Rohkeutta ja avoimuutta luottamushenkilötyöhön

Rohkeutta ja avoimuutta luottamushenkilötyöhön

Kuukauden kuluttua valitaan kuntiin päättäjät seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. He tuovat hallintoon kuntalaisten äänen ja käyttävät kunnan ylintä päätösvaltaa. Ennen vaaleja ja äänestyspäätöksiä on sopiva aika pohtia luottamushenkilöiden roolia ja tehtäviä.

Päättäjien kuulee usein valittavan, että heillä ei ole todellista päätösvaltaa, vaan asiat menevät virkamiesten haluamalla tavalla. Silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä, miten asiat on kirjattu kunnan hallintosääntöön.

Valtuutetuilla on valtaa, ellei sitä delegoida muille toimielimille tai virkamiehille. Kunnan hallintosääntö ei ole kiveen hakattu, vaan sitä on aina mahdollista muuttaa haluttuun suuntaan valtuuston omalla päätöksellä.

Kuntalaki antaa äänestäjien valitsemalle valtuustolle laajan päätösvallan. Valtuusto päättää kuntastrategiasta, hallintosäännöstä, talousarviosta, omistajaohjauksen, sijoitustoiminnan ja varallisuuden hoidon periaatteista sekä palveluista perittävistä maksuista.

Kaikilla näillä päätöksillä luottamushenkilöt voivat vielä kuntansa asioita haluttuun suuntaan. Virkamiesten tehtävä on valmistella asiat, mutta päätösvalta on luottamushenkilöiden käsissä. On näistä itsestä kiinni, uskalletaanko valtaa käyttää ja tarvittaessa muuttaa päätösehdotuksia.

Hyvä vuoropuhelu luottamushenkilöiden kesken sekä luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä jo asioiden valmisteluvaiheessa on välttämätöntä yhteisen näkemyksen löytämiseksi. Pelkät viralliset kokoukset eivät riitä, vaan tarvitaan vapaamuotoisia tapaamisia, seminaareja ja kyselytunteja.

Vaikka kunnan päätöksentekoa ohjaavat monet lait ja muotomääräykset, päätösten sisältö on aina ihmisten tekemä. Siellä heijastuvat päättäjien arvot sekä kyky nähdä asioiden syy-seuraussuhteita.

Se, mitä päätetään tänään yhdessä paikassa, saattaa vaikuttaa rajoittavasti tuleviin päätöksiin toisaalla tai vastaavasti saada aikaan myönteisten toimien ketjureaktion. Asioita on hyvin arkisilta tuntuvien asioidenkin kohdalla punnittava riittävän laajasti ja riittävän pitkälle katsoen.

Eräässä vaalikoneessa piti ottaa kantaa väitteeseen, että ”poliitikon velvollisuus on ennen kaikkea ajaa omien äänestäjiensä etuja”. Mielestäni koko väite on erikoinen.

En usko, että yksikään valtuutettu tietää ja tuntee kaikkia äänestäjiään. Miten voisikaan salaisessa äänestyksessä? On toki tärkeää, että valtuutettuna tuo esiin erityisesti asioita, joiden eteen vaalikampanjassaan on luvannut tehdä töitä.  Ehkä silloin voi myös mielessään kuvitella tiettyjä ryhmiä, joiden näkemyksiä erityisesti painottaa.

Mielestäni luottamushenkilöiden tehtävä on kuitenkin tuoda päätöksentekoon mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti eri näkemyksiä sekä ihmisten tuntoja ja odotuksia. Tavoitteena pitää olla koko kunnan ja kuntalaisten yhteinen hyvä, ei minkään yksittäisen ryhmän etujen ajaminen. Siksi ehdokaslistoillakin on monenlaisista taustoista ja elämäntilanteista tulevia ihmisiä. Paras lopputulos saadaan aikaan, kun asioita punnitaan monilta eri kanteilta.

Päätöksenteossa korostuvia arvoja ovat avoimuus, tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus ja luottamus. Julkiset päätökset ja asiakirjat ovat pääsääntöisesti avoimia, ellei niitä jostain perustellusta syystä – esimerkiksi liikesalaisuuksiin tai henkilöön liittyen – julisteta salaisiksi. Pelkällä toimielimen päätöksellä asioita ei voida piilottaa.

Avoimuus antaa kaikille kiinnostuneille tietoa ja myös mahdollisuuden punnita päätösten perusteita sekä niiden oikeudenmukaisuutta. Avoimuus rakentaa osaltaan luottamusta ja päinvastoin. Poliittisia päätöksentekijöitä kohtaan vallitsevaa epäluuloa tai epäluottamusta voidaan parhaiten lisätä puhumalla asioista avoimesti sekä ennen että jälkeen päätöksenteon.

Kaikilla pitää olla mahdollisuus osallistua oman kotikuntansa kehittämiseen muutenkin kuin kerran neljässä vuodessa vaaleissa äänestämällä. Kannattaa miettiä, miten kuntalaisten, yritysten ja muiden yhteisöjen ääni saadaan kuulumaan entistä paremmin. Yleisötilaisuudet, erilaiset kyselyt sekä osallistuva budjetointi ovat hyväksi koettuja keinoja, joiden soveltumista omaan kuntaan kannattaa miettiä. Nämä antavat hyvää tukea myös luottamushenkilöiden työlle.

Helena Pakarinen
Pohjois-Karjalan Keskustan piirihallituksen jäsen
kunnanhallituksen puheenjohtaja
Tohmajärvi