Pekka Puustinen: Hyvinvointialueista tuli käsienpesuautomaatteja

Hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä oli viime vuonna 1,3 miljardia euroa. Tänä vuonna lukema nousee ainakin 0,9 miljardiin euroon.

Poliitikot tuomitsevat tuhlauksesta tai syyttävät leikkauksista sen mukaan, sattuvatko kulloinkin olemaan hallituksessa tai oppositiossa.

Hyvinvointialueilla ei tavoiteltu sote-menojen laskua vaan kustannuskasvun hillintää. Tavoite tallattiin eduskunnassa puoluepoliittisen pelin jalkoihin.
Vastuuministeriöt ovat mukana samassa pelissä. Ne vaativat omistajaohjauksessaan hyvinvointialueita löytämään keinot ostopalveluiden vähentämiseksi ja korvaamiseksi hyvinvointialueiden omalla tuotannolla.

Perusteltu vaatimus, sillä esimerkiksi Pohjois-Karjalan hyvinvointialue pystyisi jopa voitolliseen tulokseen ilman äärettömän kalliita ostopalveluita. Tällä hetkellä yksityiseltä toimijalta ostetun terveyskeskuslääkärin kuukausihinta on yli 20 000 ja erikoislääkärin 40 000 – 50 000 euroa. Kaikkiin avoimiin tehtäviin ei näilläkään hinnoilla löydy tekijöitä varsinkaan lomakaudella, mutta ei aina muulloinkaan. Mikä neuvoksi, siihen ei ministeriöistä löydy ainuttakaan neuvoa.

Kolme suurinta terveystaloa on vallannut vanhusten ja vammaisten asumispalveluiden yksityiset markkinat. Ne voivat korottaa palveluhintojaan yksipuolisella hinnoittelulla. Toimivassa markkinataloudessa menettelyä saatettaisiin tutkia kartellinomaisena toimintana.

Aluehallintovirastot tuovat lusikkansa soppaan. Ne vaativat hyvinvointialueilta korjauksia milloin mihinkin henkilöstö- ja rahapulasta johtuvaan puutteeseen mittavilla uhkasakoilla; siis jos vanhuspalveluissa henkilöstöä on liian vähän, rahoittajan eli valtion viranomainen mätkäisee vaikkapa puolen miljoonan euron sakon, jolloin rahaa henkilöstön palkkaamiseen on entistä vähemmän! Aluehallintovirastot ja vaikkapa Valvira voisivat toki vaatia myös ministeriöiltä, hallituksilta ja eduskunnalta ratkaisuja julkisen sektorin hoitaja- ja lääkäripulaan, mutta eihän korppi korpin silmää…

Sote-uudistuksen jopa keskeisimmäksi tavoitteeksi julistetaan yhä perusterveydenhuollon turvaaminen ja parantaminen. Vallassa olevat voimat ja osin myös hyvinvointialueiden virkajohto toteuttavat tavoitetta helpoimman kautta eli tyhjentämällä terveyskeskuksia ja keskittämällä palvelut autottomien ulottumattomiin. Ei ehkä kannata hyristä kattavalla palveluverkolla, jos pienempien kuntien sote-asemat ja pitäjien palvelupisteet ovat kuin paloasema vailla miehistöä ja sammutuskalustoa!

Suomi ikääntyy ja hoidon sekä hoivan tarve kasvaa ainakin 2040- luvulle saakka. Sen ei tarvitse olla pelottava tulevaisuuskuva.

Suomen kokonaisveroaste oli vuonna 2016 vielä 43,7 ja seuraavana 42,9 prosenttia, viime vuonna 41,9 prosenttia. Esimerkiksi vuoden 2017 kokonaisveroasteelle viime vuoden verokertymä olisi ollut noin kolme miljardia toteutunutta ja tämän vuoden(veroaste 41,0) kertymä jopa kuusi miljardia ennustetta korkeampi.

Aika pienellä verosäädöllä soten rahoitus olisi pidetty kunnossa tähän asti ja pidettäisiin edelleen varsinkin, jos sote-rahoituslain takaama holtiton rahanjako muutamille suurille ja varakkaille hyvinvointialueille lopetetaan pikaisesti.

Pekka Puustinen
Aluevaltuuston jäsen (kesk.)