Mikko Heickell: Kolmansien maiden opiskelijoiden kato maksaa Itä-Suomelle kalliisti

EU/ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille 1.8.2026 voimaan tulevat täysikatteiset lukuvuosimaksut muodostavat uuden ja vakavan uhan Itä-Suomen elinvoimalle. Kuopion julkisista koulutustilastoista (Tilastotiedote 11/2025: Kuopion ulkomaalaiset ja vieraskieliset 2024) nähdään, että ammatillisessa koulutuksessa opiskeli 2024 1073 ulkomaalaistaustaista opiskelijaa, joista valtaosa on kolmansista maista. Osuus on kasvanut erityisesti aloilla, joilla työvoimapula on krooninen. Riverian tekemässä kyselyssä 75 % niistä opiskelijoista, joille maksut olisivat jatkossa kohdistuneet, ilmoitti, etteivät he olisi tulleet opiskelemaan Suomeen.

Jos Itä-Suomesta jää vuosittain pois 500–600 ammatillisen tutkinnon suorittavaa kolmansien maiden opiskelijaa, vaikutus osuu nopeasti vuosina 2028–2030 yrityksiin, kuntiin ja hyvinvointialueisiin. Ongelma on yhteinen Savossa ja Pohjois-Karjalassa: osaavan työvoiman saatavuus heikkenee samaan aikaan, kun väestö vähenee ja työikäisiä siirtyy pois maakunnasta. Korkeakoulut kykenevät vetämään jonkin verran maksavia opiskelijoita, mutta niiden tutkinnot eivät voi korvata ammatillisen koulutuksen käytännön osaajia teollisuudessa, logistiikassa, rakentamisessa ja hoivassa.

Voisiko ratkaisuja löytyä alueilta, joilla yhteistyö toimii? Vaasan energiasektorin malli osoittaa, että tiivis verkosto yritysten, oppilaitosten ja viranomaisten välillä kykenee turvaamaan osaajapolut pitkällä aikavälillä. Itä-Suomessa tarvitaan samaa – mutta vielä laajempaa otetta. Alueellinen analyysi on tehtävä pikaisesti, ja siihen on syytä kytkeä ELY-keskus, maakuntaliitot sekä Itäisen Suomen kehitysohjelma, jonka linjaukset korostavat työvoiman saatavuuden turvaamista.

Itä-Suomen oppilaitokset ovat hyvin edustettuina OKM:n toiminnanohjauskokeilussa. Sen kautta niillä on mahdollisuus tehdä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten ammatillista koulutusta tulisi kehittää muuttuneessa tilanteessa.

Lopuksi on uskallettava nostaa esiin myös radikaalimpi vaihtoehto: voisiko Itä-Suomi hakea alueellista poikkeusta lukuvuosimaksuihin tai rakentaa rinnalle rahoitusmallin, joka takaa, ettei elinvoimalle välttämätöntä ammatillista koulutusta romuteta? Alueellinen epätasa-arvo on todellinen riski, ja siksi ratkaisujen pitää olla yhtä rohkeita kuin itse ongelma.

Mikko Heickell
Riverian valtuutettu