Kirjoituspöydän takana on helppo tehdä harppipiirroksin karkeita ”keskittämissuunnitelmia”, varsinkin jos ei ota huomioon ihmisiä ja heidän elämäänsä. Tällainen ”tiedolla suunnitteleminen ja johtaminen” on hyvin alkukantaista ja kaukana siitä, miten se pitäisi oikeasti toteuttaa. Se ei sellaisenaan ota ollenkaan huomioon tosiasioita, kuten sairastavuutta, väestörakennetta, välimatkoja tai ihmisten näkemyksiä.
Olen pettynyt ja tyrmistynyt samoin kuin Tarja Hyykky mielipidekirjoituksessaan (Karjalainen 13.7.2024). Tehty pohjasuunnitelma vähimmäisvaatimuksineen tarkoittaa käytännössä sitä, että Enon, Kesälahden, Kiihtelysvaaran, Pyhäselän, Tuupovaaran ja Valtimon pitäjien asukkaille ei enää tarjota heidän sotepalvelulähipisteissään lääkäri- ja hoitajapalveluita. Meille vähimmäispalveluina jäävät vain ”tarkemmin määrittelemättömät tarpeen- ja tarkoituksenmukaiset palvelut”? Aivan yksinkertaisella ajattelulla jokainen ymmärtää, että tällaisen keskittämisen myötä pitäjät sotepalvelupisteineen tulevat menettämään nykyiset, ainakin tyydyttävästi toimineet lähipalvelunsa.
Palvelurakennesuunnittelun lähtökohtana on käsitykseni mukaan ollut se, ettei uuden palvelurakennesuunnitelman pitäisi ainakaan huonontaa nykyistä palvelutarjontaa. Pitäjissä näin tulisi tämän suunnitelman mukaan väistämättä käymään. Ajetaanko tällä pitäjien asukkaat totaalisesti eriarvoiseen asemaan? Suunnitelmaa tarkastelemalla ei voi välttyä ajattelulta, onko suunnitteluvaiheen lähtökohtana ollut yhdenvertaisuus. Ovatko pohjoiskarjalaiset näiden kaarien ja sotekeskusten/-asemien ”alla” aidosti yhdenvertaisia? Minkä kaaren sisällä ovat esimerkiksi uimaharjulaiset? Entä miksi liperiläisillä on suorastaan valinnanvapaus saada palvelunsa Liperin ohella Joensuusta ja Outokummusta? Toisaalta missä määrin on ajateltu muussa keskustelussa esiin tullutta ns. normaalia asiointiliikennettä? Ohjataanko esim. tuupovaaralaiset hakemaan sotepalvelunsa, siis jo lääkärin- ja hoitajan vastaanottopalvelut ”takahankaan” olemattomalla julkisella liikenteellä Ilomantsista eli käytännössä taksein? Koulujen osaltahan tällainen vaihtoehto tuntuu mahdottomalta.
On kohtuutonta, että taloudellisesta niukkuudesta ja resurssien vähenemisestä saavat jälleen kärsiä pitäjien asukkaat. Pitäjät, joiden palveluja muutoinkin on karsittu. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa ja tasapuolisempaa, että kurjistumista jaettaisiin tasaisemmin? Siitä saisivat kärsiä kaikki hyvinvointialueemme asukkaat eivätkä vain pitäjissä asuvat. Lähtökohtana tulisi edelleen olla, että lääkärien ja hoitajien palveluja säilytettäisiin kaikissa pitäjissäkin lähipalveluina vaikkapa pari kertaa viikossa. Ihmetellä täytyy, jos vaalien alla koko hyvinvointialueen puolesta puhujiksi lupautuneet asettuvat tällaisen pohjasuunnitelman kannalle. Vai onko niin, että yhdet omnipotentit tekevät esityksensä näin ja toiset omnipotentit päättävät tuon esityksen mukaisesti? Tätäkö on Siun soten mukaista ”perustason palvelujen turvaamista: palvelujen saatavuutta, saavutettavuutta ja oikea-aikaisuutta?”
Lahja-Elina Vatanen
sh, th, THM, Tuupovaara