Kuvittele hetki, että olisit sote-päättäjä ja sinulla olisi käytössäsi 61 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa palveluiden järjestämiseen. Tuolla summalla voisit tarjota kotihoitoa ikäihmisille, varmistaa lapsille oikea-aikaisen sosiaalihuollon tuen tai lyhentää terveyskeskusten jonoja palkkaamalla lisää hoitajia ja lääkäreitä. Saisihan tuolla summalla turvattua myös oikean suuruisen henkilöstön ympäri Pohjois-Karjalan kuntien ja panostuksia myös henkilöstön työhyvinvointiin sekä kouluttautumiseen, joka voisi edesauttaa henkilöstön saatavuuttakin.
Mutta tämä on vain ajatusleikki. Se ei vastaa Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen todellisuutta, vaikka tuo rahasumma meille kuuluisikin.
Tänä vuonna Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelta leikataan siirtymätasauksen vuoksi 61 miljoonaa euroa ja ensi vuonna 57 miljoonaa euroa todellisesta tarveperusteisesta rahoituksesta. Samaan aikaan Helsinki saa vuonna 2025 yli 135 miljoonaa euroa siirtymätasauksen lisärahaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen. Näiden lukujen takana on aito kysymys alueiden välisestä tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Hyvinvoinnin rakentaminen ei voi olla nollasummapeli, jossa toisen alueen vahvistaminen tapahtuu toisen kustannuksella. On sopivaa kysyä, onko oikein, että Pohjois-Karjala, joka on tehnyt vuosien ajan pitkäjänteistä ja vaikuttavaa kehittämistyötä ollen sote-uudistuksen edelläkävijä, joutuu nyt palkintona sopeuttamaan ja säästämään?
Rahoituksen vinouma ei saa kuitenkaan estää meitä pohjoiskarjalaisia jatkamasta palveluiden kehittämistä. Tuleva nelivuotinen valtuustokausi tulee olemaan työntäyteinen, ja katseemme on suunnattava erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluintegraation edistämiseen. Tavoitteena on rakentaa sujuvia palvelu- ja hoitopolkuja, joissa asiakkaan tilanne huomioidaan kokonaisvaltaisesti yli toimialojen ja ammattiryhmien rajojen. Keskiössä on oltava myös henkilöstön hyvinvointi, sillä tämä on tärkein voimavaramme nyt ja tulevaisuudessa. Ilman motivoitunutta ja jaksavaa henkilöstöä ei ole laadukasta hoitoa eikä vaikuttavia sosiaalipalveluita. Siksi meidän on panostettava työoloihin, koulutusmahdollisuuksiin ja henkilöstön pysyvyyteen entistä kovemmin.
Poliitikkojen, virkamiesten, alan ammattilaisten ja maakunnan asukkaiden on nyt vedettävä yhtä köyttä ja asetuttava yhteiseen rintamaan vaatimaan Pohjois-Karjalan etua. Vahva ja yhtenäinen ääni on ainoa tapa saada meidät kuuluviin siellä, missä päätökset tehdään. Meillä on valtavan paljon osaamista ja tahtoa, mutta nyt tarvitaan vieläkin enemmän rohkeutta vaatia ja sanoa tosiasiat ääneen.
Etujoukoissa on oltava nykyisten poliittisten päättäjien ja edunvalvojien, joilla on vaikutusvaltaa alueemme puolesta. Tässä meillä on vielä parannettavaa ja nyt on oikea aika toimia. Laki hyvinvointialueiden rahoituksen muuttamisesta on ehdottomasti nostettava vuoden 2027 eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi. Tämä tulee ratkaisemaan sen, annetaanko Pohjois-Karjalalle realistinen mahdollisuus rakentaa terveyttä ja hyvinvointia myös tulevaisuudessa.
Atte Varis (kesk.)
Kirjoittaja on terveystieteiden ja kauppatieteiden maisteri
Pohjois-Karjalan aluevaltuutettu ja tulevaisuuslautakunnan jäsen
Joensuun kaupunginvaltuutettu