Varsinais-Suomen susiongelmaan ratkaisuja Ruotsista

Kiitos puheenjohtaja,

Arvoisa puoluevaltuusto,

Olen Antti Airikki Nousiaisista Varsinais-Suomesta. Seudulta, jossa on Suomen tihein susiesiintymä. Heitin alussa kynän, ehkä jotkut kuulivatkin sen. Jos susi olisi kuullut tuon, niin terve, ihmistä kunnioittava susi olisi juossut karkuun. Myös lauman muut jäsenet olisivat menneet perässä.

Nyt kun susia ei saa metsästää, niin joka päivä, myös valoisaan aikaan sudet oleskelee ihmisten pihapiireissä, kytäten millainen herkkupala ihmisen paras ystävä on. Samoin eläinsuojia nämä eivät jätä rauhaan, vaan menevät jopa lampolan sisälle tappamaan lampaita.

Moni koira on joutunut suden suuhun ja paikoin metsästyskoiraa ei uskalleta laskea riistan perään.

Esitänkin, että sudenkaatoluvissa otetaan mallia Ruotsista. Siellä kannanhoidollinen susikiintiö on 180 sutta. Meillä Suomessa pienemmässä maassa tuplaten.

Nykyisin kaatolupaa haettaessa pitää täyttää 30 sivuinen hakemus monine perusteluineen. Valittajat, heille riittää valitukseen, vaikka ruutupaperille tehty valitus.

Jatkossa valittaa mielestäni saisi vain henkilö, joka asuu hakemusalueella. tai niin kuin Ruotsissa, josta kaatoluvasta ei saa edes valittaa. Jälkimmäistä kannatan.

Mikä on sitten sopiva susien määrä Suomessa? Se on eduskunnan käsissä. Kansaedustajien on uskallettava tehdä päätöksiä siitä, jota LUKE:n on kunnioitettava.

Meillä Suomessa kuten Ruotsissakin susiasia on omissa käsissä.

Antti Airikki, puoluevaltuutettu