Erika Eronen: Ihmisarvo ei katoa päihteiden myötä – siksi päihteitä käyttävien oikeudet on turvattava myös sosiaalipalveluissa

Huumeisiin ja muihin päihteisiin liittyvät kuolemat aiheuttavat läheisille valtavaa kärsimystä ja surua. Jokainen menetys on enemmän kuin luku tilastoissa – se on tarina ihmisestä, jonka elämä katkesi liian aikaisin. Yhteiskunnan asenteet kuitenkin tekevät surusta usein hiljaista.

Vuonna 2024 Suomessa kuoli huumausaineisiin 247 ihmistä – lähes viidesosa heistä oli alle 25-vuotiaita. Jokainen näistä kuolemista kertoo myös palvelujärjestelmän puutteista. Liian moni jää ilman apua, koska ei täytä raittiuden tai “motivaation” ehtoja. Päihderiippuvuus on kuitenkin sairaus, ei moraalinen valinta. Se on uusiutuva ja hengenvaarallinen tila, jota tulisi hoitaa sekä kuntouttaa, kuten mitä tahansa muuta vakavaa sairautta – oikea-aikaisesti, saavutettavasti ja inhimillisesti.

Jokainen ansaitsee tulla autetuksi

Tällä hetkellä moni päihteitä käyttävä on asumisenpalveluiden suhteen täysin vailla vaihtoehtoja. Useammalla hyvinvointialueella asumispalvelut ovat päihteettömiä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos ihminen ei pysty tai halua lopettaa päihteiden käyttöä, hän jää ilman palvelua – ilman hoitoa, kuntoutusta ja usein ilman asuntoa, jos ei ole pystynyt sellaista saamaan. Asunnottomuus, päihteiden käyttö ja sairaalahoidot seuraavat toisiaan, ja ihmisarvoinen elämä muuttuu selviytymistaisteluksi.

Asunto ensin – ja oikeudet kaikille

Päihteet salliva asumispalvelu ei tarkoita päihteiden hyväksymistä, vaan haittojen vähentämistä. Kun ihmisellä on katto pään päällä, ruokaa ja mahdollisuus hoitoon, on todennäköisempää, että hän hakeutuu myöhemmin kuntoutukseen. Turvallinen asuminen vähentää myös väkivaltaa, sairauksia ja kuolemia – se on sekä inhimillinen että taloudellisesti järkevä ratkaisu.

Aluehallintoviraston mukaan hyvinvointialueiden on järjestettävä päihde- ja riippuvuustyön erityisiä palveluja myös asumisen muodossa. Tämä tarkoittaa, että myös päihteitä käyttävillä on oikeus turvalliseen asumiseen ja palveluihin, joissa on riittävä henkilöstö ja osaaminen kaikkina vuorokauden aikoina.

Lisäksi päihdetyön on muodostettava toimiva kokonaisuus terveydenhuollon kanssa. Päihde- ja riippuvuussairaudet ovat myös lääketieteellisiä ongelmia, ja niihin liittyy usein vakavia psykiatrisia ja somaattisia sairauksia. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyö on välttämätöntä, jotta asiakas saa kokonaisvaltaista apua. Asiakkaita on myös aktiivisesti ohjattava ja tuettava päihdehoitoon silloin, kun he siihen kykenevät. Usein myös riippuvuussairautta sairastavien läheisillä on suurta huolta kannettavana sekä heillä saattaa olla päihteitä käyttävän läheisen vuoksi tarve omalle keskustelutuelle tai lähisuhdeväkivaltatyölle.

Sosiaalityön ja moniammatillisen työn velvollisuus on toimia

Päihteitä käyttävät asiakkaat ovat usein niitä, joiden oma ääni ei kuulu. Heillä on oikeuksia – mutta he tarvitsevat myös oikeuksiin liittyvää edunvalvontaa, jotta nuo oikeudet toteutuvat.

Sosiaalityöntekijöiden- ja ohjaajien, hoitajien, lääkärien ja muiden ammattilaisten tehtävänä on varmistaa, että kukaan ei jää yksin sen vuoksi, ettei pysty itse vaatimaan apua ja palvelurakenteiden muutoksia.

Päihderiippuvuus ei poista ihmisarvoa. Päinvastoin: juuri silloin, kun ihminen on hauraimmillaan, hänen oikeutensa ja arvokkuutensa pitää tunnistaa ja turvata. Sosiaalityö on ennen kaikkea ihmisarvon työtä – ja sen ytimessä on velvollisuus kohdata ihminen sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin toivoisimme hänen olevan.

Kun annamme ihmiselle mahdollisuuden turvaan ja arvokkaaseen elämään, annamme samalla mahdollisuuden muutokseen. Tämän vuoksi olemme tehneet aloitteet haittoja vähentävän asumispalvelun puolesta, koska kyseinen palvelu pitäisi olla saatavilla jokaisella hyvinvointialueella.

Erika Eronen
Sosiaalityöntekijä
Siunsoten aluevaltuuston varavaltuutettu