OLISIKO SANTERI ALKION AJATUKSILLE SIJAA NYKYAIKANA?

OLISIKO SANTERI ALKION AJATUKSILLE SIJAA NYKYAIKANA?

”Kapitalistinen pääomavalta, joka nyttemmin on alkanut tehdä vapaan kilpailun opin tyhjäksi kirjaimeksi, se tarvitsee juuri suurkaupungeita. Sillä niiden kautta vain käy mahdolliseksi toteuttaa niitä vallanhimoisia suunnitelmia, joita rahamiesten päässä pyörii. Heille on luokka- ja leipätaistelu elämänehto. Sellaista taistelua ei rauhallinen maaseutu voi synnyttää. Siksipä kaikki sellaiset toimet keskittyvät kaupunkeihin.
Mutta sittenpä joutuu myöskin maaseutu epätasaisessa kilpailussa tappiolle. Sillä yhteen keskitettyjen keinojen ja koottujen pääomain sekä hankittujen keinottelukykyjen avulla maaseutu aina saa liikeasioissaan alistua kaupungin, varsinkin suurkaupungin pakkovallan alle. Rengasjärjestelmien avulla on se tähän saakka ollut tavallista,nyttemmin on trustijärjestelmä sillä alalla lopullisesti alkanut tehdä vapaan kilpailun kokonaan tyhjäksi.Samaten kuin kaupunki siis anastaa haltuunsa kaikki taloudellisen elämän keinottelu- ja mikäli mahdollista tuotantolähteetkin, samalla se vetää perässään ihmiset. Maaseudun elinehdot lakastuvat ja kuivuvat, kun niitä ei harrasta, niille ei innostustaan uhraa kapitalismin kasvattama nero. Sillä ne eivät voi maksaa hänelle tuottajana sitä, minkä hän saa kaupunkielämän tarpeita tyydyttävänä keinottelijana. Häntä seuraavat maaseudun nuoret, sielut avoinna vastaanottamaan esimerkillistä oppia. Sadattuhannet lähtevät kodistaan vapaan kilpailun ihanan innostuksen valtaamina: siinä mies, missä toinenkin – uskoen kuolevansa onnellisena ”rikkaana miehenä”. ( Santeri Alkio)
Santeri Alkio, joka on Maalaisliiton ja Suomen Keskustan peruskivi ja -pilari, oli näkijä, jonka ajatukset ovat mielestäni täyttä totta vielä tänäkin päivänä. Alkio toi esiin ajatuksia, joiden mukaan maalla elävä ihminen valmistaa alkutuotannon kautta hyödykkeitä, joiden tuottajahinnat eivät vastaa aiheutuneita kustannuksia. Sen vuoksi joutuu muu väestö osallistumaan erilaisten järjestelmien kautta maaseudun ammattien tukemiseen, mikä aiheuttaa närää joissakin asioita vähemmän tuntevissa kansalaisissa.
Minulle, jolle metsäalan asiat ovat kokemukseni perusteella parhaiten tuttuja, olen havainnut metsänomistajan tilanteiden muuttuneen vuosikymmenten aikana epäsuotuisaan suuntaan. Sellutehtaat, jotka tuottavat tänä päivänä voittoa parhaimmillaan yli 30% ,maksavat kuitupuusta vähemmän kuin 30 vuotta sitten. Raaka-aineen osuus selluloosan valmistuksessa on alle 4% kokonaiskustannuksista.
Siitä huolimatta jokseenkin kaikki kansanedustajat hokevat Metsäteollisuus ry:n heille syöttämää mantraa: Kuitupuuta ei saa polttaa. Minulle itselleni on yhtä eettistä lämmittää suomalaisia asuntoja kuitupuulla kuin tehdä siitä vessapaperia kiinalaisille. Kolme suurta metsäyhtiötämme haluaa poistaa kilpailun puusta ja hallita yksin markkinoita reservipuuvaroja kasvattaen. Tästä ajatustavasta on ansiokkaasti puhunut vuosia Itä-Suomen Yliopiston tutkija Jaakob Donner-Amnell. Samantyylinen alkutuotantoa halventava ajattelutapa vallitsee maatalouspuolella. Tuottajahinnat eivät vastaa likimainkaan tuotantokustannuksia.
Mikä on Keskustan rooli tässä yhtälössä? Olen sitä mieltä, että puolueemme on ainoa aito maaseudun puolustaja. Mutta tilanne saattaa olla sellainen kuin Marja Sannikka totesi ohjelmassaan: Keskusta yrittää pitää maaseudun puolta, mutta koska äänestäjät ovat muuttanet pääosin kaupunkeihin, se joutuu voimattomana seuraamaan tilanteen vääjäämätöntä kehitystä, joka johtaa harva-alueiden lopulliseen tyhjenemiseen.
Maaseudun ammatinharjoittaja joutuu elämään hyvin ohuella langalla,joka perustuu erittäin alhaisiin tuottajahintoihin niin pelloilla kuin metsässäkin. Lähivuosina on tehtävä valinta siitä, pidetäänkö maaseutu asuttuna vai annetaanko sen näivettyä luonnontilaan, aikaa ratkaisujen tekemiseen ei ole enää paljon.

Kyösti Partanen
P-K:n Keskustan piirihallituksenjäsen Kitee