Hyvinvointialueiden tämän vuoden yhteenlaskettu alijäämä nousee liki kahteen miljardiin euroon. Viime vuonna alijäämää oli suuruusluokkaa 1,5 miljardia.
Hyvinvointialueita koskevan rahoituslain mukaan aluejäämät on katettava viimeistään vuonna 2026. Ne hyvinvointialueet, jotka eivät siihen pysty, joutuvat valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn eli ministeriön talousohjaukseen.
Osa hyvinvointialueista uskoo selviävänsä alijäämistä, jos tasapainottamisen takarajaa jatketaan parilla vuodella. Pääministeri Petteri Orpo ja valtiovarainministeri Riikka Purra eivät tähän taivu.
Kaikki hyvinvointialueet tuskin tosissaan edes pyrkivät alijäämiensä kattamiseen. Syynä on äärimmäisen epäoikeudenmukainen rahoituslaki, joka siirtää vielä usean vuoden ajan Pohjois-Karjalan ja monen muun maakunnan todennetun tarpeen mukaista rahoitusta väkirikkaille hyvinvointialueille. Esimerkiksi Pohjois-Karjalalta leikataan 60-70 miljoonaa euroa joka vuosi vielä usean vuoden ajan.
Tämän köyhiltä rikkaille- rahansiirron vuoksi suuret hyvinvointialueet voivat jatkaa kulutusjuhliaan eikä niitä tulla asettamaan arviointimenettelyyn. Niillä on nimittäin takanaan se sama poliittinen voima, jonka vaatimuksesta rahoituslaistakin tuli riistolaki.
Tätä näkymää vasten on aiheellista kysyä, mitä järkeä olisi ajaa Pohjois-Karjalan hyvinvointialue puoliksi halvaantuneeseen tilaan. Julkisuuteen esitetty 40 miljoonan euron sopeutussuunnitelma ensi vuonna leikkaisi Siun soten menoja tämän vuoden tasosta rapiat neljä prosenttia.
Lakkauttamalla kaikki hallinto palkanlaskennasta ylimpään johtoon saataisiin raavittua kasaan kymmenisen miljoonaa. Mistä loput?
Jos siinä jotenkin onnistutaan, niin mikä on seuraus? Valtiovarainministeriö ilmoittaisi, että kun kerran noin vähällä pärjäätte, niin otetaanpa teiltä vielä 40 miljoonaa lisää Helsinkiin ja Tampereelle.
Viikonvaihteessa julkaistiin kaksi painavaa näkökulmaa hv-alueiden tilanteesta. Rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen toteaa Etelä-Karjalan hv-alueelle antamassaan lausunnossa, että rikosoikeudellisesti pienempi paha on rikkoa rahoituslakia kuin jättää ihmiset hoitamatta.
Tolvanen nostaa avoimesti esille sen mahdollisuuden, että jopa aluevaltuutetut voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos hoitoa tai hoivaa tarvitsevia kansalaisia jätetään heitteille.
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo puolestaan epäilee kolumnissaan (Yle 25.11), että joku suorastaan haluaa julkisen terveydenhoitojärjestelmän romahtavan, jotta Suomessa siirryttäisiin (amerikkalaismalliseen) vakuutuspohjaiseen järjestelmään. Hiilamon sormi osoittaa tässä Orpon hallituksen suuntaan monien esimerkkien kautta.
Ilmeisesti kulissien takana on menossa armoton vääntö siitä, miten paljon soten verorahoista saadaan vielä kahmittua yksityiselle sektorille ja kansainvälisille pääomasijoittajille.
Sarkastisesti voi todeta, että jos julkiset sote-palvelut halutaan todella ajaa alas, niin tehkööt sitten likaisen työn sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö arviointimenettelyn kautta.
Aluevaltuustojen tärkein tehtävä on turvata hoito ja hoiva jokaiselle- rahoitus on lain voimalla valtion vastuulla.
Pekka Puustinen
Aluevaltuuston jäsen (Kesk.)