirjoittanut ei ole kovinkaan vanha politiikan puolella, mutta on kait sen muut niin nähneet, että se, mitä populismiksi kutsutaan, on noussut yhä tavallisemmaksi osaksi poliittista retoriikkaa. Ehkä on niinkin, että aiemmin ihmiset yleisesti seurasivat enemmän politiikkaa, tai uutisia ylipäätään, eikä populistinen huutelu ”uponnut” siihen malliin – ymmärrettiin asioiden moniulotteisuus ja päätösten syvyys. Puhutaan niin sanotusta systeemisestä ajattelusta, jossa pyritään ymmärtämään päätösten suorien vaikutusten lisäksi myös epäsuorat vaikutukset. Kun tiedetään, etteivät jotkut pysty nimeämään ensimmäistäkään ministeriämme, vaikka heitä heiluu uutisissa koko ajan, väitän, että yksinkertaistukset ja karkea populismi uppoaa ihmisiin entistä paremmin. Halutaan helppoja ja nopeita vastauksia asiaan kuin asiaan – Googlaamallahan kaikkia nykyään selviää…  Nykyään on sellaisia [nuoria] ihmisiä, oikeasti siis, jotka eivät pysty nimeämään ensimmäistäkään ministeriä, vaikka heistä yksi tai useampi on joka päivä uutisissa.

Näin vaalien lähestyessä vaalikoneita täytellessään huomaa, että myös niissä on samaa vikaa. Kuinka moneen niissä esitettyyn väitteeseen onkaan niin kovin vaikeaa valita väliltä täysin samaa ja täysin erimieltä. Ja sitten vielä äänestäjän pitäisi löytää näiden perusteella arvojaan edustava ehdokas.
Ensinnä, kysymykseen vastannut ehdokas voi tulkita kysymyksen tarkoituksen eri näkökulmasta kuin vaalikoneella ehdokasta etsivä henkilö, vaikka todellisuudessa he olisivat asiasta täysin samaa mieltä.

Useimmat asiat ovat niin monitahoisia ja päätökset moneen vaikuttavia, että yksinkertainen joopas-eipäs -tyylinen ajattelu ei sovellu vastuulliseen päätöksentekoon. Ääreensä asti viety, joukkovoimaistettu mustavalkoinen maailma on jopa vaarallista, mutta oma ikäpolvelleni ei muista menneisyydestä sitä, mihin se voi johtaa. Mutta ehkäpä se heittää jo liian kauas alkuperäisestä aiheesta, joten palataan takaisin alkuperäiseen aiheeseen.

Pohdin ja kritisoin siis lähinnä sitä, kuinka vaalit, tällä kertaa kuntavaalit, tuovat jälleen ehdolle asettaneille suorastaan absurdin vaateen antaa yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, joihin yhteiskunnallisesti kestävimmät ratkaisut ovat jossain välimaastossa.

Kirjoitin aluksi pitkän tekstin muutamasta enemmän tai vähemmän kuntavaaleihin sopivasta teemasta. Totesin kirjoitukseni vain jatkuvan ja jatkuvan, joten päädyin tiivistämään sen ranskalaisin viivoin aiheiksi ja avainsanoiksi, joilla on maakuntaamme koskeva painotus, mutta ovat myös kansallisia ja jopa kansainvälisiäkin. Lukijan pitää miettiä lisää avainsanoja, joiden kautta niiden vaikutuksia tulisi pohtia. Yritän välttää toistoja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Lista ei siis edes yritä olla täydellinen, vaan se on vajaa sekä teemoistaan että avainsanoistaan.

Verotus: Kunta- ja valtiontalous, kilpailukyky, työn kannattavuus, yrittämisen kannattavuus, veronmaksukyky, säästämisen ja sijoittamisen (yritysten kotimainen omistus) mielekkyys, yritysten sijoittuminen.

Kotimainen maatalous ja ruoka: Ruokaturva ja omavaraisuus eli kansakunnan turvallisuusaspekti, ruoan puhtaus, terveellisyys, ravitsevuus, monipuolisuus, eettisyys, ympäristövastuullisuus, antibioottien käyttömäärä, edellä ollut turve asia, biokaasu ja ravinnekierrot, tuet ja ruoan hinnan kohtuullisuus, tuottajien tulot ja jaksaminen. Ruoka kasvaa pellossa, ei kaupassa.

Energia ja liikenne: Turve, biokaasu, lämpö ja sähkö, tuonti- ja vientienergia, ihmisten maksukyky, omavaraisuus eli myös turvallisuusaspekti, akkuteollisuus (kaivoksien vaikutus, raaka-aineiden alkuperät).

Turve: Energiaomavaraisuus, tuontienergia (ml. hake, turve, hiili, muut), puutarhat (kurkku, tomaatti, yritit, salaatit, jne), kuivike (eläinten hyvinvointi ja terveys), aktiivihiili, puun taimituotanto (metsien uudistus ja sen tehokkuus), työllisyysvaikutukset, ilmasto ja vesistöt.

Ongelma- ja haittaeläimet: suurpedot (ongelmat eläinten pidolle, koirilla metsästykselle, hunajan tuotannolle, rehujen pilaajina), pienpetojen haitat (mm. kuuttien ja sorsalintujen tappajina merkittäviä), hanhi-, naakka- ja joutsentuhot maanviljelylle, hirvieläintuhot (metsät ja maatalous).

Koulutus: Inkluusio ja ekskluusio, digioppi ja IT-taidot, motoriset taidot ja motorinen muisti & oppiminen (käsin kirjoittaminen ja laskeminen vs. tabletin näpyttely), ryhmä- ja koulukoot, opettajien määrä ja koulutustaso,

Hankinnat: kotimaisuus vs. ulkomaisuus, alue- ja kansantalous, kokonaistaloudellisuus ja työllisyys, laatu, turvallisuus, luotettavuus ja riskit, elinkaari, vastuullisuus (sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen), hankintaketjun läpinäkyvyys ja jäljitettävyys.

Liikunta ja kulttuuri: Tilat ja olosuhteet & ylläpito, suora- ja välillinen kannattavuus (terveys vs. kustannus), nuoret, aikuiset, vanhukset, kunnan yleinen imago, houkuttelevuus asua ja matkustaa.

Sanoppa siinä aina joo tai ei, kun ei kehtaisi valehdellakaan ja luvata kaikille kaikkea kivaa ja loputtomasti.

Jaakko Karvonen
Pohjois-Karjalan Keskustan piirihallituksen jäsen, Joensuu