Luukulta luukulle käy usean lapsiperheen tie

LUUKULTA LUUKULLE KÄY USEAN LAPSIPERHEEN TIE

Muutama viikko sitten näin kaavion, jossa kuvattiin lapsia ja nuoria ympäröiviä palveluja. Erilaisia kunnallisia ja muiden toimijoiden järjestämiä palveluja oli valtavasti. Korona-aika on kaventanut saatavilla olevia palveluja huomattavasti ja samaan aikaan lähes puolet kunnista arvioi lastensuojeluilmoitusten määrän kasvaneen. Erityisesti Koronaepidemian arvioitiin vaikeuttaneen lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saantia. Lisäksi Korona-ajan haitalliset vaikutukset näkyivät perheiden vuorovaikutuksessa, jaksamisessa, lasten koulunkäynnissä ja perheen taloudessa. Vaikutuksen perheiden hyvinvointiin ovat todennäköisesti nähtävillä vielä vuosia eteenpäin. (Tiili ym., 2020.)

Jo ennen Korona-aikaa perheiltä ja perheiden parissa toimivilta tahoilta kantautui viestiä, että vaikka palveluita oli tarjolla, ne eivät saavuttaneet perheitä. Palvelut olivat hajallaan ja niihin hakeutuminen oli hankalaa. Pahimmassa tapauksessa jo valmiiksi tuen tarpeen uuvuttama perhe joutui kiertämään ”luukulta luukulle” ja taistelemaan jokaisen saamansa tukipalvelun puolesta. Palveluiden huono saavutettavuus tunnistettiin ja sitä lähdettiin korjaamaan jo Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa vuonna 2015. Vuonna 2016 käynnistettiin hallituksen kärkihankkeena Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE, jonka tavoitteiden toteutumista arvioitiin vuonna 2019. Yhtenä LAPEn tavoitteena oli, että lasten, nuorten ja perheiden hajanainen palvelujärjestelmän uudistetaan ja palveluista muodostetaan yhtenäinen perhelähtöinen palveluiden kokonaisuus. Lisäksi peruspalveluita pyrittiin vahvistamaan ja ennaltaehkäiseviä palveluita painottamaan. (Hankesuunnitelma: Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma,2015.)

Konkreettisin tulos palveluiden saavutettavuuden parantamiseksi ja palvelukokonaisuuden muodostamiseksi LAPE-hankkeessa on perhekeskustoimintamalli. Perhekeskuksien tarkoituksena on koota yhteen kuntien ja kuntayhtymien sekä järjestöjen ja seurakuntien lapsille, nuorille ja perheille suunnattuja palveluja.  Vuonna 2019 tehdyn arvioinnin mukaan perhekeskustoimintamallin kehittäminen on kuitenkin monessa maakunnassa vielä pahasti kesken ja joissain tapauksissa koko toimintamalli on jäänyt hyvin irralliseksi. (LAPE-kärkihankkeen arviointi, 2019). Omiin korviini kantautuneet kokemukset perhekeskuksista ovat myös sen suuntaisia, että tavoite on hyvä, mutta toteutuksessa on vielä haasteita. Yleensä perhekeskukset eivät ole varsinaisia rakennuksia vaan asiantuntijaverkostoja. Lasten- ja perheiden palveluiden parissa työskentelevien ammattilaisten monialainen yhteistyö on kuitenkin koettu haastavana varsinkin, jos yhteistyöhön ei ole annettu riittäviä resursseja ja työntekijöiden toimipaikatkin sijaitsevat fyysisesti hyvin erillään. Eri alojen ammattilaisten toimimisesta samoissa tiloissa sen sijaan olen kuullut positiivisia kokemuksia yhteistyön kannalta.  Joissakin kunnissa on lisäksi palkattu kuntaan tai esimerkiksi kouluun ja varhaiskasvatukseen erityisiä hyvinvointiohjaajia tai perhetyön ohjaajia, joiden yksi tehtävä on auttaa asiakkaita navigoimaan alueen palveluviidakossa.

On selvää, että Koronaepidemia entisestään korostaa tarvetta panostaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattujen palveluiden helppoon saavutettavuuteen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. LAPE-hanketta jatketaan hallitusohjelman mukaisesti vuosina 2020-2022 ja toivon, että tulevaisuudessa hankeen tavoitteet saadaan paremmin näkymään myös käytännössä. Lisäksi kunnissa on syytä kehittää uusia ja jakaa toimivia jo olemassa olevia käytäntöjä palveluiden saavutettavuuden parantamiseksi ja eri palveluiden välisen yhteistyön lisäämiseksi. Eihän ole järkevää, että palveluita on tarjolla, mutta ne eivät saavuta tarvitsijoitaan tai, että tukitoimiksi tarkoitetut palvelut ovatkin itseasiassa jälleen yksi perheen jaksamista verottava tekijä.

Anneli Parkkonen
Piirihallituksen jäsen
Kunnanvaltuutettu/ Kuntavaaliehdokas
Kontiolahti