Erika Eronen: Sote kuuluu meille kaikille – yhdessä olemme enemmän

Jännittävät alue- ja kuntavaalit on jälleen saatu päätökseen. Äänestystulos toi mukanaan uusia kasvoja vaikuttamaan niin alueellisesti kuin kunnallisestikin. On ilo huomata, että sosiaaliala sai vaaleissa näkyvyyttä – tämä on tärkeää paitsi alan ammattilaisten työn arvostusta kohtaan sekä silloin sosiaalityön ääni nousee esiin ja tulisi kuulluksi.

Vahva ja moniääninen valtuusto on paras mahdollinen lähtökohta kestävälle päätöksenteolle. Mukana on nyt osaajia sosiaalialalta, terveydenhuollosta, talous- ja hallintoalalta, apteekkisektorilta sekä sekatyömiehiä. Tämä monipuolisuus takaa sen, että päätöksiä tehdään eri näkökulmista ja erilaisia elämäntilanteita ymmärtäen. Jokainen ääni on tärkeä. Onnea uusille valituille!

Sotessa on kuitenkin kyse sosiaali- ja terveyspalveluista. Juuri niistä kahdesta yhdessä. Ne ovat kuitenkin hyvinvointialueilla eroteltu eri palvelukokonaisuuksiksi ja eri tietojärjestelmiin. Silti käytännön tasolla ne on usein erotettu toisistaan: eri palvelukokonaisuudet ja eri tietojärjestelmät. Tämä eriyttäminen ei ole aina asiakkaan etu. Parhaimmillaan asiakas kohtaa saman pöydän äärellä sosiaalialan ja terveydenhuollon ammattilaiset, jotka yhdessä miettivät, mikä on juuri hänen tilanteessaan parasta. Näin vältytään päällekkäiseltä työltä, epäselviltä rooleilta ja ennen kaikkea siltä, että asiakas joutuisi kertomaan vaikean elämäntilanteensa useaan kertaan eri ihmisille. Moniammatillista yhteistyötä ei aina tarvita, mutta sen tarpeet on tärkeä tunnistaa ajoissa ja tarttua niihin herkästi, koska oikea-aikainen työ tuo myös säästöjä mutta on inhimillisempää sekä ihminen on usein aiemmin paremmin autettavissa kun ongelmat tai haasteet kopataan kiinni ajoissa.

Työskentelen itse sosiaalityöntekijänä ja teen paljon yhteistyötä muun muassa mielenterveys- ja päihdehoitajien kanssa. Näen työssäni, kuinka me ammattikuntina täydennämme toisiamme – asiakkaan näkökulmasta tämä tarkoittaa parempaa ja laadukkaampaa asiakassuunnitelmaa tai palvelutarpeenarviota sekä aidosti kokonaisvaltaista palvelua. Sama pätee yhteistyöhön esimerkiksi osastojen kotiutustiimien kanssa. Ilman molempia, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, ei ole sotea.

Siksi toivon, että myös poliittisessa päätöksenteossa muistetaan: me emme kilpaile, vaan täydennämme toisiamme. Pidetään kiinni yhteistyöstä, kuullaan toinen toisiamme ja muistetaan, että hyvinvointialueiden ytimessä on ihminen – ei järjestelmä. Yhdessä olemme enemmän.

Erika Eronen
Sosiaalityöntekijä