Keskustan aluevaltuustoryhmän blogi: Valtakunnan politiikka näkyy suoraan meidän lähipalveluissamme

Valtakunnan politiikka näkyy suoraan meidän lähipalveluissamme

Moni ajattelee, että hyvinvointialue päättää kaikesta itse. Todellisuudessa asia ei ole niin yksinkertainen.

Olen ollut reilun vuoden mukana Satakunnan aluehallituksen kokouksissa valtuuston varapuheenjohtajan roolissa ja voin rehellisesti sanoa, että siellä tehdään töitä ennen kaikkea Satakunnan hyväksi – puoluerajoista huolimatta. Kipeitä päätöksiä on jouduttu tekemään, esimerkiksi omaishoidon tuen osalta. Voin kuitenkin vakuuttaa, ettei kukaan niitä ilokseen tehnyt. Kun rahoitus on riittämätön ja taustalla on uhka valtion kylmään erityisohjaukseen joutumisesta, vaihtoehdot käyvät vähiin. Silloin ollaan sananmukaisesti puun ja kuoren välissä.

Samaan aikaan julkisuudessa nähdään välillä näytelmiä, joissa osa valtuutetuista esiintyy lähipalvelujen suurimpina puolustajina.

Se toki on politiikkaa, mutta hieman ontolta se kuulostaa silloin, jos nykyhallituksen oman puolueen valtiovarainministeri on määrittämässä juuri sitä rahoitusta, jonka niukkuudesta täällä kärsitään.

Rahoitusmallissakin riittää korjattavaa. Esimerkiksi sairastavuutta kuvaavat kirjaamiskäytännöt vääristävät alueiden saamia rahoja. Satakunta näyttää kirjaamisohjelmien eroista johtuen terveemmältä kuin todellisuudessa onkaan, eikä se ole meille mikään etu. Se näkyy euroissa – tai oikeammin niiden puutteena.

Satakunnan näkökulmasta seuraavat talousvuodet näyttävät rahoituksen osalta lähes paikallaan junnaamiselta. Samaan aikaan kustannukset kasvavat ja uusia leikkauksia vain näyttää ilmaantuvan, kuten viime päivinä esillä ollut syöpä- ja reumalääkkeiden Kela- korvausten muutos, joka vaikuttaa jo heti kuluvan vuoden rahoitukseen negatiivisesti. Yhtälö on alueille vaikea.

Ymmärrän kyllä hyvin, ettei Suomen talous ole helpossa tilanteessa. Korona, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja puolustusmenojen kasvu ovat kaikki jättäneet jälkensä. Mutta politiikka on kuitenkin aina arvovalintoja, kun joihinkin panostuksiin tuntuu rahaa helpommin löytyvän kuin sote-palveluihin.

Minusta nykyhallituksen linja vie terveydenhuoltoa huolestuttavasti kohti mallia, jossa rahalla saa enemmän. Yli 65-vuotiaiden mahdollisuus mennä yksityiselle terveyskeskusmaksun hinnalla kuulostaa ensi kuulemalta hyvältä. Mutta kun mukaan tulevat laboratorio-, röntgen – ja muut maksut, moni huomaa nopeasti, ettei lasku jää pelkkään terveyskeskusmaksuun. Kaikilla ei ole siihen varaa.

Suomi ei nouse sillä, että syytellään edellisiä hallituksia tai luvataan enemmän kuin pystytään pitämään. Me tarvitsemme yhteistyötä, realismia ja ennen kaikkea päätöksiä, jotka katsovat pidemmälle kuin seuraavaan gallupiin.

Minulle tärkeintä on, että ihmiset saavat palveluja kohtuullisen matkan päässä myös tulevaisuudessa.

Liiallinen keskittäminen ei vahvista maakuntia eikä lisää turvallisuutta. Päinvastoin. Koko Suomi pysyy elinvoimaisena vain, jos työpaikkoja, palveluja ja mahdollisuuksia on muuallakin kuin suurimmissa kaupungeissa.

Satakunnalla on valtavasti mahdollisuuksia. Energia-, metalli-, metsä- ja elintarviketeollisuus sekä osaaminen antavat hyvän pohjan tulevaisuudelle. Mutta mikään niistä ei yksin riitä, jos perusterveydenhuollon verkko rapautuu ja ihmiset joutuvat eriarvoiseen asemaan asunpaikkansa vuoksi.

Asia, joka huolettaa minua erityisen paljon on sote-henkilöstön jaksaminen. Jos työtaakkaa kiristetään loputtomiin, menetämme kokeneita ammattilaisia ja samalla kiinnostus koko alaa kohtaan hiipuu. Se olisi kallis virhe.

Ajatuksissani kaiken ytimessä on yksi yksinkertainen asia: ihmisiä pitää hoitaa ihmisinä, ei pelkkinä kuluerinä. Talous on tärkeä, mutta se ei saa olla ainoa kompassi, jolla sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluja ohjataan. Kehitystä tarvitaan, uudistuksia tarvitaan, mutta niiden pitää kaventaa ihmisten välisiä eroja – ei kasvattaa niitä.

Heimo Nikula
aluevaltuuston 3. varapuheenjohtaja