Pekka Puustinen: Löysät pois myös työterveyshuollosta

Itä-Suomen yliopiston tutkimusjohtaja Eila Kankaanpää ehdotti elokuussa asiakasmaksuja myös työterveyshuoltoon.  Esitys luonnollisesti torjuttiin monella suulla. Työterveyshuolto on hyvä ja tarpeellinen järjestelmä, joka kuitenkin on ajan myötä suljettu terveydenhuollon rahoitusta koskevan keskustelun ulkopuolelle, vaikka toiminta rahoitetaan käytännössä kokonaan verovaroilla.

Kela korvaa työnantajille työterveyshuollon kustannuksista ennalta ehkäisevässä hoidossa 60 ja sairaanhoidossa 50 prosenttia. Työntekijälle työterveyshuolto on maksutonta.

Toki työntekijät osallistuvat kustannuksiin sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun kautta. Työssä olevien maksu on tänä vuonna 0,51 prosenttia verotettavasta tulosta. Eläkkeistä ja etuuksista veroa peritään liki kolminkertaisesti, 1,48 prosenttia. Pelkistäen tämä tarkoittaa sitä, että työelämän ulkopuolella olevat osallistuvat myös työterveyshuollon kustannuksiin.

Ihmisten arjessa kustannusten epäsuhta näyttäytyy räikeimmin siinä, että julkisesta terveydenhuollosta, johon on monesti hyvin vaikea päästä, on maksettava asiakasmaksuja, ilmaisessa työterveyshuollossa ajan hoitajalla tai lääkärille saa ainakin isommilla paikkakunnilla samana päivänä.

Suhteellisen terveet työikäiset saavat nopeasti maksutta palvelua, joka maksuista huolimatta on työelämän ulkopuolella oleville kiven takana.

Suoraan verovaroista maksettava työterveyshuollon Kela-korvaus noussee tänä vuonna vajaaseen 500 miljoonaan euroon.

Parin kymmenen euron asiakasmaksun kokonaistuotto olisi kaiketi 40 miljoonan euron luokkaa vuodessa.  Kysymys kuuluu tuloutettaisiinko se verottajalle tahi työnantajille vai jäisikö se palvelua tuottavien yritysten tuloksi?

Asiakasmaksu ei yksittäisenä toimena riittäisi korjaamaan työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon kustannusten ja saatavuuden epäsuhtaa, tarvitaan kokonaisperkausta.

THL esimerkiksi voisi selkeästi selvittää kansalaisille sen, mikä osa yksityisellä työssä olevien lääkäreiden ja hoitajien kokonaistyöajasta kohdistuu työterveyshuoltoon ja mitkä ovat palkkaerot julkisen terveydenhuollon ja yksityisten työterveyspalvelua tarjoavien yritysten välillä. Vastaavatko työn vaativuus ja palkkatason todella toisiaan? Entä pitääkö paikkansa se, että osa yksityisellä sektorilla, vaikkapa työterveyshuollossa, toimivista lääkäreistä tienaa reilusti yli kymppitonnin kuussa tekemällä vain kolmipäiväistä työviikkoa?

Osa työnantajista korvaa henkilöstölleen myös muita kuin lakisääteisiä työterveyspalveluita, vaikkapa fysikaalisen hoitopaketin kerran vuoteen.  Järjestelmän virheiden oikaisemisen voisi aloittaa muuttamalla nämä ylimääräiset, jopa yli 500 euron etuudet, verotettavaksi tuloksi, koska tosiasiallisesti nekin maksetaan verovaroilla, työantaja on maksamisessa vain välikäsi.

Kohtuullisen ripeästi tarvitaan selvitys myös siitä, mikä osuus yksityisen sektorin liikevaihdosta kertyy verovaroista, joiden käyttöä pitää valvoa tarkasti muuallakin kuin hyvinvointialueilla.

Pekka Puustinen
Aluevaltuutettu (kesk.)