Arvoisa puheenjohtaja, puoluevaltuusto
Viime marraskuussa pidin puheenvuoron kaivoksista ja niiden ympäristövaikutuksista.
Kysyin silloin, miten ja missä vaiheessa kaivoslaki tulee eduskunnan käsittelyyn. Sain tuolloin vastauksen, keväällä. korona tuli ja pyyhki alleen lähes kaiken muun.
Onko todella nyt niin, että puolueemme ei tule puolustamaan ainutlaatuista, puhdasta Suomen luontoa, vaan kannattaa heikkolaatuisten mineraalien kaivamista akkutuotannon käyttöönmaaperästämme? Pitääkö paikkansa, että lisätalousarviossa merkittiin varoja Suomen Malminjalostus Oy:n akkumateriaalitehtaita varten?
Onko todella niin, että me uhka-alueilla, esimerkiksi Heinävedellä ja Leppävirralla asuvat saamme ulkomaisten kaivosyhtiöiden paskat niskaamme ja joudumme vielä maksumiehiksi, kun luonnonvarat on viety, kaivostoiminta alueella loppuu ja jäljelle jäävät vain luonnon tuhot?
Meillä ei ole varaa vaarantaa puhdasta luontoamme.
Puolueemme kovaäänisimmät kaivosteollisuuden puolustajat leimaavat kaikki muutkin puolueemme jäsenet kaivosmyönteisiksi. On vaikeaa kevään kuntavaaleissa puolustaa luontoarvoja omassa kunnassaan ja kertoa se oma mielipiteensä, kun leima on jo valmiiksi lyöty otsaan. Puolueemmekaivosmyönteisyys pyyhkäisee kevyesti suuren osan kannatuksestamme luontoherkillä alueilla. Nämä alueet sijoittuvat hyvin pitkälti maaseudulle, joissa kannatuksemme on perinteisesti ollut vahvaa.
Listausta tänä vuonna myönnetyistä varauspäätöksistä on murheellista lukea. Osa näistä varauksista ulottuu kansallispuistojen reunamille. On vaikea ymmärtää miksi kansallispuistossa vesialueilla ei tule käyttää moottorivenettä, mutta kaivosteollisuuden käyttöön tulevia tutkimuskaivauksia saa tehdä.
Hyvät ystävät, nyt ei ole viivyttelyn aika vaan toiminnan aika.
Toivon puolueemme vallankahvassa oleville viisautta ja määrätietoista ripeyttä kaivoslain uudistamisessa.
Pohjois-Karjalasta tervehtien,
Anna Vauhkonen