Matti Halonen: Pitäisikö kuitenkin neuvotella?

Suomen hallituksen ja ammattiliittojen välinen kiista hallituksen aikomista työmarkkinauudistuksista on hiljalleen paisunut valtavaksi kriisiksi, joka uhkaa koko maan taloutta myös pitkällä aikajänteellä tarkasteltuna, sillä korkeasti koulutetun työvoiman lisäksi juuri poliittisesti vakaat olosuhteet ovat puoltaneet ulkomaisten investointien kohdentumista Suomeen.

Vasemmisto näkee lakkoilun oikeutettuna taisteluna työntekijöiden oikeuksien puolesta. Oikeisto taas pitää työtaistelua vastuuttomana temppuna, joka vahingoittaa Suomen kilpailukykyä ja uhkaa työpaikkoja. Sanailu on kiivasta myös eduskunnan lehtereillä, mutta sosiaalisessa mediassa mennään jälleen aivan omalla tasollaan. Kirjoittelu viestipalvelu X:ssä on ollut villiä jo vuosikaudet, mutta koska nyt halveksivaan argumentointiin näytetään syyllistyvän jo ministeritasolla, on varsin helppo uskoa oikeidenkin neuvottelujen olevan totaalisen jumissa.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on kritisoinut hallituksen haluttomuutta neuvotella, saati joustaa mistään aikomastaan uudistuksesta. Ihmettelen kovin nykyisen hallituksen linjaa, sillä Suomessa on kautta aikojen ollut vahva neuvottelemisen kulttuuri. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että olemme menettämässä kyvykkyytemme dialogiin, neuvotteluun ja sopimiseen. Pelkkä talous edellä ajattelu on lyhytnäköistä ja yhteiskuntaamme voimakkaasti kahtia jakavaa politiikkaa, mihin meillä ei ole varaa. En väitä, etteikö nykyisillä työmarkkinoilla olisi uudistustarvetta, mutta moitin vahvasti tapaa, miten uudistuksia parhaillaan tehdään ja miten niistä puolin ja toisin viestitään. Esimerkiksi paikallinen sopiminen assosioituu nykykeskusteluissa työnantajien säästötavoitteiden toteutuskeinoksi. Eihän sen niin pitäisi olla, vaan aidossa paikallisessa sopimisessa hyötyjinä olisivat molemmat osapuolet.

Ottaen huomioon väestön ikääntymisestä lähivuosina aiheutuvan työntekijäpulan, työmarkkinoita, verotusta ja sosiaaliturvaa tulisi kehittää vahvasti siihen suuntaan, että työntekijöiden jaksaminen ja motivaatio työntekoa kohtaan säilyisi mahdollisimman hyvin. Työuupuminen ja varhainen eläköitymisen on iso ongelma yhteiskunnassamme, eivätkä aiotut uudistukset ainakaan helpota tilannetta. Esimerkiksi aikuiskoulutustuen lakkauttaminen hankaloittaa alanvaihtosuunnitelmien toteutumista. Työllisyysrahaston tekemässä selvityksessä kuormitus nykyisessä työssä oli eräs päämotivaatiotekijöistä ja sen merkitys kasvoi sitä suuremmaksi, mitä vanhemmasta vastaajasta oli kysymys. Tuen lakkauttamisen sijaan olisi varmasti löydettävissä ratkaisu, jolla aikuiskoulutustukijärjestelmää muokattaisiin tehokkaammaksi mahdollistamaan tuottavat alan vaihdokset ja pidentämään ihmisten työuraa.

Keskusta on omassa talouslinjauksessaan listannut ensimmäiseksi strategiseksi tavoitteekseen yhteiskunnan, joka kannustaa työntekoon, yrittäjyyteen, vastuunkantoon ja jatkuvaan oppimiseen. Vakaa talous ei itsessään ole päämäärä, vaan väline ihmisten parempaan elämään. Sitä ei myöskään rakenneta sanellen, vaan keskustellen, kuunnellen, neuvotellen ja sopien.

Matti Halonen, Pohjois-Karjalan Keskustan piirihallituksen jäsen